Keijusatamasta suurelle meritielle

Trip Start Oct 31, 2012
1
21
55
Trip End Apr 11, 2013

Flag of Australia  , Victoria,
Monday, December 17, 2012

Great Ocean Road rupeaa olemaan viimeistelyä vailla, joten aika päivitellä kuulumisia sen varrelta. Ihan alkuun täytyy todeta, että itse tie on kyllä hieno, ja sillä on ilo ajaa. Varsinkin pätkä Apollo Baysta Lorneen oli niin nautinnollista mutkittelua rantaviivaa pitkin, etten malttanut edes pysähtyä pikku kyliin matkan varrella.

Reitti on syystäkin kuuluisa maisemistaan ja luonnostaan, ja niin suosittu, että matkan varrella olevat kylät ja kaupunkit ovat pitkälti mukautuneet palvelemaan turismia, joten majoitusta ja ruokapaikkaa riittää... budjettimestoja saakin sitten hakea hieman tiheämmällä kammalla, mutta niitäkin on. Kaikki yöpymiskohteeni olivat varsin miellytäviä ja kohtuuhintaisia. Lornessa hinta/laatu-suhde kallistui vähän kalliimman puolelle, kun jouduin pulittamaan dormista saman verran kuin kahden edellisen yön omasta huoneesta, mutta päräyttävä puutarha kakaduineen paikkaa sitä hieman. Kahta muuta mestaa voin suositella varauksetta.

Paikkoina oikeastaan kaikki reitin varrella olleet kaupungit olivat aika samantapaisia, toiset toki isompia ja toiset pienempiä, mutta kaikista löytyi rantakatu ravintoloineen ja kauppoineen (pienimmissä tosin yksikössä), hieno ranta, ja kukkuloita taustalla. Reitin varrella oli myös runsaasti kävelyreittejä erilaisissa maastoissa, joista muutama tuli testattua ja mukavaksi ulkoiluksi todettua. Varsinkin Tower Hillin tulivuoren kraatteriin jätetty luonnonpuisto oli varsin jura-kokemus, kun kiemurtelevan laskeutumisen jälkeen puskasta puhahti eteen emu (joka on muuten lähietäisyydeltä aivan hemmetin iso lintu, eikä sukuyhteys dinosauruksiin tuntunut ollenkaan kaukaa haetulta). Myös pätkä sademetsää Apollo Bayn lähistöllä oli varsin mukava kävelyreitti.

Ulkoilun ohessa törmäsin myös ensimmäiseen vaaralliseen australialaiseen, nimittäin polulla Sheoakin putoukselle lähellä Lornea polun jakoi kanssani (pikaisen googlettelun ja kuvien pällistelyn perusteella) surmakäärme (Death Adder), joka on saanut nimensä ihan syystä. Olettaen, että kyseessä tosiaan oli kyseinen luikertelija, oli pieni primitiivireaktio, kun bongasin käärmeen polun varressa alle metrin päässä aihan aiheellinen (joo, toki tiedän, etten ole sen ruokaa, eikä se huvikseen mua pure, mutta oli se silti vähän turhan lähellä).

Miellyttävämpiä kohtaamisia olivat uniset koalat puissa (ja yksi tielläkin) matkalla Cape Otwayhin. Myös useita vallabeja poukkoili/pällisteli teillä ja poluilla, joten kenguruvaara-kyltit ovat teiden varressa ihan aiheesta. Yksikään ei kuitenkaan päätynyt nokkakoristeeksi.

Huomenna maisema muuttuu taas urbaanimmaksi, kun suuntaan kohti Melbournea (yövyn jossain sen liepeillä, sillä auto pitää palauttaa sinne melko aikasin keskiviikkona).


Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: