Lentelyä

Trip Start Oct 31, 2012
1
8
55
Trip End Apr 11, 2013


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed

Flag of Namibia  ,
Monday, November 12, 2012

Blogi laahaa taas jäljessä, kuten tapana on, joten kirjoittelen tätä Okavangon rannoilta huomattavasti vereämmissä maisemissa, kuin näissä kuvissa näkyy. Swakopmundissa vietimme vapaapäivää, jonka päätin sitten käyttää kaupungin kolonialistisen arkkitehtuurin pällistelyn ohella hyppäämällä täysin toimivasta lentokoneesta. Joo, vähän on nyt jäänyt päristinvaihde päälle, mutta eiköhän se tästä vielä ehdi tasottuun.

Idea hypystä syntyi suhteellisen spontaanisti, oppaamme Krustyn kehuttua armeijakavereidensa perustamaa laskuvarjohyppyfirmaa Swakopmundissa (juu, pitäähän sitä kaverien bisnestä tukea...), ja kun turvallisuustilastot olivat kohdallaan, kaikkilla jannuilla tuhansia hyppyjä takana, ja hintakin bueno, niin eikun kyytiin.

Hyppy tehtiin tandemina (tietysti) 10 000 jalasta (eli rapiat 3300 metriä), josta vapaapudotusta kertyi reippaat 30 sekkaa (ja muutama minuutti leijailua päälle). Hyppy oli kyllä hieno kokemus, ja vaikka vapaapudotus ei ollut ton pidempi, siinä ehti kyllä nautiskella ja pälyillä ympärilleen yllättävän paljon. Oli myös kiva kokeilla itse varjon ohjailua alas leijaillessa, yllättävän kovaa sai kiskoa kyllä kahvoista, että sen sai kääntymään johonkin, mutta kun sen hahmotti, kyllä se ihan kivasti liikehti. Ainut epämukavampi kokemus hypyssä oli remmien nykäisy nivusista, mihin en ollut liitovarjoilu-kokemuksen perusteella varautunut. Remmit nimittäin pureutuivat lihaan ihan huolella kun varjo aukesi. Mainittakoon muuten, että yksi porukasta joutui turvautumaan varavarjoon, kun päävarjo meni kierteelle. No, sitä vartenhan ne varavarjot on.

Kun nyt tuli mainittua tuo vapaapäivä, niin lätistäänpä vielä lopuksi vähän safarin rutiineista. Aamut ovat tosiaan aikaisia, eikä ihan valtaisia määriä unta ole palloon tullut vedeltyä, joten siirtymätaipaleilla kuormurissa tulee kyllä torkuttua (tähän vaikuttaa myös sinällään hienojen maisemien yksitoikkoisuus... aavikkoa-torkahdus-lisää aavikkoa-kappas, mutka-aavikkoa). Liikennettä on aika vähänlaisesti, yksityisautoja ei safari-jeeppejä lukuunottamatta juuri ollenkaan kaupunkien (joita on harvassa) ulkopuolella. Aamupäivät on yleensä joko vaellettu tai ajettu seuraavaan leiripiakkaan, iltapäivän kuumimmat hetket menee varjossa chillaillessa tai altaalla (jep, melkein joka leirintäalueella on jonkinlainen uima-allas), ja kuumuuden vähän taas hellitettyä on jotain ohjelmaa (viime päivinä elukoiden bongailua). Swakopmundia lukuunottamatta yöt on vietetty leireillen, tosin yhtä poikkeusta lukuunottamatta ihan suihkuin, vessoin ja uima-altain varustetuilla leirintäalueilla. Joillain on jopa wifi, kuten tällä. Työnjako on kutakuinkin se, että Krusty hoitaa ajamisen ja kokkauksen, me muut leiriduunit (leiri nousee ja katoaa jo melkoisella vauhdillla). Leirintäalueet on täällä suunnalla aidattuja, joten isompia vieraita ei teltoilla ole käynyt, mutta jokunen shakaali ja mangusti, sekä yksi käärme ja yksi skorpioni on bongattu.

Seuraavassa päivityksessä luvassa runsasta eläinkuvastoa Etoshan luonnonpuistosta, jossa vietettiin kaksi päivää. You have been warned.
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: