Itku, parku ja yhy-yhy

Trip Start Mar 27, 2012
1
44
68
Trip End Mar 13, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Mekong Hotel

Flag of Lao Peoples Dem Rep  , Khammouan,
Monday, November 5, 2012

5.11. - 7.11.2012 - Tha Khek, Laos

by Pöpö

Luulin, että reissun raskain siirtymä oli hoidettu jo Myanmarissa reitillä Bagan - Mawlamyine. Se oli kuitenkin todellista luksusmatkaamista, verrattuna siihen, miten hoituu siirtymä Vang Vieng - Tha Khek. Homma alkoi pienellä häsläyksellä / epäselvyyksillä lippujemme kanssa jo "matkatoimistossa". Sählingin jälkeen, kyytimme bussiasemalle saapui, sinänsä suotavat 25 minuuttia myöhässä. Ongelma olikin ehkä enemmän siinä, että tämä kyyti tosiaankin veisi vain bussiasemalle ja bussin lähtöön oli aikaa tässä vaiheessa 5 minuuttia. Bussiin kuitenkin ehdittiin ja edessä oli jo edellisessä avautumisessa mainittu matka takaisin Vientianeen. Vientianessa vaihdoimme bussiasemaa minivanilla, joka oli hoidettu meille etukäteen. Päästyämme eteläiselle bussiasemalle, minivanin kuski alkoi selittämään omalla kielellään jotain ja juoksemaan ympäri bussiasemaa. Hetken kuluttua kävi ilmi, että meidän pitäisi myös juosta kaverin perässä, koska dösämme olisi jo lähdössä. Noh, kyllähän pieni iltalenkki täyspakkaukset päällä vielä tässä vaiheessa maistui. Juoksimme toiselle puolelle bussiasemaa, jossa minivanin kuski osoitti liikkuvaa bussia ja selvitti jotain suu vaahdossa. Pari muuta kaveria, ilmeisesti jonkin sortin trokareita, tulivat myös mukaan osoittelemaan eri busseja. Minivanin kuski kuitenkin hätisteli muut trokarit pois ja jälleen osoitteli meille liikkuvaa, 70-luvulta kotoisin olevaa bussia. Bussin ovi oli auki, joten kysyin bussikuskilta lontooksi, että olisikohan mitään vitun mahdollisuutta, että stoppaisit kahdeksi sekunniksi, niin voisimme hypätä kyytiin. Dösäkuskia selkeästi syletti, mutta suostui kuitenkin pysähtymään. Sen jälkeen kaasu pohjassa kaksi sataa metriä, jonka jälkeen kuski stoppasi dösän ja paineli ostoksille noin kymmeneksi minuutiksi.

Matka jatkui mukavaa parin kymmenen kilometrin tuntivauhtia seuraavat kolme tuntia. Tämän aikana bussin "henkilökunta" ronttasi kaikki matkatavarat ja rahdin bussin takana olevasta tavaratilasta ja levitteli siististi bussin käytäville siten, että liikkuminen bussissa oli mahdotonta. Kolmen tunnin päästä bussi stoppasi keskelle ei mitään ja puolet bussin matkustajista poistuivat kamojensa kanssa. Meillekin kävi myös muutaman minuutin päästä ilmi, että edessä olisi bussin vaihto. Ulos päästyämme innostuimme, koska uusi bussi oli kuin olikin ns. VIP-bussi, jollaiseen olimme liput alun perinkin varanneet. Sisälle päästyämme asia myös varmistui. Kyseessä oli vimosen päälle VIP-varusteltu dösä, jossa on leveät löhöpenkit. Ainoa ongelma oli se, että bussi oli ylibuukattu. Huolimatta siitä, että noin 10 matkustajaa seisoskeli vailla istumapaikkaa, eräs paikallinen tytteli ei tehnyt elettäkään, että olisi luovuttanut vieressä istuvan puudelinsa paikan jollekin kanssamatkustajalle. Töötin antaman "kevyen" koulutuksen jälkeen, tyttö kuitenkin taipui myrtsinä nostamaan puudelin syliinsä ja päästämään toisen lokaalin viereensä. Me löysimme itsemme loppumatkan ajan VIP-bussin lattialta.

Ehkä tässä reissupäivät jo painavat, koska säätösietokyky alkaa lähenemään nollaa. Joka tapauksessa vaikka kuinka ollaan kehittyvässä maassa, tilaat VIP-bussilipun ja matkan tulisi kestää 8 tuntia, ei ole suotavaa, että ainoa kosketuspinta VIP-bussiin on sen lattia, kokonaisuudessaan matkaa taitetaan 12 tuntia ja viidellä eri menopelillä. Lipunmyyjä voisi vaikkapa sanoa lippua ostaessa, että matka kestää 8-14 tuntia ja edessä on saatanallista säätöä yötä myöten. Turret voisivat silloin itse päättää, onko säätösietokyky kohdillaan vai ei. Toisaalta, VIP-bussistamme löytyi savukone, discovalot ja tietenkin karaoke-laitteet eli ehkä on turha valittaa.

Thak Khekiin siis kuitenkin lopulta päästiin, laosilaisittain kätevään aikaan noin klo 01:00. Laosilaisittain tämä aika on kätevä siksi, että kaikki kioskit ja muut palvelut, mukaan lukien hotellit, sulkevat ovensa klo 23:30. Emme luonnollisesti päässeet sisään hotelliin, johon olimme alun perin ajatelleet majoittuvamme. Naapurihotellista herätetty respan täti onneksi suostui ottamaan meidät sisään torakkansa seuraksi.

Onneksi kuitenkin Tha Khek itsessään osoittautui oivaksi paikaksi. Ainakin jos puhutaan koodaamisesta. Pari ensimmäistä päivää siis näppäiltiin, mutta poikkeuksena muihin kodailusessioihin, tällä kertaa saatiin jo jotain valmista. Sillä aikaa, kun itse juttelin PHP:ta, Töötti kävi tiedustelemassa Travel Lodge:sta, miten niin sanottu Konglor Loop tulisi hoitaa. Travel Lodgen pitäjä, Mr. Ku on Laosin kovin äijä, kun puhutaan Tha Khekissa suoritettavasta turreilusta ja etenkin Konglor loopista. Mr. Ku:n vinkkien ja kartan sekä Travel Lodgen lokikirjan avulla suunnitelma muutamaksi seuraavaksi päiväksi oli selkeä.

Tha Khek kohteena

Kaupunki ei itsessään tarjoa mitään sen kummempia aktiviteetteja tai loistavia fiiliksiäkään. Mestoilta löytyy pari karaoke-baaria, jotka luonnollisesti laittavat ovensa säppiin puolelta öin. Keskusta päättyy Mekongin rajaamaan rantakatuun, jonka toisella puolella kimaltelee Thaimaa.

Tha Khet kuitenkin toimii useimmiten lähtöpaikkana tai kotipesänä Konglor luupille, josta lisää seuraavassa ploksautuksessa.

Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: