Baltimore

Trip Start Aug 21, 2010
1
2
14
Trip End Oct 23, 2010


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of United States  , Maryland
Tuesday, August 24, 2010

Tiistai 24.-Perjantai 27.8.

Tiistaina pääsin matkan ensimmäiselle Greyhound-osuudelle, suuntana Baltimore, lempinimeltään Charm City (tätä nykyä kylläkin Harm City). Jokaiselle television laatuohjelmien ystävälle The Wire-sarjasta tuttu kaupunki oli valikoitunut reissun seuraavaksi etapiksi jo melko hyvissä ajoin. Inhimillinen ajomatka Nykistä (vähän reilu neljä tuntia) tuntui sopivalta ensimmäiseltä siivulta. Suuntasin siis metrolla Port Authority Centraliin, joka toimii New Yorkissa Greyhoundin kotiasemana. Olin tilannut 60 päivän Discovery Passin jo etukäteen netistä ja sen lunastaminen sujuikin ongelmitta. Jonottaminen bussiin meni myöskin toivotun ei-venäläisesti ja bussi oli ennakko-odotuksiani siistimpi ja muutenkin paremmassa kunnossa. Kuski toivotti lähtiessä hyvät päivät ja kertoi Greyhoundin turvallisuuspolitiikkalitannian (joka reissulla tulisi myöhemmin hyvin tutuksi, toim. huom.). Tähän sisältyy mm. seuraavat asiat

-ei tupakointia, alkoholia tai laittomia huumeita bussissa (ilmeisesti tuo alkoholiasia kannattaa ottaa tosissaan, kuulin stooreja jossa porukkaa on heitetty ulos bussista valtatienvarteen viskinaukun takia)

-varovasti sinne vessaan

-jos kuuntelet musiikkia, voolumi alhaisella

-kännykkä värinälle, ei kaiuttimen käyttämistä (n. 15 min tästä ilmoituksesta joku nainen takanani alkoi kailottamaan kännykkään, kaiutin päällä tietenkin)

jne jne.

Matka meni muuten mukavasti ja joutuisasti, mutta vähän ennenkuin saavuimme Baltimoreen alkoi kuski tiuskimaan mikrofoniin: "Sinä joka kuuntelet musiikkia, nyt se volyymi hiljemmalle. Mikä siinä on kun ei mene jakeluun?” Itse en todellakaan kuullut minkäänlaista musiikkia ympäriltäni. No, tämä tulisi olemaan vasta ensimmäinen Greyhoundin bussikuskin mielivaltainen kiukunpuuska.

Otin taksin bussiasemalta hostellille, Greyhoundin varikko nimittäin sijaitsee laitakaupungilla housing projectien keskellä mihin valkonaaman ei ehkä ole niin terveellistä mennä rinkka selässä hortoilemaan. Taksilla ajaminen on onneksi jenkeissä edullista, tämäkin kyyti maksoi n. 9 dollaria + pakollinen muutaman dollarin tippi päälle. Hostelli osoittautui erittäin mukavaksi ja siistiksi, yksi parhaista missä olen yöpynyt. Vaikka dormeissa olikin kahdeksan sänkyä per huone oli tilaa silti hyvin, sänky pehmeä ja kylppärit siistit. Hintaa hostellilla oli n 25$ / yö, mielestäni hyvä diili. Hostelli myös sijaitsi keskeisellä paikalla, aivan keskustan ja Inner Harbourin läheisyydessä. Pienen päivälevon jälkeen päätin lähteä hätäiselle kaupunkikierrokselle, kävin pyörimässä satamassa ja sen läheisyydessä. Nälkäkin alkoi iskeä, ja koska en keksinyt mitään parempaa niin päätin menettää Hard Rock Cafe-neitsyyteni ja menin ko. paikkaan burgerille ja bisselle. Ihan kelvollista oli, jos ei nyt mitään mielettömän mieleenpainuvaa. Televisioruuduissa pyöri laatuvideoita, mm. Mr. Bigiä. Vaikkei päivän matka ollutkaan mikään erityisen pitkä, oli siitä huolimatta jotenkin uupunut olo joten päätin vetäytyä hostellille aikaisin yöpuulle.

Keskiviikkona lähdin kiertelemään kaupunkia vähän laajemminkin, kävin katsastamassa paikallisen kauppahallin Lexington Marketin, jossa vuorokaudenajasta huolimatta oli ehkä jotenkin epämääräinen meininki. Tai sitten olen vaan The Wiren innoittamana hieman paranoidi. No, tiesin kuitenkin että tuosta hallista ei kannata hirveästi lähteä itään päin harhailemaan tai saattaa huomata olevansa ikävämmillä seuduilla. Suuntasin Fells Point-nimiseen kaupunginosaan kaupungin länsipuolelle. Paikka osoittautui todella viihtyisäksi, matalia taloja reunustivat pittoreskit bulevardit, ei mitenkään tyypillisin amerikkalaisen kaupungin keskustakuva. Aikani harhailtuani huomasin janon yllättäneen, menin paikalliseen Bertha's Pubiin josta huhujen mukaan saa Marylandin osavaltion parhaat simpukat (ympäri osavaltiota näkee autoissa puskuritarroja: ”Eat Bertha’s mussels”). Muutaman paikallisen panimotuotteen kumottuani yllätti nälkä joten päätin kokeilla noita maankuuluja simpukoita. Otin omani valkosipuli-basilikavoilla, lisäkkeenä tarjottiin tuoretta italialaistyyppistä leipää. Okei, tuoreita olivat simpukat mutta toisaalta ei ne koskaan nyt NIIN ihmeellisiä ole. Hyvällä ruokahalulla meni kuitenkin.

Siirryin kadun toisella puolella sijaitsevaan Max’s on Broadway-kuppilaan jota Lounarissakin oli suositeltu. 102 olutta hanassa, ei huono. Paikkaa vaivasi vaan kaksi asiaa: kummallinen tinnerin haju sekä periamerikkalainen synti, järkyttävän kylmä ilmastointi. Ulkona oli varmaan +28, sisällä taas +18. Olutvalikoiman laajuus kuitenkin voitti nämä pienet esteettiset haitat, aloin käymään listaa jotensakin epäsäännöllisesti läpi. Aika monta mukia tuli kumottua, tämän lisäksi suurin osa oluista oli alkoholi-% jossain seitsemän ja yhdeksän välissä. No, humalaanhan siitä tuli. Päihtymystilan innoittamana päätin palata Bertha’siin syömään crabcakesandwichin, yhden Baltimoren suurimmista ylpeyksistä. Kyseessä on siis prässättyä ravunlihaa hampurilaissämpylän sisässä. Olin jo aikaisemmin simpukoita tilatessani arponut pitäisikö ottaa moinen, selvinpäin ollessani sen korkeahko hinta kuitenkin tuli suunnitelmieni tielle (taisi olla 30$). Humalassa ei tunnetusti olla köyhiä eikä kipeitä joten tämä este poistui tieltäni. Olihan se kyllä maukasta, ei harmittanut jälkeenpäinkään rahan tuhlaaminen. Kello ei ollut vielä puoltayötäkään, kun päätin lähteä hoippumaan hostellille päin, sen verran huimasi. Matkalla sain kuitenkin loistavan idean: nyt kun olin päässyt paikallisten makujen ääreen niin minun oli EHDOTTOMASTI saatava myös pitbeefsandwich, paahtopaistia, piparjuurimajoa ja haudutuslientä hampurilaissämpylän välissä. Jep jep. Löysinkin yhden hotellin aularavintolan joka tarjosi ko. tuotetta (oikea pitbeefsandwich pitäisi käydä syömässä kaupungin itälaidalla sijaitsevassa diner-henkisessä ratkaisussa). Ymmärsin miksi henkensä vaarantaminen kaupungin iistsaidissa sijaitsevaan ravintolaan menemisessä kannattaisi: hotellin tuotos oli pettymys. Kuivaa paahtopaistia ja keitinlientä joka ei maistunut miltään muulta kuin soijalta(!). Onneksi töissä oli kuitenkin mukava baarineiti jolle sain sönkätä semi-humalaista fingelskaa. Valtavasta ruokamäärästä johtuen oli pääni päässyt hieman selventymään, päätin siis tasoittaa tilanteen ja käydä vielä muutamalla törpöllä. Menin hostellin lähettyvillä sijaitsevaan irkkubaariin ja tilasin Guinnesin. Vieressä istuva kaveri tilasi semmosen ison mehukannullisen olutta, minä tietenkin innostuin ja päätin tilata samanmoisen. Jotain se baarimikko selitti salamista ja juustosta ja mä olin vaan että ok ok. Tämä siis tietenkin tarkoitti sitä että olutkannua saatteli kaksi (2) kpl salamipizzoja. No, kerran kun olin vauhtiin päässyt niin mikäs siinä, vedin toisesta pizzasta puolet naamaan, sitten tuli stoppi. Kumosin kannusta tuntemattoman määrän olutta kurkkuuni ja suuntasin hostellille, toinen pizza pahvilaatikossa. Ajattelin että siitä saa mainion aamupalan.

Torstaina herätessäni (jotain kahdeksan jälkeen aamulla, miksi?!) sänkyni olin epäilyttävässä määrässä muruja. Tsekkasin pizzalaatikon ja jep, olinhan mä sen sitten yöllä viellä syönyt. Melko läski fiilis.No ei se mitään, päätin että tänään varmaan pärjään aika pitkälle iltaan ilman ruokaa. Yritin levätä krapulaani pois, ei se vaan meinannut millään lähteä. Unikaan ei tullut silmään paitsi puolenpäivän jälkeen jolloin hostellineiti tuli tietty just imuroimaan huonetta. Kattelin uusia Futuraman jaksoja (huonoksi on mennyt) ja puhaltelin olotilaani pois. Jossain vaiheessa päivää kuitenkin tajusin ettei se tästä makoilemalla parane joten kävin ruiskussa ja suuntasin kaupungille. Nappasin Baltimore Sunin matkaan lehtiautomaatista ja menin rantaan lueskelemaan. Muutaman tunnin jumitin, kunnes päätin että voisi kai sitä vaihteeksi jotain syödä. Taas yksi uusi ketjuvalloitus: P.F. Chang China Bistro. Ruoka oli ihan ok, Budweiser oli todella OK. Kaikkeni antaneena palasin hostellille, pesin pyykkiä ja tsiigasin Family Guyta ja Simpsoneita televisiohuoneen järkyttävän kokoisesta plasmatölsystä. Ei paskempaa. Jenkkilässä on se hienoa että joltain kanavalta tulee aina Family Guyta tai Simpsoneita. Niitä kanavia kun on tunnetusti aika monta. Kaikkeni tälle päivälle antaneena menin nukkumaan, n. klo yhdeksän illalla.

Perjantaina oli tarkoitus jatkaa matkaa kohti Indianapolista, tuota mediaseksikkäiden matkailukohteiden numero unoa. Ennen sitä oli edessä kuitenkin pakollinen käynti Baltimoren ylpeydessä ja ykkösturistinähtävyydessä, National Aquarium of Baltimoressa. Ei se paskempi nähtävyys ollutkaan, kaloja ja muita elukoita seitsemässä kerroksessa. Urpona jätin kameran tietysti narikkaan, jotenkin kuvittelin että niitä kaloja häiritsisi jos porukka siellä salamalla räpsii. No, ei niitä vissiin hirveesti häirinnyt. Hupaisaa oli kuitenkin, hait oli tietysti kaikista siisteimpiä. Yksi niistä ui mua kohti tankissaan, mun ja sen hain pärstän välissä ei valehtelematta ollut kuin puoli metriä matkaa, siinä se leuskutti niitä leukojaan ja tuijotti suoraan kohti. Dude!

Lähdin hakemaan rinkkaa hostellilta ja pyysin respan jäbää soittamaan taksin. Ajattelin nimittäin pelata varman päälle ja olla myöhästymättä bussista. Kaveri soitti keskukseen, taksin tuleminen kestäisi kuulemma n. 20 min, ruuhka-aika nääs. Venasin pihalla varmaan 45 min ja menin kysymään josko sinne voisi soittaa uudemman kerran ja kysyä että missä vitussa se taksi on. Respa pahoitteli tilannetta ja sanoi tämän olevan liiankin yleistä. Tällä kertaa taksin odotusajaksi luvattiin 15 min. OK. Öbaut kymmenen minsan päästä taksi saapuikin, syke alkoi laskea kun tajusin vielä kerkiäväni bussiin ja välttäväni kaiken ylimääräisen säädön uuden bussin sumplimisen kanssa. Vihaan nimittäin yli kaiken sellaista ylimääräistä säätöä. Taksikuski osoitti hämmentävää puutetta maantiedossa, kuultuaan että olen Suomesta hän alkoi nimittäin kyselemään sen tarkempaa sijaintia. Sanoin sen sijaitsevan Skandinaviassa, Ruotsin ja Venäjän välissä. "Aa... eli onko se siis Euroopassa?". Joo, on se. Bussiasemalla tein rinkalle check inin (kyllä, Greyhoundilla pääsee tekemään tällaistakin) ja menin muiden mukana jonottelemaan. Pulssin kohoaminen aikaisemmin oli ilmiselvästikin ollut hyvin turhaa, jouduin nimittäin odottamaan bussia varmaan tunnin verran, muiden matkustajien juttuja kuunnellessani tajusin että Greyhoundin myöhästeleminen taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Vihdoin kuitenkin päästiin lähtemään, mulla oli vaihto Pittsburghissa ja sinne asti matka sujuikin ilman suurempia yllätyksiä. Toista se oli kun vaihdoin Pittsburghissa Indianapoliksen bussiin..

Takanani jonossa oli ihan siistin ja asiallisen oloinen nainen. Päästessään lippuja tarkastavan kuskin luo nainen kysyi: ”Onko tämä bussi varmasti hyvässä kunnossa?” ja hymyili vähän päälle. En kuullut keskustelua enempää koska hyökkäsin bussiin sisälle varaamaan paikkaa. Nainen tuli vähän mun jälkeen ja kuski sen perässä huutaen ”Lady, LADY!”. Nainen ei tuntunut ensiksi reagoivan tähän mitenkään vaan meni vaan kylmästi istumaan paikalleen. Kuski käski naisen ulos bussista mutta tämä ei suostunut, niinpä kuski itse ryntäsi raivoissaan ulos. Nainen alkoi selittämään meille kanssamatkustajille tilannetta, hän oli ainakin omien juttujen perusteella vain kysynyt bussin kuntoa ja kuski oli ottanut tästä herneen nenäänsä. Nyt kuski ei kuulemma suostuisi lähtemään niin kauan kun nainen oli bussissa koska koki tämän ”uhaksi turvallisuudelle”. Vähän ajan päästä paikalle tuli toinen Greyhoundin työntekijä joka ystävällisemmin pyysi naista ulos selvittämään tilannetta, tähän hän suostuikin. Vatvominen bussin ulkopuolella tuntui jatkuvan ikuisuuden, kunnes kuski vihdoi n suostui lähtemään ajamaan ja tuo nainen pääsi kyytiin myöskin. Aivan uskomaton sirkus! Kuski luki perinteisen turvallisuuslitannian ja taisi siinä rivien välissä jotain vähän vittuillakin riidan toiselle osapuolelle. Oikeasti vähän jännitti että meinaakohan se kuski raivopäissään ajaa meidät ojaan tai jotain, turvallisesti kuitenkin päästiin Clevelandiin jossa unisena joutui odottamaan terminaalissa kun auto siivottiin ja – luojalle kiitos – kuski vaihdettiin.
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: