Kwai-joen hullut venäläiset

Trip Start Mar 27, 2012
1
59
68
Trip End Mar 13, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of Thailand  ,
Saturday, December 29, 2012

29.12.2012 - 3.1.2013 - Kanchanaburi, Thaimaa

by Pöpö

Siirtymä Surat Thanista Bangkokin kautta Kanchanaburiin oli pitkähkö (n. 14h), mutta homma sujui hyvin pitkälle niin kuin elokuvissa. Tällä kertaa VIP-bussin alakerta, eli 1. luokka oli erittäin asiallinen. Nahkapenkit, vessa (joka toimi, oikein juoksevalla vedellä), pientä snäbää tarjolla bussiyhtiön puolesta ja sitä rataa. Saavuimme Bangkokin eteläiselle bussiasemalle sunnuntaina 30.12. noin klo. 05:30 ja matka jatkui puolen tunnin päästä Kanchanaburiin paikallisbussilla. Tässä bussissa ei enää ollut nahkapenkkejä, mutta matkaa ei ollut kuin vaivaiset 100 km, joka suhailtiin noin kolmessa tunnissa.

Ensituntumalta Kanchanaburi oli isompi kaupunki, mitä olimme ajatelleet. Hintataso oli myös budjettimatkalaiselle erittäin miellyttävä yllätys. Lähes kaikista rafloista irtoaa paikalliset ateriat alle 50 THB:lla. Töötti bongasi majoiksi Tara Bed & Breakfastin, josta täysin hotellitasoinen tuuletinhuone telkkarilla varustettuna kustantaa 250 THB / yö.

Kanchanaburin on ennen kaikkea tunnettu Kuoleman rautatiestä ja klassisesta Kwai-joen sillasta, jonne myös me suuntasimme heti ensimmäisenä päivänä. Silta on yllättävän pieni, mutta sen verran historian havinaa siltaan liittyy, että eipä se koko juuri haittaa. Näinhän ne naistekin monesti sanovat. Silta on tsekattu alle parissa tunnissa, joten se sopii hyvin myös tehoturreilijalle.

Uuden vuoden aattopäivä aloitettiin retkellä paikalliseen ostoshelvettiin. Jälleen kerran yhdet släpärini alkoivat olemaan sen verran hapoilla, että katsoin parhaaksi hankkia uudet. Uusi vuosi, uudet släpärit! Shoppailukierroksen jälkeen istahdimme hetkeksi Taran tavernaan, josta matka jatkui pitsalle Bell's -nimellä kulkevaan ravintolaan. Ehkä reissun parhaat pitsat, joiden täytteissä ei säästelty. Vuoden vaihdetta lähdettiin ihmettelemään, minnekäs muualle kuin Kwai-joen sillalle. Internetistä poimituista ennakkotiedoista poiketen, tonteilla ei järjestettykään kunnan / provinssin puolesta ilotulitusta, mutta onneksi muut turret ja paikalliset olivat varautuneet asiallisella papattiarsenaalilla, joten myös rakettien pauketta päästiin todistamaan.

Uuden vuoden päivää vietettiin pääasiassa lokoisasti naapuriresortin altaalla makoillen. Totta kai kävimme illalla vielä uudelleen Bell's:llä toteamassa pitsat edelleen äärimmäisen makoisiksi.

Keskiviikkona jatkoimme sotaisissa merkeissä ja lähdimme tarkistamaan toisen maailmansodan museon turististripin eteläpäässä. Koska itselle Japanin heiluminen toisen maailmansodan aikana on jäänyt pahasti Euroopan sekoilujen varjoon, tarjoili museo paljon uutta ja tiukkaa faktaa ko. rautatien rakentamisesta sekä toisesta maailmansodasta Aasiassa. Myönnetään kuitenkin, että visuaalisesti museon anti jää vähän köyhäksi. Museon jälkeen käppäilimme viereisen Don-Rak:n hautausmaan läpi. Hautuumaalle on mullattu hieman vajaa 7000 radan rakentamisessa kuollutta länkkärisotavankia. Kokonaisuudeessanhan radan rakentamisen yhteydessä kuoli noin 16 000 sotavankia ja 90 000 aasialaista duunaria.

Torstaina turreilu jatkui moposiirtymällä noin 80 km pohjoiseen Kanchanaburista. Kyseessä oli yksi radanrakentamisen kinkkisimmistä kohdista, eli ns. Hell Fire Pass. Länkkärisotavangit kaiversivat vuoreen 73 x 25 m reikää, käytännössä yötä päivää. Paikan päälläkin kävi selväksi, että nykyteknikaalla moinen monttu syntyy varmaankin vuorokaudessa, mutta lähes täysin käsipelillä (meiningillä taltta ja vasara), joko 35 asteen lämmössä tai kaatosateessa keskellä yötä, homma ei välttämättä ole mennyt kuin Strömsössä. Radan varrelta avautuu myös komeat näkymät viereiseen laaksoon, jota rata aikoinaan kiersi.

Paluumatkalla poikkesimme Sai Yok Noi -vesiputoukselle. Koko vesiputouksen oli valloittanut sankka joukko rakkaita itänaapureitamme. Tontit olivat hienot ja Töötti jopa uskaltautui uimaan.

En muista tarkkaa järjestystä, mutta muistaakseni suomalaiset ovat thaimaalaisten mielestä kolmanneksi rasittavimpia turisteja. Edellä ovat vain britit (ylivoimaisesti rasittavimpia) ja venäläiset. Brittien edesottamuksia saimme seurata Ypen kanssa jo Taolla. Töötin kanssa saimme kokea venäläistä vieraanvaraisuutta sekopäisten naapuriemme taholta majoillamme peräti kahtena päivänä. Pariskunta oli majoittunut kätevästi seinänaapuriimme ja keskiviikkona iltapäivästä alkoi parisuhdeneuvottelu seinämme toisella puolella. Noin puolen tunnin huutamisen ja kolinan jälkeen, naisosapuoli alkoi pitämään ääntä, josta emme osanneet päätellä oltiinko naapurissa siirrytty sovintoseksiin vai perheväkivaltaan. Mies joka tapauksessa poistui huoneesta kynsien jättämät raapimisjäljet ylävartalossa. Seuraavana aamuna meininki jatkui hyvin samanlaisena, kunnes henkilökunta tuli ilmoittamaan naapuriemme ovelle, että he joko poistuvat hotellista samana päivänä tai seuraavaksi oveen koputtelee edustaja organisaatiosta nimeltä Royal Thai Police. Kun palasimme turreilukierrokseltamme, venakoista ei ollut havaintoa. Ilmeisesti venäläiset ovat olleet liekeissä myös muualla päin maailmaa kuten seuraavista laatujournalismia edustavista lähteistä voi lukea: Linja-autossa matka katkeaa tai viimeistään mottorikelkkaillessa.

Perjantaina ja viimeisenä Kanchanaburi-päivänä oli aika palata arkeen, jos tällä retkellä sellaista on ollut olemassakaan. Omalta osaltani se tarkoitti NetBeansin avausta ja PHP:n puhumista.

Kanchanaburi kohteena

Kuten yllä jo mainittiinkin, Kanchanaburi on edullisuutensta puolesta oiva paikka reppurepelle. Kaupunki on vain parin tunnin päästä Bangkokista, joten tonteille on kohtuullisen helppo heilahtaa joko junalla (Thon Burista) tai bussilla (Eteläinen bussiasema). Pääasiassa Kanchanaburi on melko rauhallinen ja ei välttämättä ole kaikkein paras paikka kreisibailaamiseen. Muutama yli puolen yön auki oleva kuppila tonteilta toki löytyy. "Turisti-stripiltä" löytyy kasa edullisia ravintoloita, jotka tarjoilevat sekä länkkäri- että thaikkuruokaa. Mikäli Bell's:n pitsaa ei lasketa, Kanchanaburi ei varsinaisesti tarjoile mitään järkyttävän hyviä kulinaristisia elämyksiä, mutta perushyvää thaikku-ruokaa kuitenkin.
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: