Matkan päätös. sniif.

Trip Start Dec 30, 2007
1
8
Trip End Jan 16, 2008


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of Finland  ,
Thursday, January 17, 2008

Ihan käsittämätöntä, että olen Suomessa jälleen. Eilen olin vielä Prestonissa ja tein muun muassa herra Lilleylle lihapullia ja perunamuussia. Tai perunakeittoa, kuten Gavin lempeästi kiusoitteli. En näes hallitse kotitekoisen perunamuussin teon alkeita =P Mutta ainakin lihapullat Gavin ahmaisi ihastuneena suuhunsa ;) Ja nyt tässä ollaan, kotona ja Cesi sylissäni kehräämässä.

Paluumatka oli kyllä sanonko mistä. Tosin oli jännää matkata bussilla Prestonista Lontooseen yli kuutisen tuntia, pääsi näkemään kunnolla Englantia, ainakin sen verran minkä sateelta pääsi ;P Lontoossa aurinko alkoi yhtäkkiä helottaa täydeltä terältä ja olin onnessani (silmiäni taisi kyllä kivistää kuin parhaallakin vampyyrilla, niin harvoin näen Päivätähden nykyään). Bussissa lentokentälle koin varsinaisen takauman, kun se ajoi ohi hostellin, jossa Netta ja minä majoituimme yli vuosi sitten. Merkillinen tunne :)

Lentokentällä vasta tajusin, että olen todella palaamassa kotiin. Sydäntäni vihlaisi ikävästi, kun lentojen lähtöaikatauluissa silmiini osuivat kaksi sanaa: 'Belfast City' ja yhtäkkiä teki mieli ostaa lento takaisin Irlantiin. Jonkinlaisia sopeutumisvaikeuksia hyväksyä, että olen suomalainen, kai :P Siitä tuntui olleen pienoinen ikuisuus, kun olin samaisella kentällä ja juuri tullut Suomeen. Vaikeuksia hahmottaa, että olen nyt matkaamassa samaa reittiä takaisin isänmaahani. :P

Lento olikin sitten ihan pppprrrrrrr. Kesken kaiken koneeseen tuli joku 'minor technical problem' (kuten hirmu söpö stuertti nimeltään Owen ystävällisesti kertoi minulle ;) ja jouduimme laskeutumaan Skavstan kentälle Tukholmaan korjaamaan vikaa. Loppujen lopuksi saavuimme Tampereelle kaksi tuntia myöhässä ja bussissa Helsinkiin nukuin niin sikeästi, että olin täysin titityy kun saavuimme stadiin. En oikeasti tajunnut olevani Helsingissä ennenkuin näin eduskuntatalon ja hyvä etten säpsähtänyt silminnähden. Ihan surrealistista.

Kotoa ollaan. Sirius nuuhkii (särkeviä, reissussa väsyneitä) varpaitani ja kuten jo mainitsinkin, Cesi pötköttää sylissäni. Muutaman tunnin päästä jo pitäisi laittautua Malminharjulle. Eikös kivaa :P Koetan ottaa pienet nokkaunet tässä välin. Piti vain ilmoittaa, että hengissä ollaan. Ihme! Niin hullua menoa on reissussa ollut ;P

halirutistuksia, Liisa <3
Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: