Satunnaista matkailua

Trip Start Apr 05, 2010
1
22
37
Trip End Jun 22, 2010


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Some Guesthouse

Flag of Lao Peoples Dem Rep  , Attapu,
Friday, May 14, 2010

Ihan kärkeen pitää mainita, että oikeasti kirjoitan tätä Kon Tumissa Vietnamissa, mutta noin matkareitin loogisuuden vuoksi, kirjoitetaanpa pieni päivitys matkailusta Laosissa ja pysähdyksestä Attapussa (ja jep, sitä kirjoitetaan täälläkin ihan miten sattuu, en tiedä miten se oikesti pitäisi meikäläisittäin kirjoittaa).

Si Phan Don jäi perjantaiaamuna taakse, ja matka kohti tuntematonta Attaputa alkoi. Pohjatietoina oli se, että Attapu on "rajakaupunki" matkalla Vietnamiin (oikeasti sata kilsaa rajalta, mutta viimeinen vähääkään isompi asutus ennen rajaa) ja että siellä on vietnamilainen ravintola, joka myy bussilippuja Vietnamiin.

Vene- ja minibussimatka Pakseen lusittiin iisisti, ja hieman hämmentynyt matkaaja jätettiin kyydistä bussiasemalle (joka paikalliseen tapaan on monta kilometriä varsinaisesta kaupungista) odottamaan bussia Attapuun. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että bussi lähtee vasta reilun tunnin päästä, joten oli hyvin aikaa ostaa naposteltavaa matkalle (suositeltavaa Laosissa, jossa bussimatkoihin ei tuppaa sisältymään ruokataukoja, kuten Vietnamissa, joskin bussin hidastaessa rinnalle kyllä ilmestyy myyjiä munineen ja kanoineen). Bussimatka olikin sitten varsin laosilainen, eli bussi hajosi ekan kerran noin puolen tunnin matkan jälkeen... eipä siinä mitään, nauttittiin bussin varjossa eväitä kanssamatkustajien kanssa (mulle tarjottiin varsin maistuvia hedelmiä, joita ainut hieman englantia puhunut kutsui mansikoiksi, mitä ne eivät kyllä juuri muistuttaneet... hedelmässä oli paksuhko kuori, joka kasvoi punaisia tursoja joka suuntaan, ja kuoren alta paljastui hieman viinirypälemäinen hedelmä). Matkan jatkuttua olin kuitenkin kiitollinen siitä, että bussissa oli ilmeisesti yhä jotain pientä sähköhäikkää, sillä korviin ei pauhannut siirappista lao/thai-poppia. Laosin bussit muuten kilpailevat luotettavuudessa melko tasaväkisesti VR:n kanssa, sillä omalla kohdalla 4 bussimatkaan osui 4 korjaustaukoa (kaksi tosin samaan matkaan, mutta se yksi perille kestänyt olikin se, jolla tultiin Vietnamista).

Perille kuitenkin päästiin, pimeän aikaan kylläkin, kuten osasin kyllä odottaakin. "Perillä" oli tässä tapauksessa hämärä parkkipaikka ("bussiasema") kaukana varsinaisesta kaupungista. Tässä kohtaa tuli taas vähän turvatonkin olo, kun mukana oli kuitenkin ainakin paikallisen kuukausipalkan verran massia. No, iskeydyin paikallisten kantaan, ja onnistuin parhaan tietoni mukaan selvittämään, että kuljetus on suuntaamassa keskustaan, joten eikun kyytiin 7 muun matkustajan, kolmen riisisäkin, hervottoman ananas-säkin jne. seuraan. Varsin liikenneturvallinen kolmipyörä siis. Ohitimme jonkinlaisen keskustalta näyttävän, mutta kun majataloja ei näkynyt (olin jo luovuttanut jatkokuljetuksen etsimisen sinä iltana), pysyin kyydissä, ja pyrin elekielellä selittämään, että nukkumapaikkaa olisin vailla. Kanssamatkustajan avulla sellainen löytyikin, ja kuinkas ollakaan, vieressä oli vietnamilainen ravintola. Jep, se samainen, josta olin kuullut. Yksi raksi sarakkeeseen "asioilla on tapana järjestyä". Pian siis olin verrattain mukavassa huoneessa (jonka sängyn pehmeys oli tosin vanerilevyn luokkaa), taskussa lippu Vietnamiin.

Myös matka Kon Tumiin sujui mainiosti (bussia toki korjattiin vähän, mutta tällä kertaa vain sidottiin yksi luukku rautalangalla), ja maisemat Laosin puolella olivat vuoristoisen upeat (eikä kuski tällä kertaa ollut saanut ajokoulutusta Evel Knieveliltä, joten rotkoista pystyi nauttimaan pelkäämättä syöksyä sinne). Olin lievästi huolestunut rajamuodollisuuksista, sillä vaikka suomalaiset saavatkin oleilla 2 viikkoa Vietnamissa ilman viisumia, oli kyseessä toinen maahantulo kuukauden sisällä, eikä minulla tälläkään kertaa ollut jatkolippua, joka periaatteessa vaaditaan. Byrokratia taipui kuitenkin, vaikka sainkin useammalla luukulla selittää, että suomalaiset todella saavat tulla maahan ilman viisumia, ja bussikuskimme hermot meinasivat mennä, kun rajavartijat pällistelivät oudon suomalaisen passia ja soittelivat jonnekin (bussin kaikki muut matkustajat olivat vietnamilaisia, joiden passit oli kerätty yhteen läjään ja setvitty varsin sutjakasti).

Laos siis jäi taakse vain parin viikon visiitin jälkeen. Mitäs siitä jäi mieleen? Ensin pitänee mainita köyhyys. Laos on köyhin maa, jossa olen käynyt, ja se kyllä näkyi teiden varsien lauta/bambuhökkeleissä, bussien ja infrastruktuurin kunnossa. Tinkimisintoa myös hieman tiputti, kun huomasi, että myyjä asuu sen 10 neliön aaltopeltikoppinsa takahuoneessa. Sen rinnalle kuitenkin nousee helposti tietty rentous ja iloisuus. Noin mukavuusosastolla, sapuska vaihteli aika heikosta varsin mainioon. Pitää ihan erikseen mainita vatsataudin aiheuttaman leipä/riisi-dieetin jälkeinen ehkä elämäni paras tropicana-pizza. Toki osuus oli sillä, ettei ollut syönyt juuri mitään pariin päivään, sekä sitäkin edeltänyt riisi/nuudelipainotteinen ruokavalio, mutta silti tuore ananas toi juuri oikein tehtyyn pizzaan täydellisen lisäsäväyksen. Paikka oli Little Boy Pizza Paksessa, aivan Lankham Hotelin vieressä.

Seuraavaksi siis Etelä-Vietnamia, alkaen täältä Kon Tumista, jossa ajattelin viettää pari päivää.
Slideshow Report as Spam

Comments

Nina on

Ja minä kun olen valittanut siitä, että linjan 13 auto nukahtaa matkalle ainakin kerran vuodessa...
Tsemppiä matkalle, kaikkialla sinä uskallatkin käydä. : )

Add Comment

Use this image in your site

Copy and paste this html: