Satunnaisen matkailijan harharetki

Trip Start Oct 31, 2012
1
18
55
Trip End Apr 11, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of Australia  , South Australia,
Sunday, December 9, 2012

18. luku, jossa matkaaja flippaa, ja päättää maksaa reilun satasen suuntaan bussilipuista keskelle ei mitään, "helvetin esikartanoon" (paikallisen kommentti), jossa on väsyneitä vanhoja kaivosmiehiä rouhimassa vielä niitä viimeisiä opaaleja miljoonien (joidenkin laskujen mukaan 14 miljoonaa) kuoppien keskeltä, Kuuta tai Marsia muistuttavissa maisemissa, 50 asteen helteessä kärpästen keskellä. Juu, en minä mitään Ulurua mene katsomaan, minä menen Coober Pedyyn asumaan luolassa.

No joo, hiukkasen tuli kärjisteltyä, mutta kyseessä tosiaan oli ilmastoltaan varsin vihamielinen paikka, vaikka lämpötila ei noussutkaan kuin 39 asteeseen, ja kärpäsiäkin oli vain paikoin kiusaksi asti. Paikka tuntuu myös tekevän hidasta kuolemaa väen vähetessä (kuulemma itsenäisten mainarien keski-ikä on päälle kuudenkymmenen). Turismista on selkeästi yritetty rakentaa uutta elinkeinoa kaupungille, mutta kovin hiljaista tuntui olevan ainakin juuri nyt... vain pari ravintolaa auki, jokunen majoitus, "nähtävyyksistäkin" tuntui olevan jokunen myynnissä. Ehkä paikasta kertoo jotain se, että viinakauppoja oli enemmän kuin ruokakauppoja (3-2), joukossa myös drive-in-viinakauppa. Nerokas idea!

Jotain apokalyptista viehätystä kaupungissa kuitenkin oli. Ympäröivät maisemat olivat tietenkin karulla tavalla kauniita, mutta myös itse rähjäinen kaupunki romuautoineen, lasinsiruineen ja suljettuine kauppoineen oli näkemisen arvoinen. Jotain kuvauksellista paikassa ainakin on, sillä se on saanut edustaa milloin toisia planeettoja, milloin post-apokalyptista Maata. Ainakin Pitch Blackista (Pimeän uhka) oli jäänyt paikalle lavasteitakin, joita oli sitten roudattu erinäisten paikallisten liikkeiden kupeeseen koristeiksi.

Ja jotain pörröistäkin apokalyptisista maisemista löytyi - kenguru-orpokoti. Yksi paikallinen taide/opaaligallerian pitäjä piti tosiaan yllä orpokotia kösseille, joiden emo oli jäänyt auton alle tai metsästäjien saaliiksi. Pitihän siellä käydä, ja olivathan nuo hellyttäviä. Luontoon suurimmasta osasta ei enää ole. Kuten paikan pitäjä sanoi, ovat tykästyneet ilmastointiin, mutta unohtavat aina maksaa sähkölaskun.

Mielenkiintoinen mesta oli myös muutama vuosi sitten itsensä hengiltä ryypänneen paikallisen taiteilijan/kylähullun Crocodile Harryn kotiluola, joka oli kyllä varsin friikki mesta, täynnä erikoista taidetta ja naisten alushousuja (Harry keräsi niitä).

Paikan nimi muuten tulee aboriginaalien sanoista "kupa pidi", joka tarkoittaa valkoista miestä kuopassa. Niitähän siellä varsinkin aikanaan riitti. Kuovinpa vähän itsekin, ja löysin muutaman opaalinsirun. Eipä noilla rahallista arvoa liene, mutta nättejä kiviä kuitenkin.

Mutta täytyy sanoa, etten ihmettele, että paikka on Australian itsemurhatilastojen kärkipäätä, sillä toisena päivänä ei enää jaksanu rappiota pällistellä kuin aamupäivästä (kun ei ollut niin kuumakaan), vaan vetäydyin lueskelemaan bussia odotellessa. Blogiakaan ei viitsinyt niillä nettihinnoilla päivitellä. Nyt ollaan taas Adelaidessa, oikein omassa huoneessa luksustellen. Jatkoa seuraa...
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: