Kuulumisia keskeltä Keskimaata

Trip Start Oct 31, 2012
1
33
55
Trip End Apr 11, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed

Flag of New Zealand  , North Island,
Sunday, January 13, 2013

Kuten tuossa aiemmin lupailin, tässä hieman kuulumisia Wellingtonista, muutenkin kuin Keskimaa-teemalla. Mukavan pienessä keskustassa on helppo liikkua jalan, ainut haittaava tekijä on tuuli, josta kaupunki on ilmeisesti ihan aiheesta kuuluisa. Saapumispäivänä tuulta säesti sade, ja kun vielä saavuin iltasella, jäi päivän toiminnaksi lähinnä majoitukselle raahautuminen ja muonatäydennyksen hakeminen vastapäisestä marketista.

Seuraavana päivänä vilkuilin pikaisesti keskustaa, jossa selkeästi oli jonkinlaista arkkitehtoonista yritystä, mutta ei omaa silmää erityisen miellyttävästi kuitenkaan. Suuntasinkin nopeahkosti sievällä punaisella funikulaarilla kukkulan päällä sijainneeseen kasvitieteelliseen puutarjaan, ja sieltä Zealandian suojelualueelle, joka on tarkoitus palauttaa tilaan, jossa alue oli ennen ihmisten ja muiden nisäkkäiden tuloa seuraavan 500 vuoden aikana. Tietääkseni suunnitelmissa ei kuitenkaan ole kloonata Moa-lintuja jurassic park tyyliin... Tällä hetkellä alue on tarkasti aidattu virkistysalue, jolla pääsee pällistelemään alueen alukuperäistä eläimistöä (tulokaat on alueelta vaivalla poistettu, ja ihmisten kulkukin ohjattu tietyille poluille). Ihan miellyttävä paikka pikku kävelylle.

Päivällisen päätin safkata siihen suuntautuneella Cuba Streetillä, jossa törmäsin myös ihan mainioon taidegalleriaan kehitteillä olevasta Dr. Grordbort -elokuvasta (http://www.drgrordborts.com/), teemalla viktoriaaninen seikkailija avaruudessa. Muutenkin kadun varrella vaikutti olevan ravintoloiden lisäksi kaikkea taiteisiin viittaavaa. Miellyttävä (joskin ruuhkainen) katu.

Seuraava päivä menikin sitten Keskimaan maisemia pällistellessä ja Wetan luolassa vieraillessa. Tänään Windy Welly väläytteli taas vähemmän uljasta säätä, joten painuin hyvällä omallatunnolla Te Papa -museoon, jonka Uutta-Seelantia käsittelevät (niin maan muodostumista ja muokkaantumista kuin sen eläväisiä) osuudet olivat osin tuttuja Aucklandin museosta (joskin kieltämättä näyttävästi esitetty), joten sisäinen pelaajani ohjasi minut vaihtuvaan Game Masters -näyttelyyn, joka käsitteli digitaalisten pelien historiaa, ja jossa myös pääsi pelaamaan aikas montaa näistä peleistä. Ensivaikutelma oli, että näähän on hemmetti vaikeita. Varsinkin vanhoissa peliautomaateissa ei montaa kenttää tarvinu läpäistä. Lemmings sentään taittui vanhasta muistista, mutta rupesi kyllä nolottamaan, kun Warcraft III antoi turpaan normal-vaikeustasolla (ja yritin vielä useamman kerran). Vähän vissiin ruosteessa. No, siinäpä kuitenkin sadepäivä taittui mukavasti, ja kun pääsin museon uumenista, aurinkokin pilkisteli taas.

Parin tunnin päästä pitäis sitten taas pakkautua bussiin ja lähteä kohti uusia seikkailuja. Edessä onkin aikalailla matka pohjoissaaren päästä päähän, sillä kohde on Bay of Islandsin Paihia. Oma laiskuus etukäteissuunnittelussa johti hieman epäoptimoituun reitinvalintaan, mutta toisaalta yö bussissa säästää tehokasta peliaikaa muualle...
Slideshow Report as Spam

Comments

Nina on

Nonni, pääsihän se nörtti taas takaisin pelienkin maailmaan. : )

Add Comment

Use this image in your site

Copy and paste this html: