Blind in Texas

Trip Start Oct 15, 2010
1
9
12
Trip End Nov 19, 2010


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of United States  , Texas
Thursday, November 4, 2010

New Orleansista maanantai aamuna lähtiessämme päätimme ajaa taas pelkkää interstatea pitkin, koska matkaa oli edessä 800km. Eli suht kiva siivu taas tiedossa. Austin oli valittu kohteeksi, sillä siellä oli Stevie Ray Vaughan'in muistopatsas, ja hyvä live musiikki scene. Nyy orliins ja Lousiana pyyhkiytyi taakse, ja päästiin Texasin puolelle. Joo, kaikki suureni heti. USA:n ja Texasin osavaltio liput liehuivat joka paikassa paljon suurempana kuin muualla. Ja steakhouse mainoksetkin tuntui melkein tuplaantuneen aiemmasta. Matkalla sivuutettiin Houston, joka suburban alue ei tuntunut loppuvan millään. Kaupunkia ohitettiin motaria pitkin varmaan kolme varttia. No ei ehkä ihan niin kauan, mutta siltä se tuntui. Koska matkaa oli tosiaan aika paljon, perille saavuttiin vasta aika myöhään, ja pitkän ajopäivän uuvuttamana Super 8 motellimme viereiseen meksikolaiseen ravintolaan syömään super rasvaisia burritoja. Nähdäänhän me huomennakin sit kaupunkia. Tämä olikin sitten ensimmäinen virhe. Syy selviää hetken päästä. No aamulla suht ajoissa ylös pikku jumpat ja aamupalalle. Super 8 oli muuten saanut uuden suosikkimotellin aseman, niillä tuntui olevan joka paikassa hinta/laatutaso kohdallaan, ja todella hyvä aamupala. Aamupalan jälkeen pestiin taas hieman pyykkiä, ja tämän jälkeen suunnattiin kohti mestarin patsasta. Jos joku ei tiedä kuka on Stevie Ray Vaughan, niin TÄSTÄ pääsee itseään hieman valistamaan sen suhteen. Anyway, mulle SRV on The Master, sanokoon Hendrix ja Clapton fanaatikot mitä vaan. I don't care. Joten nyt tiedätte syyn miksi SRV:n muistopatsaalle oli päästävä. Sieltä se sitten löytyikin Lake Bird Riverin puistoalueelta, aivan joen rannasta. Kyllä se oli makee fiilis, ehkä tuli vähän omaa innostusta himmailtua siinä lenkkeilijöiden juostessa ohi. Räpsittiin kuvia hetki, ja päätin että tullaan illalla uudestaan, patsas näyttäisi vielä hienommalta pimeän tultua.



Sitten mentiinkin tutustumaan Austinin keskustaan, ja etenkin 6th streetin itä päässä olevaan live musiikki baarien rykelmään. Ja niitähän siellä riittää. Alue itsessään ei ole kuin muutaman korttelin pituinen, mutta pieniä baareja on vieri vieressä, jatkuen osalle poikkikaduistakin. Baareja, krääsä kauppoja sekä tatuointi liikkeitä. Selvä homma, tänne siis illalla. Sitten vuorossa olikin hieman kaupoissa kiertelyä, käväistiin yhdessä Oulet keskuksessa, jossa oli muistaakseni 125 kauppa. Siellä pari tuntia riitti vallan mainiosti, ja tulihan sitä taas jotain ostettua. Syömässä käytiin Texas Land & Cattle Company nimisessä ravintolassa, ja koska ollaan Texasissa niin LIHAA LIHAA LIHAA. Itselleni otin 18 oz. (510 gr) Texas bone-in ribeye steakin, Jonille muuten sama mutta ilman luuta. Jumalauta miten hyvää! Äärimmäisen mureeta lihaa, tietenkin helvetinmoisen rasva ja läski määrän kera. Nom nom nom! Jälkkäriksi juustokakkua mansikkahillolla, ja taas oli jälkkärikin kooltaan sitä luokkaa, että siitä olis kolme ronskia miestä syöny samasta annoksesta. Voi vatsa parkaa, mille  koetukselle se on täällä joutunutkaan. Sitten ajeltiinkin takaisin SRV:n patsaalle, ja justiinsa joo, v.tut siellä mitään valoja ollut, siellä se toljotti pilkko pimeässä. Ja mä kun olin nähnyt kuvia jossa se oli illalla valaistu. Ei ollut. Eipä siinä kovin kaksisia kuvia sitten pilkkopimeessä saatu mutta otettiin niitä kuitenkin kun oli tänne ajettu. Keskustan 6th streetille ajettuamme, tajuttiin se virhe. Tänne olis todellakin pitänyt tulla jo edellisenä iltana, sillä jälleen kerran aivan helvetin hyvä meininki joka paikassa, live musaa kuului miltei jokaisesta juottolasta. Mutta ei, eihän me idiootit tajuttu että tääkin vois olla näin makee mesta,  vaan oltiin jo buukattu ajopäivä seuraavaksi aamuksi, joten ei sitä montaa olusta sitten voinutkaan ottaa. Jokunen kuitenkin juotiin, ja käytiin muutamassa baarissa bändit katsomassa.




Jo päivällä muuten havahduttiin erääseen ärsyttävään seikkaan. Aika ei tulisi riittämään millään Texasin suurempaan tutkimiseen, sillä välimatkat ovat helvetin suuria. Alunperin oli suunnitelma ajaa Austinista pohjoiseen Amarilloon, mutta kun tajuttiin että etäisyyttä näiden välillä on yli 800km, suunnitelmat meni uusiksi. Kun ideana oli että perjantaina 12. päivä marraskuuta olisimme Anaheimissa, Californiassa, jotta päästäisi katsomaan Ducksien NHL-peliä, ja sitä ennen olisi vielä edessä Monument Valley ja Grand Canyon Arizonassa sekä vähintään muutama päivä Las Vegasissa Nevadassa, niin kiire tulee jollei oteta muutamaa siirtymä päivää nyt tavoitteeksi. Loppujen lopuksi todella ärsyttävää tehdä näitä one night stand pysähdyksiä, ensin ajaa koko päivä, sitten bongata joku pikku paikka jossa on yötä, käy syömässä, menee nukkumaan ja aamulla sama ruljanssi edessä. Sitten joskus kun teen tämän road tripin uudelleen, joitain asioita osaa tehdä vaan niin paljon paremmin.



Nyt siis seuraavana kohteena olisi Odessa, lähellä New Mexicon rajaa. Aamulla taas rasvainen pekoniaamiainen lärviin, kimpsut ja kampsut kasaan ja auton nokka tietä kohti. Navi antoi matkaksi 550km, joten ihana päivä autossa istumista tiedossa. No muutaman kahvi ja kusi stopin jälkeen oltiinkin iltapäivällä perillä. Viimeisestä isommasta risteyksestä ennen Odessaa olisi muuten vastakkaiseen suuntaan kääntymällä päätynyt läheiseen Midlandin kaupunkiin. Home of President George W. and Laura Bush. Oli oikein iso kyltti jossa näin mainostettiin. Joo tänks but no thanks, Odessa veti tällä kertaa isomman korren, koska se ei ole Bushin kotikaupunki.  Odessassa majoituttiin ekan kerran Days Inn ketjun motelliin, ihan siisti mesta tämäkin. Kaima suomesta olikin valmiiksi etsinyt tietoa Odessan parhaista pihvipaikoista, ja laittanut infoa niistä Facebookin viestilaatikkoon. Ruumiinravitsemis paikaksi valittiinkin sitten The Barn Door Steakhouse, jossa käytiin mutustelemassa kunnon T-Bone steakit, oluella höystettynä ja jälkkärien kera, tietty. Pari longneckiä vielä kaupasta mukaan motellille, ja unentulo oli taattu.

Torstai aamun kamojen pakkauksen ja aamiaisen jälkeen ajettiin jokusen mailin päässä sijaitsevalle Odessa Meteor Craterille. Kyseessä on n. 63 500 vuotta sitten maahan pudonneen meteorin kraateri, tai se mitä siitä on nykypäivänä nähtävissä. Halkaisijaltaan 168m ja nykyään syvimmillään 5 metriä syvä kraateri oli suht selvästi havaittavissa, tosin aikojen saatossa alunperin 30 metriä syvä monttu oli saanut päälleen huomattavan määrän maaperää, joten ei se mikään WOU-elämys ollut, mutta kyllä siitä silti ihan hyvä käsityksen sai. Niin joo muuten, käytiinhän me edellisenä iltana ennen sapuskointia University of Texas of the Permian Basinin alueella katsomassa paikallinen Stonehenge kopio, joka on melkein Englannissa sijaitsevan alkuperäisen kokoinen, muistaakseni 14 % originellia matalampi. Yllätys yllätys, pimeällä ei saatu kovinkaan hyvälaatuisia kuvia, vaikka kivikasat valaistut olivatkin. Oli miten oli, mutta kraaterilla käynnin jälkeen naviin tuli määränpääksi New Mexico, ja siellä Albuquerquen kaupunki. Jälleen kerran olimme tien päällä...

Harmittavasti yhtään ainutta armadilloa ei teksasissa nähty, samaten mustia oravia ei ole enää näkynyt missään.


Linkki ajokarttaan tässä.

Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: