Ja ympyrä sulkeutuu

Trip Start Sep 13, 2008
1
10
Trip End Dec 02, 2008


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Chai's house

Flag of Thailand  ,
Friday, November 21, 2008

No mutta, viimeinen merkintä ulukomailta käsin

Vientianessa vietin vielä pari päivää ja pitkien harkintojen jälkeen aikaistin lentolippuani viikolla, tästä lisää myöhemmin. Siirryin siis Vientianesta takaisin Thaimaan puolelle Nong Khai -nimiseen kaupunkiin (huomaa ero Laosin Nong Khiawiin). Vietin lähes viikon mitä mainioimmassa guest housessa. Kaupungin reunalle oli kasvanut ikäänkuin pieni kommuuni, joka sisälsi majatalon, ravintolan, veneravintolan, kirjakaupan, haitaria soittavan ukkelin, new age -hörhöjä ja miellyttävän rennon ilmapiirin. Tarkoitus oli viettää siellä vain pari päivää, mutta riippumatossa oli vain liian mukavaa.

Lopulta sain nostettua kehoni jaloillensa ja kävin ostamassa seitsemän tunnin, kolmannen luokan, junalipun Khoratiin, jossa oli tarkoitus tsekkailla raunioita. Seuraavana päivänä, jolloin lähtö olisi pitänyt tehdä, päätin kuitenkin etten halua lähteä ja revin lipun ja tanssin sen ympärillä pakanallista vapaudentanssia - kiva kun ei tarvitse noudattaa aikatauluja (rahaa meni hukkaan se euro).

Vietin jälleen pari päivää lueskellen, mietiskellen, syödeskellen ja juteskellen. Tapasin pari hauskaa suomalaistakin puutarhassaNI, jotka olivat muunmuassa matkallansa pelanneet uhkapeliä indonesialaisen mafiapomon tyttären kanssa, juoneet kaljaa burmalaisen sotilaspäällikön pojan kanssa ja tavanneet kaikenkaikkiaan hyvin omalaatuisia ihmisiä. Vierailin paikallisessa patsaspuistossa, jossa muun muassa 30-metrinen betonikärmes kurkotti taivaisiin. Osallistuin viimeisillä päivilläni/voimillani myös venhoretkelle eräälle maanviljelyssaarelle, jonka asukkaat kaikessa elämänvoimaisuudessaan toivottivat meidät hyvin tervetulleiksi.
NOH, näiden päivien jälkeen oli aika matkustaa isoon Beehen. Hyppäsin ah niin miellyttävään yöjunaan ja ennen nukkumaanmenoa vahvistin erään paikallisen, myyrämäisen metsäkonsultin näkemyksen siitä, että Suomen metsät ovat todellakin hieno juttu.

Olin varautunut henkisesti Bangkokiin saapumiseen jo päiviä etukäteen. Suhteeni kaupunkiin on varsin omituinen. Vihaan sitä, mutta samalla se kiehtoo kaikessa kontrastisuudessaan ja kaaoksessaan. Viha-rakkaussuhteeksiko sitä nyt sitten sanotaan. Kaduilla kävellessäni liikenteen melun koetellessa tärykalvojani ja pakokaasujen kirveltäessä silmiäni aloin hokea erään paikallisen pulloveden sisältämiä mineraaleja, jotka olin Nong Khaissa opetellut ulkoa. Mantra auttoi ja välillä "row row row your boat, gently down streeaaaaam, merrily merrily merrily merrily gently down the stream" kajahti ilmoille helpottaen stressiä. Välillä ajattelin myös krokotiileja ja tämä tuntui rauhoittavan.

Lähtö on siis jo maanantaina - kolmen päivän päästä. Aika meni ihan tajutonta vauhtia, tuntuu kuin vasta olisin ollut junassa matkalla Tikkurilan asemalle. Reissussa on koettu ja nähty paljon juttuja, mutta suurin vaikutus on tapahtunut korvien välissä. On ollut vihdoin aikaa miettiä ja ottaa etäisyyttä kotimaahan ja nähdä kuinka muualla eletään. On tullut luettua paljon non-fiction kirjallisuutta (rikospokkariden lisäksi) ja keskusteltua ihmisten kanssa. Arvot ovat muuttuneet suuntaan tai toiseen ja suhtautuminen asioihin saanut virkistystä. Ennen matkaa olin vielä melko tietämätön ja epävarma tulevaisuudestani, mutta nyt asiat näkyvät kristallinkirkkaina.

Pitkän matkan vaikutusta psyykkeeseen ei voi siis tarpeeksi painottaa. Suosittelen tätä ihan kaikille, vaikka kokisitkin olevasi sinut itsesi ja tulevaisuuden kanssa. Itse en tällä reissulla panostanut niinkään extremekokemuksiin kävelemällä salaa Burman rajan yli (kuten eräs fransmanni) tai valloittanut vuoria kalsareissa (kuten eräs mielikuvitushahmo, jonka juuri keksin, jonka nimi on Paavo). Omat motiivini osoittautuivat jo edellämainittujen asioiden (tulevaisuus, plaaplaa, krokotiilit jne...) mietiskelyiksi ja kuljin pääosin opaskirjan kattamia reittejä. Ehkäpä tämä on paras formaatti ensimmäiselle matkalle.

Matkan loppuvaiheilla alkoi kuitenkin jo hiukan väsyttää rinkan raahaaminen ja koti-ikäväkin alkoi vaivata. Ylimääräinen viikko antoi myös lisäaikaa biologian yo-kirjoituksiin lukemiseen ennen armeijaa, ja säästihän siinä hieman rahaakin. Luultavasti kiroan itseäni tammikuussa kurkkusalaatinvärisenä Kajaanin hangissa tarpoessani saappaat täynnä lunta ja nenänpää tunnottomana, lapio kourassa kaivaen viiden metrin syvyistä kuoppaa tomaatinvärisen kenraalin irrationaalisesta käskystä, jonka tarkoituksena on vahvistaa tämän heikkoa itsetuntoa ja alistettua asemaa lapsuudessa - mitäpä maksaisinkaan viikosta Kaakkois-Aasiassa.
Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: