NY

Trip Start Aug 21, 2010
1
14
Trip End Oct 23, 2010


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Jazz on the Park Hostel

Flag of United States  , New York
Saturday, August 21, 2010

Lauantai 21.8

Matka starttasi Vuosaaresta kevyesti krapulaisena yhdeltätoista lauantaina aamupäivällä .Viimeiset pakkaamiset oli tietysti perinteitä noudattaen jätetty aamuun, ja kun vanhempien huusholli piti kaiken kukkuraksi siivota ja parta ajaa ennen lähtöä, tuli ns. hieman kiire kun puoli yksitoista nousin sängystä. Selvisin kuitenkin kunnialla Helsinki-Vantaalla ja kerkisin kahvinkin juomaan ja polttamaan muutaman tupakin ennenkuin matkan ensimmäinen vaihe Lontooseen käynnistyi. Lento sujui normaalin tylsästi, matkaliput olin ostanut British Airwaysilta mutta tätä väliä operoivaksi osapuoleksi osoittautuikin Finnair. No, saipahan Ilta-Sanomat luettavaksi (sitä ei sitten lueta kuin junassa tai lentokoneessa).

Heatrown kentällä älysin ettei kaksi tuntia vaihtoon varaamani aika ollut mitenkään liioiteltua. Harvemmin lentokentällä konetta ja terminaalia vaihtaessaan joutuu käyttämään bussia, junaa sekä rutkasti jalkoja kävelyyn. Näiden lisäksi turvatarkastukset ja muut muodollisuudet veivät sen verran paljon aikaa ettei Nykin koneen portilla tarvinnut turhia odotella. Rapakon ylittävä lentokone olikin maalaiselle kaupunkilaispojalle uudenlainen kokemus, kone tuntui järkyttävän isolta kymmenen hengen penkkiriveineen sekä varmaan viidentoista lentoemon/stuertin palveluineen. Matka taittui ihan ok hyvin siihen nähden että nukkumisesta ei tullut mitään, onneksi safkaa tuli kuitenkin riittävästi ja edessäolevan penkin selkänojaan kiinnitetty viihdekeskus piti huolen viihtymisestä (aika ajoin tapahtuvasta lagaamisesta huolimatta).

New Yorkin kentälle päästäessä alkoi jännitys tiivistyä, jono rajatarkastukseen oli melkein tunnin mittainen, oli krapula ja väsymys ja paskahätä. Rajamuodollisuudet sinänsä menivät yllättävänkin sujuvasti, rajavartija otti sormenjäljet ja valokuvat otettuaan kysyi ainoastaan matkan tarkoitusta ja pituutta, kuultuaan kyseessä olevan kahden kuukauden pituinen loma hän vaan toivotti hyvää matkaa. Kuvittelin jo selvinneeni kunnialla Yhdysvaltoihin, mutta toisin meinasi käydä. Passintarkastuksen ja matkatavaroiden keräämisen jälkeen oli jäljellä vielä tulli, ja se osoittautuikin hieman hankalammaksi palaksi. Tarjosin tullimiehelle tullauskorttia ja passia, mutta tämän tehtyäni hän ihmetteli käsieni tärinää ja pyysi sivummalle tarkempaan tavaroiden tarkastukseen. Käsien sheikkaamisen lisäksi rinkka selässä, krapulainen ja muutenkin hieman nuhjuinen olemus saattoivat myös osaltaan vaikuttaa tähän päätökseen. Sivupöydällä käännettiin kaikki rinkan ja repun ja taskujen tavarat ympäri, ja löytyihän sieltä repun pohjalta jotain mistä tullimies pääsi riemastumaan. Opetus numero 1:

Älä kuljeta mukanasi sätkäpapereita Amerikan Yhdysvaltoihin!

Tuo sinänsä harmiton tupakointiväline nimittäin herättää ymmärrettäviä epäluuloja tullimiehissä, varsinkin jos sinulla ei niiden lisäksi ole tupakkapuruja ja filttereitä mukanasi. Ko. sätkäpaperit olivat kirjaimellisesti unohtuneet reppuun aikaisemmalta kesältä kun budjettia kerätäkseni olin polttanut vain köyhien tupakkia. Siitä seurasi todella epämiellyttävä ristikuulustelu kahden tullimiehen ja allekirjoittaneen kesken jossa välillä tivattiin matkan oikeaa luonnetta Yhdysvalloissa, välillä sukulaisuussuhteita amerikkalaisiin ja välillä opiskelujen edistymistä Suomessa. Seuraavassa pätkä keskustelua, vapaasti referoituna:

Tullimies: "Milloin opiskelusi alkavat Suomessa”

Minä: ”Lokakuun lopussa”

T: ”Miten ne voivat alkaa lokakuun lopussa? Eikö koulut yleensä ala aikaisemmin? Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia Yhdysvalloissa”

M: ”Ei ole.”

T: ”Miksi tulet tänne kahdeksi kuukaudeksi jos sinulla ei ole ystäviä eikä sukulaisia etkä aio tehdä töitä? Onko sinulla rahaa matkaa varten? Miksi täriset tuolla lailla?”

M: ”Tärisen varmaan kun en ole moneen yöhön nukkunut kunnolla, minulla on krapula ja tämä on erittäin ikävä tapa aloittaa lomailu vieraassa maassa?”

T: ”Onko nyt ihan varma ettei sinulla ole marijuanaa mukana? Nostas vielä kerran sitä puntinlahjetta niin katsotaan”

jne jne..

Tätä jatkui sen puolisen tuntia kunnes kaverit ilmeisesti kyllästyivät viattoman suomituristin kiusaamiseen, käskivät minun kerätä kamppeeni ja toivottivat vielä (erittäin väsyneesti) hyvää matkaa. No, kiitti vitusti teillekin.

Lopulta pääsin ulos kentältä, pienen sompailun jälkeen löysin jo valmiiksi tilaamani lentokenttätaksin ja pääsin jatkamaan matkaa kohti hostellia (Jazz on Park Hostel). Matkalla mentiin etelä-Harlemin läpi, lauantai-iltana näky oli ihan mieleenpainuva, kevyesti tuli sellainen olo että parempi ettei taksi hajoaisi nyt ainakaan ihan tähän paikkaan. Hostelli osoittautui ihan ookooksi, valitettavasti jouduin yläpunkkaan mutta kaikkea ei tunnetusti voi saada. Huone oli kyllä hikisen kokoinen ja hikinen muutenkin, mutta matkan rasituksista johtuen en ainakaan vielä tässä vaiheessa osannut valittaa vaan pääsin melko nopeasti unten maille.

Su-ma 22.-23.8.

Seuraavat pari päivää meni New Yorkia kierrellessä ja ihmetellessä. Central Park, Broadway, Times Square jne jne oli tietenkin nähtävä heti ensi kättelyssä. Kahden päivän aikana tuli käveltyä valehtelematta varmaan 40 km, metroakin käytin muutamaan otteeseen mutta suurimman osan ajasta vaan tallustelin ja ihmettelin meininkiä. Tuntui hienolta istua Times Squaren Makkosessa ja lukea New York Timesia, niin kliseistä kuin se onkin. NY Timesin vastapainoksi piti tietenkin kokeilla myös mediamoguli Murdochin New York Postia, tällä hetkellä käytiin juuri kuumaa debattia Ground Zeron lähelle suunnitellusta muslimien kulttuurikeskuksesta ja rukoushuoneesta (huom, kyse ei ole moskeijasta). Jenkkilän lehdistö on kyllä poliittisesti todella värittynyttä, siinä kun wanha kunnon Harmaa Rouva demokraattisesti puolustaa keskuksen rakentamista, republikaaninen New York Post vastustaa sitä henkeen ja vereen. Toisten osapuolien mollaaminen ja sättiminen on myös sitä luokkaa että suomalaisen on sitä vaikea tajuta. Ei paljon näy tällaista debattia esim. Hesarin ja Iltsikan välillä.

Olin päättänyt että takaisintulomatkalla viivyn pidemmän aikaan Nykissä, silloin olisi aikaa kiertää museot ja nähtävyydet. Nyt sain siis rauhassa fiilistellä ilman mitään sen suurempia aikatauluja tai muita pakottavia menoja. Hostellilla ei viitsinyt ihan älyttömästi notkua, nettiyhteys toimi ainoastaan alakerran aulabaarissa jossa popitettiin musiikkia ihan järkyttävällä voluumilla. Muutenkin hostellien järjestämät ”pub crawlit” sun muut on yleisesti ottaen ns. perseestä. Maanantai-iltana satuin kuitenkin olemaan koneen ääressä aulabaarissa kun hostellin työntekijä tuli ilmoittamaan että ”menkää kaikki pihalle, siellä on ilmainen jazzkonsertti.” Olin ihmetellyt miksi hostellissa sinä iltana pyöri sillai semisti kodittoman näköistä porukkaa, syy selvisi kun pääsin pihalle. Hostellin eteen oli parkkeerattu kuormalavarekka-auto (tjsp.), sen kyydissä oli kuusi vanhaa gubbea jotka jamittelivat A-junaa. Keikka kesti varmaan kolmisen varttia, vettä satoi mutta se ei kuuntelijoita haitannut, ihmiset olivat roudanneet omat picnictuolit ja sateenvarjot lavan eteen, jotkut jammaillivat seisoalteen. Tässä on varmasti yksi Nykin vahvuuksista ja mielenkiintoisimmista puolista: ei tarvitse olla mitkään taiteiden yöt jotta tämän kaltaisia tapahtumia järjestetään, tässäkin tapauksessa kyse oli ilmeisesti seudun asukasyhdistyksen jokavuotisesta perinteestä. Mahtavaa. Milloin näen Krunassa samanmoista?
Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: