Chemal Katun joen rannalla

Trip Start Jul 30, 2008
1
3
6
Trip End Aug 10, 2008


Loading Map
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of Russian Federation  ,
Saturday, August 2, 2008

Viiden tunnin bussimakalla minulla oli ensimmäisen kerran vähän stressaantunut olo, että mitä tästä matkasta oikein tulee, kun en ollut suunnitellut mitään valmiiksi. Olimme nyt olleet matkalla neljättä päivää eikä matka tähän asti ollut tarjonnut kuin kaksi ja puoli minuuttia hauskaa (auringon pimetessä). Olimme myös jo neljättä yötä vähillä unilla ja pinna oli vähän kiristynyt yhdeltä kuin toiseltakin. Nyt oli aika aloittaa matkan seikkailuosuus ja olin vähän huolissani, että pystynkö sellaisen järjestämään. Asioiden järjesteleminen kun tuntuu Venäjällä olevan selkeasti hankalampaa kuin monessa muussa paikassa. Olin käynyt muutamassa matkatoimistossa Nocosibirskissa, mutta sieltä ei ollut apua herunut pätkääkään. He vain tekivät majoitusvarauksia eikä mitään muuta.

Chemal oli pieni kylä Katun joen rannalla ja bussi jätti meidät tielle aseman ja pankin väliin. Lähettyvillä oli pieni hotelli, joka mainosti erilaisia retkiä, joten päätin suunnata sinne ensi töikseni. Astelin toimistoon ja kerroin tilanteemme siellä istuvalle naiselle. Siitä asiat alkoivat rullaamaan ihmeellisen jouhevasti. Varasin iltapäiväksi meille koskenlaskuretken Katunille ja seuraavana päivänä lähtisimme kahden päivän vaellukselle Karakol järville. Sitten paikalle pelmahti vanhempi nainen nahkaisissa bikineissä ja kertoi järjestävänsä meille majoituksen. Hänellä kun on lista kylän kaikista majapaikoista. Kerroin, että me ei niin hirveästi luksusta tarvita, vaan halvin mahdollinenriittää vallan mainiosti. Mikään aikaisempi majoituskokemus ei kuitenkaan ollut valmistellut meitä siihen, mitä löysimme.

Majoituksemme oli erään vanhemman naisen talon kupeeseen rakennetun autotallin yhteydessä. Seinät oli häthätää naulattu kasaan muutamasta laudasta, eikä reijistä ollut juuri välitetty. Ovia ei huoneisiin ollut ollenkaan, vaan niiden virkaa hoiti katosta roikkuva rätti. Meille oli osoitettu kaksi huonetta, joista toisessa oli yksi parisänky ja toisessa kolme erillistä sänkyä. Pahin yllätys tuli siinä vaiheessa kun istahdin sängylle. Sänky oli naulattu muutamasta kakkosnelosesta ja parjaksi puukehikon päälle oli naulattu muutama erittäin ohut telttapatja. Kaytännössä olisi yhtä hyvin voinut nukkua paljaalla lattialla. ero oli kovin huolissaan ovien puuttumisesta, sillä hänellä ja Rotolla oli läppärit mukana ja muuta elektroniilla useamman tuhanne edestä. Emäntämme kuitenkin vakuutti, ettei Chemalissa ole varkaita. Minua huolestutti enien kova sänky, mutta emme oikein jaksaneet toistakaan majoitusta lähteä etsimään.

Paikka sinäänsä oli todella kaunin ja tunnelma oli aivan mahtava. Talon sijaitsi aivan joen rannalla ja piha oli täynnä istutuksia. Pihan perälä oli ulkohuussi, jossa oli jopa puinen kehikko, eli kyykkimiseen ei ollut tarvetta. Vettä oli talon kulmalla ämpäreissä ja pulloissa ja saimme tilattua emännältä kotitekoista borsh keittoa pilkkahinnalla. Kävimme ostamassa kaupasta kiln verran valmiiksi marinoitua shaslik lihaa ja hiiliä aikomuksena grillata iltapalaksi lihavartaita. Lounaan jälkeen olikin aika lähteä koskea laskemaan.

Meitä oli lähdössä koskelle kaksi venekuntaa ja ahtauduimme kaikki varusteiden sekaan bussiin. Bussissa meille ihan ensiksi tarjottiin jääkylmää vodkaa ja sen perään pirtua. Kaikki muut paitsi me tuntuivat varustautuneen kylmän varalle vodkalla ja eväillä ja molemmat oppaamme tuntuivat olevan jo totaalisen humalassa aamun laskusta. Minä katselin tarkkaan kumpi oppaista oli vähemmän humalassa ja vaadin päästä hänen veneeseen. Koko hommaa ei oikein voinut koskenlaskuksi edes kutsua. Ensinnäkin vesi oli aika matalalla ja sitä kautta kosket olivat aika helppoja. Sen takia ehkä etken ainoa tarkoitus tuntui olevan vodkan juominen ja kaikkien läpimäriksi kasteleminen. joki virtasi alhaalla kanjonissa ja kun aurinko painui kanjonin reunojen taakse, niin ilma vileni todella merkittävästi. Laskun viimeisen tunnin me kaikki palelimme mekoisesti ja mun hampaat kalisi niin lujaa yhteen, että en pystynyt edes puhumaan. Seuraavana aamuna mun kurkkua sattui ja nenä oli tukossa, mutta parin buranan voimin sain kamat kerättyä ja lähdimme vuorille vaeltamaan.
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: