Värikkäitä järviä

Trip Start Oct 31, 2012
1
20
55
Trip End Apr 11, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of Australia  , South Australia,
Friday, December 14, 2012

Matka Etelä-Australian rannikolla on edennyt jo Mt. Gambieriin, lähelle Victorian rajaa. Golf on kulkenut mukavasti hyvillä, kivasti kiemurtelevilla teillä. Maisemissakaan ei ole ollut valittamista. Yöt on vietetty Victor Harborissa, Robessa ja tämä yö Mt. Gambierissa, matkalla on poikkeiltu maisemareiteille ja pienempiin kyliin/kaupunkeihin.

Mitään uskomattomia nähtävyyksiä matkan varrella ei ole ollut, enemmänkin sellaista maalais- ja kalastajakylä-idylliä, sekä hienoja maisemia. Reitti on nimenomaan matkailijoiden suosiossa (Adelaiden ja Melbournen välillä on nopeampikin tie), mikä näkyy siinä, että joka kaupunki yrittää napata osansa virrasta (joka tällä hetkellä on suhteellisen rauhallinen), osa päräyttävällä sijainnilla, osa keksimällä vetonauloja tyyliin "maailman suurin hummeri" (oli sen verran väsynyt esitys, etten viitsinyt edes pysähtyä ottamaan kuvaa).

Ensimmäisen yön pysähdyskohde Victor Harbor oli sellainen adelaidelaisten viikonloppukohde, jossa riitti rantaa, täällä päin kovasti suosiossa olevaa nurmikeilausta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Nurmikeilailu), sekä paljon ravintoloita ja majoitusta. Kävin käyskentelemässä Granite Islandilla, jossa oli hassujen kivimuodostelmien lisäksi mukavat näkymät kaupunkiin ja sen ranniolle. Saaren yhdistää mantereeseen puinen jota pitkin kulkee myös hevosen vetämä ratikka. Satuin paikalle hepan lepotauon aikaan, joten polle sai popsia heinään rauhassa, ja käytin omia jalkojani. Paikka on myös kuuluisa valaiden bongauksesta, mutta siihen tarkoitukseen saavuin kuukauden verran liian myöhässä, ja valaskeskuskin oli juuri sulkeutumassa (kaikki menee tosi aikaisin kiinni, neljän ja viiden välillä).

Seuraavana päivänä oli vähän pidempi etappi ajeltavana ja jokunen pikkukaupunki tsekattavana. Mitään mykistävää eteen ei osunut, vaikkakin Coorongin kansallispuiston laguunit punertavinen vesineen oli ihan miellyttävää maisemaa matkan varrella. Saavun Robeen iltapäivästä, ja totesin paikan hyväksi tauolle. Etsiydyin oikeastaan ihan sattumalta juuri omistajaa vaihtaneelle leirintäalueelle, ja olin ensimmäinen asiakas uutuuttaan hohtavassa mökissä (oikastaan dormi, mutta olin ainut asiakas). Omistajapariskunta oli matkaajia itsekin, ja kova into oli laittaa paikkoja kuntoon... tulee varmaan olemaan hieno mesta, kun saavat kaiken paikoilleen.

Tänään ei sitten ollutkaan kovin pitkä etappi, lähes koko matkan rannan tuntumassa. Matkan varrella Beachportin rannat olis vaikuttanu houkuttelevimmilta, jos lämpötila olisi ollut edellisten päivien lukemissa. Nyt nimittäin eteen tuli reissun ensimmäinen sadepäivä. Oikeastaan koko päivän satoi, eikä lämpötila noussut 20 ylemmäs. Maisemat oli silti hienot, ja niitä pääsi ihailemaan mukavasti rantaa mukailevalta maisemareitiltä.

Saavuin Mt. Gambieriin jo puolen päivän jälkeen, ja päätin käyttää hyväkseni sen runsasta majoitustarjontaa, ja jäädä tänne yöksi. Sateesta huolimatta lähdin tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin, joista suurin oli sininen järvi. Siis SININEN järvi. OMG! WTF!! Täytyy myöntää, että tämä lätäkkö oli kuitenkin sinisyydessään varsin vaikuttava, sillä sinisyys oli aika lähellä Jaken saunakämpän lipaston sinistä (sisäpiirin juttu). Järvi kuulemma myös vaihtaa väriä vuodenajan mukaan, talvella (siis meikäläisellä kesällä) se ei jaksa olla kovin sininen. Ilmeisesti sinisyyden aiheuttava mineraali liukenee pohjasta vain lämpimään veteen. Sinisen järven lisäksi paikka on kuuluisa kuopistaan ja luolistaan. Isoimpaan luolaan ei päässyt kuin opastetuilla kierroksilla, joille ei ollut tarpeeksi väkeä säätä uhmaamassa), mutta puistoksi muutettu kuoppa (sinkhole) oli vehreydessään varsin vaikuttava.

Yöni vietän vankilassa, tosin suljetussa ja hotelliksi muutetussa sellaisessa. Eipä olekaan ennen tullut nukuttua sellissä. Täällä on myös illalla konsertti, joku paikallinen vetää reggaeta didgeridoolla, tai jotain sinne päin. Pitää tsekata meininki.

Edit: Ja hyvähän se meininki oli, joukossa aika raskastakin matskua (laulu didgeridoon läpi kuulostaa hieman örinä-vokaloinnilta). Jay Hoad oli hepun nimi. Tuskin kovin isoksi nimeksi nousee, sen verran UG meininkiä kuitenkin oli, mutta ehdottomasti positiivinen ylläri.
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: