Päiväretki Hobittilaan - Eli sinne ja eteenpäin
Trip Start
Oct 31, 2012
1
29
55
Trip End
Apr 11, 2013
Päivän bussimatkan Rotoruaan katkaisi mukavasti visiitti Hobittilaan, siis Matamatan kupeessa sijaitsevalle lammasfarmille rakennettuihin Hobittilan lavasteisiin. Pitihän vanhan fantasiajäärän nyt siellä poiketa. Itse Matamatakin oli vähän konnuhtava, farmien ympäröivä maalaiskaupunki, joka ennen Jacksonia tunnettin lähinnä hevostiloistaan. Lisäksi kolmisensataa lyhyenläntää ja pulleaposkista kaupunkilaista esiintyi elokuvissa extroina.
Myös Hobittilan kierroksen järjestelyt olivat aika kotikutoisen oloiset. Tilukset omistava farmari oli selkeästi ostellut läjän busseja käytettynä sieltä mistä halvalla sai ja pykännyt kahvilan pirtin nurkkaan. Selvästi kuitenkin toiminta oli kasvamassa, ja henkilökuntaa oli jo melkoinen määrä. Meidän ryhmän opas oli selkeästi Tolkien-fani ja näytti viihtyvän työssään (ja osasi tarinoida valtaisasta määrästä anekdootteja kuvauksista ja niiden ulkopuolelta).
Itse Hobittila oli vakuuttavampi kuin odotinkaan. Lavasteet oli juuri remontoitu Hobitin kuvauksiin (ja osin rakenttu uudeleen, kun vanhat poltettiin, kun trilogiaan purkitettiin kuvia Hobittilan tuhosta). Uudet lavasteet tehtiin myös vanhoja kestävämmiksi, aidosta puusta ja kivesta, palvelemaan hyvässä vauhdissa ollutta turismia (Peter Jackson omistaa osan operaatiosta).
Voisi sitä päivän huonomminkin viettää kuin tallaamalla Hobittilassa. Kyllä sitä fanin sydäntä lämmitti nauttia tuopponen Vihreässä Lohikäärmeessä. Olut oli varta vasten kuvauksi varten pantua SobeRing Thoughtia, joka oli kompromissi, kun alkoholiton olut ei näyttänyt kyllin hyvältä (ja kääpiöt kieltäytyivät juomasta sitä), ja täysvahvuinen alkoi vaikuttaa näyttelijöiden suorituksiin 50 oton jälkeen... Niinpä paikallinen pienpanimo kehitti prosentin alkoholia sisältävän tumman alen, joka oli yllättävän maistuvaa. Kuten tästä olutepisodista voi päätellä, yksityiskohtiin oli lavasteissa panostettu aika huolella. Esim. pienoispäärynäpuuhun (jotta se oli oikessa mittakaavassa hobitteihin nähden) liimattiin pienikokoisia luumuja ja luumupuun lehtiä, koska kirjassa syödään luumua luumupuun alla... Näitä tarinoita riitti runsain mitoin. Myöskin hobittikoloja oli montaa kokoa, osa ihmismitoissa, jotta hobitteja voitiin kuvata niissä ilman kikkailua, osa pieniä, kun vaikka Gandalf kopisteli ovelle, osa siltä väliltä, että hobitteja ja ihmisiä voitiin kuvata yhdessä uskottavasti kamerakikkailulla. Kuitenkin kylä todella näytti kylältä ihan joka puolelta, eikä oikein tuntunut, että olisi kulisseissa.
Illaksi ehdin tosiaan Rotoruaan, josta kuulumisia tuonnempana.
Myös Hobittilan kierroksen järjestelyt olivat aika kotikutoisen oloiset. Tilukset omistava farmari oli selkeästi ostellut läjän busseja käytettynä sieltä mistä halvalla sai ja pykännyt kahvilan pirtin nurkkaan. Selvästi kuitenkin toiminta oli kasvamassa, ja henkilökuntaa oli jo melkoinen määrä. Meidän ryhmän opas oli selkeästi Tolkien-fani ja näytti viihtyvän työssään (ja osasi tarinoida valtaisasta määrästä anekdootteja kuvauksista ja niiden ulkopuolelta).
Itse Hobittila oli vakuuttavampi kuin odotinkaan. Lavasteet oli juuri remontoitu Hobitin kuvauksiin (ja osin rakenttu uudeleen, kun vanhat poltettiin, kun trilogiaan purkitettiin kuvia Hobittilan tuhosta). Uudet lavasteet tehtiin myös vanhoja kestävämmiksi, aidosta puusta ja kivesta, palvelemaan hyvässä vauhdissa ollutta turismia (Peter Jackson omistaa osan operaatiosta).
Voisi sitä päivän huonomminkin viettää kuin tallaamalla Hobittilassa. Kyllä sitä fanin sydäntä lämmitti nauttia tuopponen Vihreässä Lohikäärmeessä. Olut oli varta vasten kuvauksi varten pantua SobeRing Thoughtia, joka oli kompromissi, kun alkoholiton olut ei näyttänyt kyllin hyvältä (ja kääpiöt kieltäytyivät juomasta sitä), ja täysvahvuinen alkoi vaikuttaa näyttelijöiden suorituksiin 50 oton jälkeen... Niinpä paikallinen pienpanimo kehitti prosentin alkoholia sisältävän tumman alen, joka oli yllättävän maistuvaa. Kuten tästä olutepisodista voi päätellä, yksityiskohtiin oli lavasteissa panostettu aika huolella. Esim. pienoispäärynäpuuhun (jotta se oli oikessa mittakaavassa hobitteihin nähden) liimattiin pienikokoisia luumuja ja luumupuun lehtiä, koska kirjassa syödään luumua luumupuun alla... Näitä tarinoita riitti runsain mitoin. Myöskin hobittikoloja oli montaa kokoa, osa ihmismitoissa, jotta hobitteja voitiin kuvata niissä ilman kikkailua, osa pieniä, kun vaikka Gandalf kopisteli ovelle, osa siltä väliltä, että hobitteja ja ihmisiä voitiin kuvata yhdessä uskottavasti kamerakikkailulla. Kuitenkin kylä todella näytti kylältä ihan joka puolelta, eikä oikein tuntunut, että olisi kulisseissa.
Illaksi ehdin tosiaan Rotoruaan, josta kuulumisia tuonnempana.



Comments
Mainitsiko opas, aikooko Jackson rakentaa Hobittiloista teemapuistoketjun ympäri maailmaa? Tuo on vähe kaukana...
Ei kyllä ollut puhetta Euro-Hobittilasta. Mutta eikös sellanen jo löydy Englannin maaseudulta?
Odotin näkeväni kuvissa valtaisia turistilaumoja, mutta ilmeisesti kaiken tuhoavat massat eivät ole vielä ehtineet paikalle.
Kylla siella ihan riittavasti turisteja oli (olin viela liikkeella paivan kiireisimpaan aikaan), mutta rajasin ei-hobitit taitavasti pois kuvista :)