Once More unto the Beach!

Trip Start Oct 31, 2012
1
54
55
Trip End Apr 11, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Villa Rasta

Flag of Jamaica  ,
Monday, April 8, 2013

Jep, tässä tulee luullakseni blogin viimeinen päivitys kaukomailta. Luultavasti naputtelen vielä jonkinlaisen koosteen reissun jälkeissä fiiliksissä Suomen kamaralta (tahi välilaskua lusiessa Heathrow'ssa), mutta nyt ollaan vielä rennosti palmun alla Jamaikalla.

Kuten edellisessä päivityksessä lupailin, olen jumahtanut Long Bayhin, joten häkellyttävää kuvareportaasia uusista ja ihmeellisistä paikoista ei ole luvassa, vain muutama kuva lisää paratiisirannoilta. Jengi villalla on vaihtunut, ja varsinkin Ranskan-Guianasta ja USA:sta tulleiden porukoiden kanssa tuli istuttua iltaa, pelailtua pelejä, napsittua rommia ja nautittua paikallisia luonnontuotteita. Nyt Villa on oudon hiljainen, muut vieraat lähtivät pari päivää sitten, joten olen nyt talon ainut vieras. Pienimuotoinen kipottelu tosin on jatkunut isäntäparin kavereiden kanssa, joiden seurassa on tullut tsekattua myös parit paikalliset bileet.

Toki sitä alkoholisimin ohella on tullut tsekattua myös vähän ympäröiviä paikkoja (enimmäkseen rantoja), joista erityisen miellyttävä oli Frenchman's Cove, jossa uskomattoman kirkasvetinen puro virtaa pieneen meren poukamaan. Ranta on hotellin omistuksessa, joten sinne on pieni pääsymaksu, mutta oli vaihteeksi ihan mukavaa loikoilla vuokratussa aurinkotuolissa ja einehtiä rantabaarista tilattua safkaa. Viihdyin rannalla niinkin hyvin, että onnistuin jopa hieman polttamaan itseni, mikä on tässä vaiheessa reissua jo vähän noloa.

Sadepäiväkin on väliin mahtunut, mutta villlan katosten alla on mukava loikoilla, lueskella ja surffailla, joten eipä tuo suuremmin haittaa. Olen myös syönyt osan reissun parhaista aterioista täällä villalla, joten vissiin joka ilta on tullut palailtua tänne päivälliselle/illalliselle.

Kovin kattavaa otosta Jamaikasta ei siis ole tällä reissulla napattu, mitä nyt juttelemalla muille matkaajille ja paikalliselle jengille. Alue on rennon rauhallinen, mutta ei ihan vailla ongelmia. Niistä kertoo vaikka villan omistajan mukanaan autossa pitämä pesismaila, ja pihaa vartioivat kaksi isoa koiraa (rottwailer ja seefferi). Koirat ovat sinällään erittäin kilttejä otuksia, huolimatta portilla olevasta "Bad dogs"-kyltistä, mutta huomattavan rasistisia. Valkoisille vieraille ne saattavat haukahtaa muutaman kerran ekalla kohtaamisella, sen jälkeen lähestyvät lähinnä kerjäämään rapsuttelua, mutta omistajien lisäksi juuri kukaan musta ei uskalla tulla portista ilman saattajaa, ja koirat nostavat hirveän metakan. Tunsin oloni hieman oudoksi saatellessani yhtä Biggan kaveria (joka oli ollut mestoilla harva se päivä) portille, kun tämä ei uskaltanut lähteä koirien ollessa irti. Emäntä Anesta arveli käytöksen johtuvan siitä, että koirat aistivat pelon. Isännän mukaan jamaikalaiset koirat ovat perineet vaistot orjia jahdanneilta esi-isiltään :) Isoin riskitekijä matkaajalle tosin taitaa olla perinteisesti liikenne - paikalliset kuskit ovat aika vahvoilla "reissun reikäpäisin kuski"-kisassa.

Mutta rentoa oleilua on loman viimeiset päivät tosiaan olleet. Huomenna pitäisi startata ensin Kingstoniin, sitten lennellen Gatwickiin, josta kentän vaihto Heathrowiin ja vielä viimeinen etappi Helsinkiin. Matkustusta tulee siis ihan riittävästi ennen kuin olen Tampereella, toivottavasti perjantaina aamu-yöstä.
Slideshow Report as Spam

Comments

JN on

Hienon reissun teit. Kateellinen on hän.

Nina on

Aika tulla kotiin, kun matkaaminen muuttuu syömiseksi, juomiseksi ja nahan käräyttämiseksi. : )

matkaajamaks
matkaajamaks on

Viisaita sanoja, Nina. Mutta joo, Jamaika valikoitui viimeiseksi etapiksi juurikin rentoutumisen vuoksi... näkeminen ja kokeminen on ehdottomasti se reissaamisen juttu, mutta omalla tavallaan myös melko uuvuttavaa.

Add Comment

Use this image in your site

Copy and paste this html: