Viimeisillä vuorilla

Trip Start Oct 31, 2012
1
49
55
Trip End Apr 11, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed

Flag of Peru  ,
Sunday, March 17, 2013

Päräyttävät maisemat vetivät matkaajan vielä kerran kylmään ja vähähappiseen vuoristoon, Huascaránin kansallispuistoon. Tukikohtana on viime päivät toiminut Huaraz, alueen suurin kaupunki. Kaupunki tunnetaan nykyisin vuorikiipeilijöiden mekkana (Huascarán on Perun korkein vuori), mutta myös vuoden 1970 maanjäristyksestä, joka tuhosi kaupunkin täysin, kun ensin romahtivat savitiiliset talot, ja päälle syöksyi vielä aimo siivu Huascaránin kyljestä. Kuolonuhreja tuli 25 000, ja itse kaupungissa henkiin jäi vain 91 ihmistä. Jälleenrakennuksessa maanjäristyksiin on kuulemma varauduttu paremmin...

Kaupunkia on kutsuttu Andien Sveitsiksi sitä ympäröivien lumihuippuisten vuorten ja turkoosien järvien vuoksi, ja niiden takia minäkin tänne tulin. Huiput näkyvät itse kaupungistakin, mutta valitettavasti olen saanut ihailla niitä vain vähän aikaa pilvien raottuessa ja sateen tauotessa. Huaraz tuntuu ottavan tosissaan tän sadekausi-jutun.

Sen verran reissu jo painaa, etten viitsinyt lähteä millekään pidemälle vaellukselle, vaan päätin tehdä bussi-iskuja taktisiin kohteisiin luonnonpuistossa. Toki tallaamista ja kiipeämistäkin jonkin verran tuli, kun ei niitä teitä ihan joka paikkaan mene. Ihan teidän talven kourissa yhä kärvistelevien iloksi päätin myös ottaa pientä kosketusta talvi-lämpötiloihin ja lumituiskuun kapuamalla Pastorurin jäätikölle 5400 metrissä. Omin voimin kapuamisesta tapahtui tosin vain viimeiset 400 metriä. En jaksanut riemastua lumesta ihan samaan malliin kuin osa muista matkaajista, mutta olihan se huippujen kehystämä jäätikkö komia (vaikkakaan ei mikään valtaisa lajissaan, ja kutistumaan päin tämäkin). Huomattavasti vähemmän kapuamista vaati Lagunas Llanganuco, komean turkoosi järvi Huascaránin kupeessa. Ohessa tuli vilkuiltua laakson pienempiä kyliä ja kaupunkeja.

Huomisen vietän vielä Huarazissa, ennen taas yhtä yöbussia takaisin Limaan. Saas nähdä, mitä sitä huomiselle keksii. Voi olla, että jumittelen vaan kaupungissa. Joka tapauksessa Etelä-Amerikan osuus lähestyy loppuaan, ja keskiviikkona joskus järjettömän aikasin pitäisi lentää Miamiin. Peru on ollut huomattavasti turistiystävällisempi kuin Bolivia, ja maisemiltaan kauttaaltaan uskomattoman upea, mutta jotenkin maasta jäi silti vaisumpi fiilis kuin Boliviasta. Ehkä se tietty karkeus siellä iski enemmän. Eipä sikäli, kyllä sitä reissun tässä vaiheessa osaa arvostaa pientä siloitteluakin, ja safka Pizza Hutissa ja kaapeli-tv hotellihuoneessa tuntui oikein mukavalta pariinkin otteeseen Perussa matkatessa.


Slideshow Report as Spam

Comments

Pete on

Maisemat kohdallaan...

matkaajamaks
matkaajamaks on

En kyllä ihan allekirjoittaisi tuota(kaan) Iltalehden juttua, mutta hahmotan kyllä, mistä ajatus on peräisin. Varsinkin ylängöillä jengi saattoi olla aika yrmeän oloista, ja kyllä mä suoranaisen epäystävällisiä bolivialaisiakin kohtasin, mutta huomattavasti enemmän ystävällistä jengiä. Ja jos puhutaan ihan asiakaspalvelijoista, kyllä sitä yrmeää naamaa enemmän vaikka eräissä Itä-Euroopan maissa näki. Turismi-infrastruktuuri ei kuitenkaan ole alkuunkaan samalla tasolla kuin vaikka Perussa, ja vaikka kolmen tähden hotellin löytäminen voi olla aika hankalaa, jos sellaista kaipaa (puhumattakaan luksusmestoista).

Add Comment

Use this image in your site

Copy and paste this html: