Holiday in Cambodia

Trip Start Apr 05, 2010
1
29
37
Trip End Jun 22, 2010


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Noura Motel

Flag of Cambodia  ,
Sunday, May 30, 2010

Tulee toinen otsikko englanniksi putkeen, mutta menköön, sillä tänään liikuttiin hieman niissä tunnelmissa mistä Dead Kennedys rallatteli. Vastustin kuitenkin houkutusta ladata kappaleen soittoääneksi kännykkään, olisi saattanut aiheuttaa epätoivottuja reaktioita väärässä paikassa (olisipahan saanut sitten vastata Fingerpori-tyyliin "Oon nyt vähän pahassa paikassa").

Mutta heti aamusta siis hyppäsin tuktukin kyytiin, ja pienten neuvottelujen jälkeen suuntana oli entinen Tuol Slengin vankila (joka myös tunnetaan nimellä S-21), jossa veli numero yhden kaverit kiduttivat ja tappoivat tuhansia ihmisiä rikoksista kuten vieraan kielen osaaminen tai silmälasien käyttö. Vankilarakennus itsessään oli sitä samaa ankeutta, jota olin nähnyt jo Vietnamin "Hanoi Hiltonissa" - vankikoppeja ja kidutusvälineitä oli esillä runsaasti, ja poikkeuksena Vietnamiin, myös uhrien kalloja. Lisäkarmivuutta paikkaan toi rakennuksen yhä selvästi näkyvissä ollut historia - paikkahan oli ennen vankilaksi muuttamista koulu. Tämä tietysti oli tavallaan punakhmerien vankilalle sopivaa, sillä koulutetuthan olivat ensimmäisten vainottujen joukossa (koska koulutus lisäsi eriarvoisuutta, ja oli täten vallankumouksen vihollinen... kaikki maata viljelemään vaan), mutta kyllä sitä kidutusvälineiksi muutettuja lasten leikkitelineitä katsellessa tunsi, että nyt on joku aika helvetin pahasti väärin. Nauramisen kieltävät kyltit seinillä tuntuivat hieman... no, josko tunnetta kuvailisi hienostuneesti "mitä helvettiä?"

Fiilis ei mainittavasti parantunut kuoleman kentillä, jonne monet em. vankilan kidutuksista selvinneet tuotiin lahdattavaksi (erittäin harva vankilaan päätynyt selvisi hengissä). Heti portilla tervehti uhrien muistoksi pystytetty pagodi, joka oli täynnä kalloja. Siis lattiasta kattoon asti... sisällä oli hieman pienempi lasinen torni, jossa oli reilut 8000 pääkalloa. Nämä siis olivat alueelta esiin kaivettuja uhreja, ja uusia nousee pintaan aina sadekauden myötä. Bongasimpa itsekin myllätystä maasta esiin pistäviä luita ja vaatteiden kappaleita. Kiva paikka. Tehokkuudessa jengi ei ihan vetänyt natseille vertoja, ja hengiltä ei saatu kuin sellaiset 300 päivässä (suurin osa tapettiin lyömällä kuokalla tai vastaavalla päähän, koska ammuksia ei ollut riittävästi), jos porukkaa tuli enemmän, joutuivat odottamaan vuoroaan alueen vankikopeissa. Nyky-Kambodzhaan (tai -maailmaan) jotenkin sopii, että alue on myyty japanilaiselle matkailuyrityksille, joka kerää pääsymaksut ja sitoutuu puolestaan hoitamaan aluetta.

Pirteä päivä siis? No juu, mutta kuten varmaan muutkin turistit, palasin kaupunkiin syömään mukavan aterian ja siitä sitten jokivarteen muutamalle kaljalle. Kyllä siinä tuopin ääressä tuli vähän mietittyä näitä loistavia ideoita, joita me saadaan (ja tovi turistuakin aiheesta erään toisen matkaajan kanssa). Huomenna olisi tarkoitus liueta kaupunkimaisemista ottamaan reissun mahdollisesti viimeiset biitsit Sihanoukvillessä, joka kuulemma on suurelta osin aikamoinen turistirysä, mutta eiköhän sieltä löydy mukava bungalow, rauhallinen pala rantaa, ja joku baari, jossa voi tuijotella merelle.


Slideshow Report as Spam

Comments

Nina on

Pitäisiköhän perustaa uusi hihhulilahko ja vainota jokin ihmisryhmä sukupuuttoon, jotta saataisiin Suomeenkin näin hienoja turistikohteita?

Add Comment

Use this image in your site

Copy and paste this html: