Pari sanaa auringonotosta
Trip Start
Feb 02, 2007
1
9
80
Trip End
Aug 21, 2007
Auringonotto on älyvapaata puuhaa. Siinä tulee hiki ja palovammoja. Se on epämiellyttävää ja turhaa. Sitä piti tehdä ensimmäisenä biitsipäivänä. Sitten paloi niskan lisäksi hermot.
Onneksi kehitys kehittyy. Toisena biitsipäivänä löytyi aurinkokupu, maailman paras keksintö. Ei paista aurinko, ei haittaa tuuli eikä merimaisema. Kuin sisätiloissa olisi - ensimmäinen positiivinen puoli rantaelämässä. Toisena se, että kumpanakaan päivänä ei kastunut, koska meressä ei saanut / pystynyt uimaan. Virtauksia ja lämpötila reilu kymppi. Muiden virikkeiden puute pakotti keskittymään oleelliseen: hengitä...hengitä...käännä sivua...hengitä...hengitä. Täydellistä! :)
Kaksi päivää pystyimme viihdyttämään itseämme. Kolmantena piti lähteä retkelle. Aamulla matka aavikon kautta kohti Isla Chorroa ja Isla Damasia. Kokeneet luontobongarit tekivät seuraavia havaintoja: pelikaaneja, pingviinejä ja merileijonia (västäräkki ja särki saattaisivat edelleen jäädä tunnistamatta, mutta jostain pitää aloittaa...). Kiva retki, jossa bonuksena veneen viereen paluumatkalla uimaan tulleet delfiinit.
Tänään lähdimme heti aamupäivällä reippaasti pyöräretkelle. Näin jälkikäteen todettakoon, että pyörräillyn välimatkan olisi ajanut pyörien vuokraa HUOMATTAVASTI halvemmalla hinnalla taksilla. Poissa on Patagonian tarmo. Loppupäivä levättiin biitsillä, kuvussa.
Kaiken kaikkiaan kiva paikka tämä La Serena, eläkeläisten suosiossa ja meidän. Iltaelämä EI niin vauhdikasta kuin rantakohteissa yleensä, ei eläkeläisten eikä meidän. Meillä kuitenkin pientä yritystä, minkä perusteella erotamme itsemme eläkeläisistä.
Huomenna matka jatkuu Santiagoon. Biitsi suoritettu, ruksi ruutuun.
P.s. Kuvaosuuteen tulleista yhdensuuntaisista toiveista päätellen se Suomessa kaupoista löytyvä kirja ei ilmeisesti sittenkään täyttänyt kaikkia odotuksia...
Onneksi kehitys kehittyy. Toisena biitsipäivänä löytyi aurinkokupu, maailman paras keksintö. Ei paista aurinko, ei haittaa tuuli eikä merimaisema. Kuin sisätiloissa olisi - ensimmäinen positiivinen puoli rantaelämässä. Toisena se, että kumpanakaan päivänä ei kastunut, koska meressä ei saanut / pystynyt uimaan. Virtauksia ja lämpötila reilu kymppi. Muiden virikkeiden puute pakotti keskittymään oleelliseen: hengitä...hengitä...käännä sivua...hengitä...hengitä. Täydellistä! :)
Kaksi päivää pystyimme viihdyttämään itseämme. Kolmantena piti lähteä retkelle. Aamulla matka aavikon kautta kohti Isla Chorroa ja Isla Damasia. Kokeneet luontobongarit tekivät seuraavia havaintoja: pelikaaneja, pingviinejä ja merileijonia (västäräkki ja särki saattaisivat edelleen jäädä tunnistamatta, mutta jostain pitää aloittaa...). Kiva retki, jossa bonuksena veneen viereen paluumatkalla uimaan tulleet delfiinit.
Tänään lähdimme heti aamupäivällä reippaasti pyöräretkelle. Näin jälkikäteen todettakoon, että pyörräillyn välimatkan olisi ajanut pyörien vuokraa HUOMATTAVASTI halvemmalla hinnalla taksilla. Poissa on Patagonian tarmo. Loppupäivä levättiin biitsillä, kuvussa.
Kaiken kaikkiaan kiva paikka tämä La Serena, eläkeläisten suosiossa ja meidän. Iltaelämä EI niin vauhdikasta kuin rantakohteissa yleensä, ei eläkeläisten eikä meidän. Meillä kuitenkin pientä yritystä, minkä perusteella erotamme itsemme eläkeläisistä.
Huomenna matka jatkuu Santiagoon. Biitsi suoritettu, ruksi ruutuun.
P.s. Kuvaosuuteen tulleista yhdensuuntaisista toiveista päätellen se Suomessa kaupoista löytyvä kirja ei ilmeisesti sittenkään täyttänyt kaikkia odotuksia...


