Muistojeni Afrikka

Trip Start Oct 31, 2012
1
13
55
Trip End Apr 11, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of South Africa  , Gauteng,
Wednesday, November 28, 2012

Tässä postissa tulee pientä kertausta Afrikan etapista, joka alkaa olla finaalissa. Alkuun kuitenkin vähän viimeisimpiä kuulumisia ja tunnelmia Sowetosta, joka on siis kokoelma virallisia ja epävirallisia asuinalueita (slummeja) mustille ja värillisille (Etelä-Afrikassa majailee kohtuullisen mittava intialaisporukka), jotka syntyivät, kun hallinto halusi asuttaa mustan työvoiman lähelle työpaikkoja, mutta erilleen valkonaamoista. Nykyisin Sowetossa asustaa 3,5-5 miljoonaa (enemmänkin voi olla), joten ihan pienestä alueesta ei ole kyse. Osa siitä on nykyisin siistin näköistä lähiötä ostoskeskuksineen päivineen, osa yhä täyttä slummia aaltopeltihökkeleineen. Kun tähän vielä lisätään jokusen miljonäärin (randeissa miljardöörin) kartanot, niin kontrastia riittää.

Eilen vaeltelin alueella ihan itsekseni, sekä täydensin vähän varusteita (Afrikka ei ole kohdellut varusteita lempeästi). Alue on melkoisen sokkeloinen, joten aikani isompaa kauppakeskusta etsittyäni jouduin turvautumaan paikalliseen minibussiin, joiden reittien logiikkaa saati pysäyttämiseen käytettäviä sormimerkkejä en ole ihan vielä sisäistänyt (merkeistä osaan kolme: lähelle, kauas ja ostarille). Tänään lähdin muutaman tunnin opastetulle polkupyöräkierrokselle, joka oli ihan mielenkiintoinen katsaus paikalliseen elämään (sekä tietysti pariin nähtävyyteen, kuten Mandelan kotitalo). Pyöräkierroksia on käsittääkseni järjestetty jo hyvän tovin, mutta yhä pyöräilevä valkonaama tuntui herättävän ihmetystä, varsinkin lapsissa (muutama sai kyydinkin parin korttelin päähän).

Niin, mitäs tästä Afrikan etapista nyt jäikään mieleen noin muuten? No, aloitetaanpa vaikka topeista:

1)    Lähikontakti isoihin villieläimiin. Vaikka (aasialaisella) norsulla on ratsastanutkin, oli ihan eri fiilis, kun villi norsu tepasteli viereen pällistelemään tai lauma kulki ohi ihan leirin vierestä. Sarvikuonojen kohtaaminen jalan oli ehkä vielä vaikuttavampaa. Reissun isoin säikähdys oli virtahevon valehyökkäys juuri sitä mokoroa kohtaan, jossa minä istuin. ”Isosta viisikosta” jäi lopulta näkemättä leopardi, mutta suotakoon sille yksityisyytensä.

2)    Leireily ulkosalla ja tähtitaivas. Aina kun siihen oli mahdollisuus turvallisesti, nukuin riippumatossa tai maassa tähtien alla (vaikkakin varsinkin aavikolla viileät yöt meinasivat vähän kostaa kesämakuupussissa, ja parina yönä piti herätä pukemaan päälle lämpimimmät vaatteet, mitä kassista löytyi). Linnunradan vaaleaa juovaa ja valtavaa määrää tähtiä jaksoi pällistellä väsyneenäkin jonkun tovin ennen nukahtamista. Kun mitään valoja ei ollut (ehkä nuotio), myös tähdenlentoja näkyi ihan uskomattoman paljon, useampia joka ilta, vaikkei edes varsinaisesti pälyillyt taivaalle.

3)    Maisemat. Oikeastaan koko reissun ajan ikkunoista näkyvät maisemat olivat upeita, jopa siinä määrin, että niihin alkoi turtuakin, ja monta siirtymää hienoissa maisemissa meni torkkuessa (auringon noustessa tai tuntia sitä ennen tapahtuvilla herätyksillä oli myös osuutta asiaan).

Ajattelin tehdä tästä sellaisen perinteisen topit ja flopit listan, mutta nyt kun mietin, en oikeastaan jaksa floppeja listata, sillä kovin pahoja nillityksen aiheita ei vain ole. Toki aamuherätykset oli välillä vähän raskaita, varsinkin jos illalla tuli kipotettua... useimmiten kuitenkin heräsi ihan itsekseen lintujen ja muiden aloittaessa päivänsä äänekkäästi ja taivaan alkaessa vaaleta. Ehkä vähän voisi nillittää Vic Fallsin äärimmäisen sinnikkäistä riivaajista (”Hello, mister...”), jotka pahimmillaan seurasivat varmaan kilometrin. En ole sinnikkäämpiä tavannut missään, ja tyylikin oli vaikkapa Namibian erittäin ystävällisiin virkaveljiin verrattuna aika hyökkäävä ja syyllistävä. Kovin turvattomaksi en ole oloani kuitenkaan tuntenut missään vaiheessa, vaikka tietysti vaikkapa eilen yksin Sowetossa kävellessä oli aika varpaillaan ja tietoinen siitä, että pistää silmään kuin seiväs, sillä näin koko päivänä kaikkiaan kaksi muuta valkonaamaa (olin hieman sivussa tunnetuimmilta kaduilta, mutta toki verrattain turvallisella Orlando Westin alueella).

Reilun tunnin päästä pitäisi startata kohti lehtokenttää ja Perthiä, joten taidanpa päättää raporttini täältä tähän, ja palata asiaan kengurumaasta.

Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: