Angkor on iso

Trip Start Apr 05, 2010
1
32
37
Trip End Jun 22, 2010


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of Cambodia  ,
Thursday, June 10, 2010

Varoitus temppeliallergikoille: Nyt tulee temppeliä tuutin täydeltä (ja varatuutti on jo tilattu). Päätin valita pääasialliseksi tutustumisvälineeksi Angkorin muinaiskaupunkiin polkupyörän, mikä samalla tarkoitti jo etäisyyksien vuoksi, että yhteen päivään tutustumista valtavaan alueeseen ei voinut sovittaa. Koska kolmen päivän lipun sai samaan hintaan kuin kaksi yksittäistä päivää, valitsin sen. Pari päivää temppeleitä on takana, ja päätin jakaa Angkor päivityksen kahteen osaan, jotta kuvien määrä pysyy edes jotenkin hallinnassa, ja muistan edes itse miltä temppeliltä kukin kuva on. Aloitin tutustumiseni hieman vanhemmista ja/tai pienemmistä temppeleistä, säästäen isoimmat ja kuuluisimmat (Angkor Thomin kaupunki, jossa mm. Bayonin temppeli, ja itse Angkor Wat) lopuksi.

Yhden hengen retkikuntani tukikohta sijaitsee tietenkin Siem Reapin kaupungissa, joka nykyisin elää lähinnä turismista, joka kyllä näkyy. Se ei kuitenkaan ole pelkästään huono asia, sillä se tarkoittaa myös sitä, että kaikki palvelut ovat äärimmäisen helposti saatavilla temppelikierroksen uuvuttamalle matkailijalle, ja ravintoloissa ja baareissa riittää todellakin valinnanvaraa. Lisäksi Siem Reap on suuresta turistimäärästä huolimatta ihan mukavan oloinen pikkukaupunki joen rannalla. Kyllähän sitä Bar (tai Pub) Streetin vilinää katsellessa tuli mieleen, että Siem Reapolinos -nimitys saattaa kyllä ennen pitkää olla aika osuva, mutta kyllä mä olen täällä iltani viihtynyt. Mutta lienee aika siirtyä syyhyn, miksi lähes kaikki täällä ovat...

Temppeleitä, temppeleitä. Niitä on alueella kymmenittäin (ellei satoja), tiheimmillään lähes vierekkäin, yleensä parin kilometrin välein. Miksi niin hitosti temppeleitä verrattain lähekkäin? No, aluehan on muinainen miljoonakaupunki (kukoistuksen aikaan 1200-700 vuotta sitten täällä ilmeisesti asui vähintään miljoonan verran populaa), mutta koska vain jumalat asuivat kivitaloissa, ovat muut rakennukset kadonneet aikaa sitten (oli helppo huomata, että monien temppeleiden alueellakin on ollut paljon muutakin, kun uloimmalta portilta sai kävellä kilometrinkin viidakossa varsinaiselle temppelille). Temppeleitä on rakennettu lisää aina vallan vaihtuessa (mikä kuningas se sellanen on, joka ei paria temppeliä rakennuta... mielellään vähän prameampaa kuin edeltäjä), ja monia myös laajennettu ja muuteltu monia kertoja (yhtenä syynä vaihtelu buddalaisuuden ja hindulaisuuden välillä... eräät kuuluisimmista temppeleistä rakennuttanut Jayavarman VII yritti yhdistää näitä tekemällä temppeleistään yhteistemppeleitä, joissa molemmat uskonnot palvoivat yhdessä - kuten odottaa sopii, tämä ei uskontojen ollessa kyseessä jatkunut kauaa, vaan seuraava kuningas hakkautti pois kaikki Buddhan kuvat temppeleistä).

Ekan päivän ohjelmassa oli kiertelyä vanhemmissa, sekä enemmän "luonnontilaan" jätetyissä temppeleissä polkupyörällä. Se osoittautui ihan hyväksi valinnaksi, sillä vaikka kilometrejä kertyikin varmaan nelisenkymmentä, oli pyöräily puolipilvisenä päivänä mukavasti viidakon katveessa lähes täysin tasaisella maalla varsin mukavaa. Ja parin kilometrin välein metsästä pisti esiin temppeli, jossa oli hyvä levähtää menneen maailman ihmeitä katsellen. Päivän kohokohtiin kuuluivat osittain raivaamatta jätetyt Ta Prohm ja Banteay Kdei, sekä samaa tyylisuuntaa edustaneet Preah Khan (joka muuten on alueen toiseksi suurin temppeli, vaikka ei nousekaan esiin niin majesteettisesti, koska on varsin litteä) ja Neak Pean. Kiva oli nähdä myös varhaisempia, porraspyramidi-mallisia temppeleitä, kuten Pre Rup ja East Mebon (joka sijaitsee valtavan, tosin aikoja sitten kuivuneen itäisen tekojärven keskellä). Sesonki ei ole kuumimmillaan, joten kierrellä sai melko rauhassa, ja päivän ainoat turistilaumat kohtasin vasta auringon laskiessa, koska päätin tehdä sen "suositellulla" auringonlaskupaikalla, Phnom Bakhengin temppelivuorella. Näkymistä ei kyllä voinut valittaa.

Toisena päivänä päätin tsekata pari vähän etäisempää temppeliä, joten jouduin turvautumaan taas konevoimaan. Eka kohde ei ollut temppeli perinteisessä mielessä, vaan joukko erään Stung Siem Reapin sivuhaaran alkulähteelle joen pohjaan ja penkereisiin tehtyjä kaiverruksia. Kapuaminen Kbal Speanille oli odotettua rankempi, johtuen polun kivikkoisuudesta (se näytti paikka paikoin kuivuneelta joenuomalta), mutta fiilis metsän hämyssä oli kyllä ihan palkitseva, ja itse joki kaiverruksineen miellyttävää vaihtelua temppelikuuriin. Reissuun kuitenkin mahtui pari perinteisempääkin temppeliä, taidokkaista koristeluistaan kuuluisa Banteay Srei (joka oli kyllä hieno, joskin pieni ja melko kansoitettu), sekä Banteay Samre, joka puolestaan oli syrjäisyytensä vuoksi lähes täysin autio ja hiljainen, vaikka olikin varsin hieno temppeli Angkor Watin aikakaudelta.

Kuvia taitaa olla aika reilusti... yritän ilmaista kunkin kohdalla, miltä temppeliltä se on napattu. Toisin kuin pelkäsin, temppeliuupumus ei ole pahemmin iskenyt, joskin saatan silti pitää välipäivän, ennen kuin isken kuuluisimpien temppeleiden kimppuun. Joten ei tässä vielä kaikki, lisää tulee...
Slideshow Report as Spam

Post your own travel photos for friends and family More Pictures

Comments

Antti on

Ei voi tietää, mutta luulen, että noihin temppeleihin on muutama työtunti vierähtäny!

Pete on

Nostan virtuaalihattua perusteelliselle otteellesi. Tämä matkakertomuksesi tulee tsekattua muutamaankin otteeseen päivän aikana, josko olisit tehnyt päivityksiä. Työpaikoilla tartuttanut onnistuneesti matkakuumetta kollegoihin kuviasi katsomalla.

P

Nina on

Miltähän ihmiskunta näyttäisi jos kaikki uskontoihin syydetty aika olisi laitettu tieteeseen ja filosofiaan?
No, ainakin uskonto on luonut hienoa taidetta.

Add Comment

Use this image in your site

Copy and paste this html: