Hengähdys merituulta ennen vuoria

Trip Start Oct 31, 2012
1
37
55
Trip End Apr 11, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of Chile  ,
Wednesday, January 23, 2013

Chilen osuus kiertueesta on jäämässä suhteellisen lyhyeksi, ja matka jatkuu pian pohjoiseen ja kohti Andeja, mutta matkalle sopi pieni hengähdystauko, ja La Serena oli sopiva paikka sille sekä sijaintinsa että fiiliksensä puolesta. Kyseessä on sellainen keskikokoinen siirtomaa-arkkitehtuuristaan ja rannoistaan tunnettu kaupunki. Varsinkin rantabulevardilla tallatessa fiilis oli aika Fuengirola (ilman suomibaaria). Mikä oli oikeastaan ihan mukava ympäristö lepotauolle ennen vähän karumpiin olosuhteisiin siirtymistä.

Kuten aika monessa vanhemmassa kaupungissa, keskusta on vähän kauempana rannalta (jota verhoaa aamuisin kylmä usva, varsinkin talvisin). Ranta oli pitkä, hiekka pehmeää, eikä väkeäkään ihan hirveästi. Vesikin oli kohtalaisen lämmintä, mutta pulahdus jäi silti enemmänkin kastautumiseksi, kun ohi lillui pari isoa meduusaa (paikalliset eivät ole kovin vaarallisia, mutta kettumaisia yhtä kaikki). Päätin siis jatkaa rentoutumista kuivalla maalla.

Kaupunki täytti rentoutumistarkoituksensa varsin hyvin. Miellyttävä lämpötila, hyvää ruokaa tarjolla kohtuuhintaan, puistoja (japanilainen puisto oli hieman yllättävä ja melko rauhallinen löytö), ja kävimpä parturissakin kuosittamassa reissun aikana villiintyneen pehkon. Safkasta sen verran, että lounas-erikoiset (menu del dia) ovat varsin hyviä diilejä - kolme ruokalajia saa kolmen tonnin pintaan (viitisen euroa), kun listalta tilatessa päätyy lähelle kymppitonnia.

Seuraavaksi kohteeksi on valikoitunut San Pedro de Atacama, pieni keidas maailman kuivimman Atacaman autiomaan laidalla. Päätin painaa suoraan sinne yöbussilla, vaikka matkan pituus onkin melko ankara 16 tuntia. Matkalla ei ollut mitään must-pysähdyskohteita, ja päätin varata aikaa aklimatisoitumiseen San Pedrossa (joka on kohtalaisen korkealla) ennen suuntaamista varsinaiselle Altiplanolle (joka on aivan hemmetin korkealla). Kun ei ole ennen yli kolmessa tonnissa tullut käytyä, ei tiedä yhtään, kuinka kroppa moiseen reagoi ja kuinka pitkään pitää chillailla ennen kuin saa taas happea.

Suunnitelmissa oli jatkaa San Pedrosta suolatasankojen läpi Bolivian Uyuniin, mutta sen suunnitelman ylle on ilmaantunut pieniä pilviä juteltuani sieltä juuri saapuneen matkaajan kanssa. Ilmeisesti paikallisväestöllä on mennyt hermot rajan yli kulkeviin kierroksiin, ja harvoilla teillä on tiesulut. Lisäksi Boliviassa on nyt sadekausi, mikä hankaloittaa liikkumistaan entisestään. Erinäisten reissua tarjoavien toimistojen nettisivuilta ainoastaan yhdeltä löytyi maininta tiesuluista, mutta he väittivät reissujen yhä pyörivän, joskin muutetulla reitillä. San Pedro on muutenkin kohdelistalla, joten täytyy kysellä paikan päällä ovatko intiaanit yhä sotapolulla ja ovatko tiet ajokunnossa. Toivottavasti homma toimii, sillä reitti vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, ja vaihtoehtoinen rajanylityspaikka on hevon tuutissa - 15 tuntia bussissa rajalle, 3 tuntia persesyynissä rajalla (toivottavasti vain kuvainnollisesti, mutta raja on keskellä koka-aluetta ja salakuljettajien suosiossa, joten tarkastukset ovat tarkkoja), ja sitten toiset 15 tuntia bussissa sivistyksen pariin Bolivian puolella.
Slideshow Report as Spam

Comments

Nina on

Äitini aina silloin tällöin tiirailee näitä juttujasi ja ihan riittävän monta "herrajumalaa" päästi suustaan, kun mainitsit salakuljettajat ja huumemyyjät. Äidiltä siis terveiset: "VOI EI VOI EI TULISI NYT JO JANI KOTIIN EIKÖ SE TIEDÄ ETTÄ ULKOMAILLA ON VAARALLISTA!" : )

Add Comment

Use this image in your site

Copy and paste this html: