Mustilla vesillä
Trip Start
Oct 31, 2012
1
31
55
Trip End
Apr 11, 2013
Tuleekin nyt tiheään päivitystä, mutta tulkoon, sillä tää päivä oli ehdottomasti yksi Uuden-Seelannin etapin kohokohdista tähän asti. Herätys oli aikainen, sillä matkaa Rotoruasta Waitomon ("vesikuoppa") kuuluisille kiiltomatoluolille oli jonkun verran, ja aktiviteettien täyttämä päivä luvassa. Ohjelmassa oli nimittäin vaatimattomasti nimetyn Legendary Blackwater Rafting Companyn ohjaama reissu läpi luolien maanalaista jokea pitkin traktorin sisäkumilla. Päätin siis päästää sisäisen extreme-ekini taas irti, ja kokemus olikin hienoimmasta päästä tämän tyyppisiä aktiviteetteja, mitä on tullut harrastettua.
Taisin edellisessä postissa mainita luolan läpi kellumisesta, mutta itse asiassa kellumista enemmän ohjelmassa oli kiipeämistä, kapuamista, ahtautumista, kahlaamista ja toki lopulta sitten sitä kellumistakin. Päävirta virtaa nimittäin 65 metrin syvyydessä, ja sinne alas oli tietenkin ensin päästävä, mikä edellytti edellä mainittuja toimintoja, ja lisäksi hyppäämistä kolmesta pienestä vesiputouksesta (ei mitään Niagaraa kuitenkaan, vaan sellaisia reilun metrin nyppylöitä). Vaikka matka ei ollut pitkä, oli silti aika hurja fiilis heittäytyä selkä edellä pimeyteen odottaen molskausta jäätävään veteen. Juu, vesi tosiaan oli aika "virkistävää", varsinkin eka molskahdus oli aika jäätävä... myöhemmissä märkäpuku teki jo tehtäväänsä, mutta sormet oli kyllä kohmeessa, kun kolmen tunnin jälkeen luolasta lopulta kavuttiin.
Ja olihan matkalla toki myös niitä mainittuja kiiltomatoja. Reissun kohokohta olikin lilluminen isommassa luolassa pelkkien kiiltomatojen valossa (valovoimaa niillä ei kovin runsaasti ole, joten juurikaan muuta ei nähnyt kuin itse madot ja vähän luolan katon muotoa niiden ympärillä). Vaikutelma muistutti tähtitaivasta, ja oli unohtumaton kokemus.
Märän osuuden jälkeen tein myös visiitin varsinaisiin Waitomon luoliin (lutraaminen vei itse asiassa viereisten Ruakurin luolien alempien kammioiden läpi... ylempiin pääsee ihan jalkaisin). Luolat oli kyllä isoimmat, mitä olen nähnyt, sisältäen näyttäviä tippukiviä ja Ruakuria huomattavasti isomman kiiltomatoluolan (jonka läpi livuttiin veneellä... kiiltomadot viihtyvät vain veden yllä). Näkymä oli vaikuttava, vaikka jäikin isossa massassa vaeltaessa vähän aikemman lutraamisen varjoon.
Oma kamera oli tänään lepovuorossa, sillä lutratessa sitä ei voinut pitää mukana, ja Waitomossa ei saanut kuvata (luullakseni enimmäkseen kaupallisista syistä, vaikka tietysti joku oliksin kuitenkin pöljäillyt salaman kanssa ja sammuttanut kiiltomadot). Saattekin siis tänään nauttia muiden otoksista (Waitomon ylihintaisia kuvia en viitsinyt ostaa... katsokaa netistä jos kiinnostaa).
Huomenna hypätään taas bussin kyytiin ja suunnataan kohti Wellingtonia.
Taisin edellisessä postissa mainita luolan läpi kellumisesta, mutta itse asiassa kellumista enemmän ohjelmassa oli kiipeämistä, kapuamista, ahtautumista, kahlaamista ja toki lopulta sitten sitä kellumistakin. Päävirta virtaa nimittäin 65 metrin syvyydessä, ja sinne alas oli tietenkin ensin päästävä, mikä edellytti edellä mainittuja toimintoja, ja lisäksi hyppäämistä kolmesta pienestä vesiputouksesta (ei mitään Niagaraa kuitenkaan, vaan sellaisia reilun metrin nyppylöitä). Vaikka matka ei ollut pitkä, oli silti aika hurja fiilis heittäytyä selkä edellä pimeyteen odottaen molskausta jäätävään veteen. Juu, vesi tosiaan oli aika "virkistävää", varsinkin eka molskahdus oli aika jäätävä... myöhemmissä märkäpuku teki jo tehtäväänsä, mutta sormet oli kyllä kohmeessa, kun kolmen tunnin jälkeen luolasta lopulta kavuttiin.
Ja olihan matkalla toki myös niitä mainittuja kiiltomatoja. Reissun kohokohta olikin lilluminen isommassa luolassa pelkkien kiiltomatojen valossa (valovoimaa niillä ei kovin runsaasti ole, joten juurikaan muuta ei nähnyt kuin itse madot ja vähän luolan katon muotoa niiden ympärillä). Vaikutelma muistutti tähtitaivasta, ja oli unohtumaton kokemus.
Märän osuuden jälkeen tein myös visiitin varsinaisiin Waitomon luoliin (lutraaminen vei itse asiassa viereisten Ruakurin luolien alempien kammioiden läpi... ylempiin pääsee ihan jalkaisin). Luolat oli kyllä isoimmat, mitä olen nähnyt, sisältäen näyttäviä tippukiviä ja Ruakuria huomattavasti isomman kiiltomatoluolan (jonka läpi livuttiin veneellä... kiiltomadot viihtyvät vain veden yllä). Näkymä oli vaikuttava, vaikka jäikin isossa massassa vaeltaessa vähän aikemman lutraamisen varjoon.
Oma kamera oli tänään lepovuorossa, sillä lutratessa sitä ei voinut pitää mukana, ja Waitomossa ei saanut kuvata (luullakseni enimmäkseen kaupallisista syistä, vaikka tietysti joku oliksin kuitenkin pöljäillyt salaman kanssa ja sammuttanut kiiltomadot). Saattekin siis tänään nauttia muiden otoksista (Waitomon ylihintaisia kuvia en viitsinyt ostaa... katsokaa netistä jos kiinnostaa).
Huomenna hypätään taas bussin kyytiin ja suunnataan kohti Wellingtonia.



Comments
Kaikkialle sinäkin itsesi tunget... mutta ei kai siinä mitään jos se on sen arvoista. : )