Konglor loop

Trip Start Mar 27, 2012
1
45
68
Trip End Mar 13, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Phosy Thalang

Flag of Lao Peoples Dem Rep  , Bolikhamxai,
Tuesday, November 13, 2012

5.11. - 7.11.2012 - "The Konglor Loop", Laos

by Pöpö

Keskiviikkona 7.11. kello herätteli turret aamukuudelta ja matka kohti Konglor luuppia sai alkaa. Aluksi poimimme edellisenä iltana varatun mopon ja lähdimme etsimään aamiaispaikkaa, huonolla menestyksellä. Tha Khekin raflatarjonta on melko niukkaa ja etenkään aamulla tai lounasaikaan, kuppilat eivät juuri ole auki. Random-katukioskista poistetut riisipuurot kanalla toimivat lopulta aamiaisena.

Luupin ensimmäinen kohde oli noin 10 kilometriä Tha Khetista sijaitseva Xieng Liab -luola. Poikkeuksena ja piristyksenä luolaähkyymme, tämä luola oli enemmänkin vuoren sisältä tuleva joki, jonka ympärille oli vuosituhansien saatossa kaivertunut isohko luola. Luolan jälkeen sekä turrejen että ilman lämpötila alkoi olla sitä luokkaa, että viilennys olisi paikallaan. Pari kilometria Xieng Liab:sta itään, löytyy Tha Falang -joki. Tai oikeastaan parin kilometrin päästä löytyy sopiva kohta uida ko. joessa. Itse jokihan varmasti jatkuu ties minne. Tonteista tuli kovasti mieleen Suomen kesä (ei viime kesä, kuulemma) mieleen: hieno ja aurinkoinen päivä, sopivan viileä (ehkä 20 astetta) vesi ja helvetisti ötököitä. Viilentyminen siis onnistui ja matka jatkui. Keskiviikolle ei varsinaisia turreilukohteita ollut sen enempää, joten edessä oli kevyttä mopoilua vajaa 100 kilometriä, vakuuttavia maisemia ja tiellä munkittavia elukoita pällistelen, oletettuun majapaikkaan Thalang:n kylään.

Välttämättä ei olisi tehnyt mieli lähteä Thalangista heti torstaina, koska majapaikkamme Phosy Thalang oli äären hienolla paikalla ja kylä vaikutti muutoinkin miellyttävältä mestalta. Ehkä jopa hieman OG-mesta, niin kuin trävellerit välillä asian ilmaisevat. Joka tapauksessa edessä oli kuulemamme mukaan kohtuullisen haastava 60-kilometrinen, joten lähdimme jälleen aamutuimaan päästämään kohti Laksaon kylää. Reitille osui jos jonkinmoisa tietä ja rapakkoa, mutta isommilta vahingoilta vältyttiin. Pari kertaa ketjut pomppasivat pois, mutta tämähän on tuttua kaikille, joilla on joskus ollut suzuki-monkey-pikkumopo. Noin puoli yhden aikaan saavuimme Laksaoon.

Emme tarkkaan tienneet oikeaa risteystä, mistä pitäisi kääntyä kohti Kuon Khamin kylää, joten kyselimme paikallisilta. Ensimmäinen, parhaiten lontoota puhunut mimmi neuvoi jatkamaan valitsemallamme tiellä. Toinen sanoi, että tehkää U-käännös ja jatkakaa Laksaosta pohjoiseen. Jostain kumman syystä uskoimme jälkimmäistä ja ajelimme pari kilometria takaisin ja käännyimme pohjoiseen. Varmistimme vielä toiselta paikalliselta, että onhan tämä nyt oikea tie. Vastaus oli yes-yes, käsimerkein tehostettuna. Jatkoimme siis luottavaisena kohti pohjoista. Muutaman kilometrin päästä ketjut hyppäsivät jälleen pois ratastuksilta. Samalla kaavalla kuin aikaisemminkin, nostin ketjut paikoilleen ja väänsin kahvaa varovasti. Kuului ilkeä napsahdus ja vuokraajan mukaan tuliterät ketjut napsahtivat poikki. Ei muuta kuin mopo työntöön ja kohti seuraavaa kylää, jonne ei onneksi ollut juuri kilometriä enempää. Paikallinen mopokorjaaja tsekkasi vanhat ketjut ja totesi, kuten Örkki aikoinaan, että mitään ei ole tehtävissä vanhalle ketjulle. Ei siis muuta kuin uusi, vahvempi kettinki alle ja menoksi. Länkkärien ketjutusoperaatiota tuli seuraamaan myös yksi koulullinen tenavia. Todennäköisesti valkonaamoja ei ko. kylässä juuri vieraile.

Jatkoimme noin vartin verran pohjoiseen, jonka jälkeen alkoi herätä epäilys, olimmeko sittenkään oikealla tiellä. Tähän saatiin vastaus, kun tie päättyi järven ja suon yhdistelmään, melko heikossa kuosissa olevan tienpätkän jälkeen. Ei auttanut kuin suhailla takaisin Laksaoon ja kyselemään lisää. Laksaossa olevalta toiselta mopokorjaamolta osattiin kertoa, että seuraavasta risteyksestä länteen. Kaveri oli kohtuullisen vakuuttava ja tämähän oli se suunta, mihin ensimmäinen mimmikin oli meitä opastanut. Olisi ehkä pitänyt uskoa heti ensimmäisellä kerralla. Toisaalta silloin meillä olisi ollut paskat ketjut edelleen alla sekä kaksi ja puoli tuntia enemmän aikaa. Tämä puolestaan olisi tarkoittanut sitä, että en olisi hyvällä omalla tunnolla voinut kiidättää Zongshen-skootteriamme pitkin Laosin vuoristoteitä, kaasu pohjassa kohti auringonlaskua ja Khuon Kham -kylää.

Turreilu alkoi käydä työstä, kun heräsimme perjantainta kolmatta aamua putkeen klo 06:00 (voitteko ymmärtää tai kuvitella?). Edessä olisi kepeät 230 kilometria skootteriajelua. Aluksi kuitenkin suuntasimme luupin kohokohtaan eli Konglor -luolalle. Luola poikkeaa muista erityisesti siinä, että luolan sisällä kulkevaa jokea pitkin pääsee suhailemaan kylään, johon ainoa reitti on nimenomaan ko. luolan läpi. Lokaalit kuskit päästelevät pitkähäntäkanooteilla noin 7 kilometrin matkan luolan suulta kylän lähistölle reilussa puolessa tunnissa. Luolan sisältä löytyy tietenkin myös biitsi, jolle ei sattuneesta syystä paljon aurinko porota. Oikein suositeltava turreilukohde, mikäli tänne päin sattuu eksymään.

Luolaretken jälkeen alkoi paluumatka Tha Khetiin. Kilometrejä oli jäljellä 190. Alkumatkan vuoristo-osuuksilla meinasi aivan päästä jo ajamisen makuun, vaikka kieltämättä 110 cc Zongshenin kaarre-ominaisuudet eivät ole aivan moottoripyörän tasoa. Polvet ja takaosasto alkoivat olla kovilla ensimmäisen kahden tunnin jälkeen, jolloin oli päästy noin puoleen väliin. Tässä vaiheessa myös mopomme alkoi väsymään ja takarengas sanoi poks. Onneksi korjaamoon ei ollut tällä kertaa kuin noin 100 metriä. Kaveri vai olisikohan ollut peräti isäntä, paikkasi renkaan reilussa 10 minuutissa ja veloitti 50 eurosenttiä. Matka jatkui iloisesti päästellen seuraavat 40 kilometriä, kunnes isännän installoima paikka antoi periksi. Ei muuta kun jälleen korjaamolle. Tällä kertaa matkaa oli ehkä 20 metriä. Korjaamojen lähistöllä olo johtuu osittain hyvästä säkästä, mutta pääosin siitä, että mopokorjaamoja on joka kylässä kaksi-kolme kertaa enemmän, kuin kioskeja tai ruokakauppoja. Tällä kertaa korjaajana toiminut kloppi vaihtoi koko sisäkumin ja turret pääsivät jatkamaan. Loppumatka sujui polvia kivistellen ja hampaita kiristellen. Noin kuuden maissa saavutimme Tha Khekin ytimen.

Konglor loop retkenä

Kokonaisuutena Konglor loop oli yksi retken hauskimmista turreaktiviteeteista. Vaikka välillä käämi meinasi palaa muualtakin kuin moposta, retkestä varmasti riittää jauhamista pidemmäksikin illaksi. Jos skootterienduro kiinostaa, tämä kierros kannattaa tehdä.

Kolme päivää kierrokseen on kohtuullisen vähän. Mikäli suhaat vastapäivään, niin kuin me teimme, alku tuntuu menevän nopeasti ja ensimmäisenä päivänä ei ole kiire. Useimpien kierroksella olevien ensimmäinen yöpaikkakunta Thanlang on mukavanoloinen mesta, jossa kannattaa todennäköisesti viipyä parikin yötä. Thalangista Khuon Khamiin tai perille Konglorin luolalle suhailee kohtuullisen helposti yhdessä päivässä, ellei sitten satu eksymään. Siirtymää ja luolaa ei kuitenkaan saa sovitettua samalle päivälle, ellet sitten ole liikenteessä jonkinlaisella Hayabusa-endurolla. Kuon Kham:ssa ei ole kovin paljoa ihmeteltävää ja kaupunki menee käytännössä kiinni klo 21:00.

Päästely Konglorista takaisin Tha Khekiin on melko kivuton muutoin, paitsi takapuolelle ja polville. Skootterilla pystyy huolettomasti päästellä 60-80 km / h, mutta teiden ajottain järkyttävä kunto ja pakolliset perseen leputustauot mukaanlukien, matkaan holahtaa kevyesti ainakin neljä tuntia.
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: