Vesielaimia ja vaarallisia tilanteita

Trip Start Apr 05, 2010
1
21
37
Trip End Jun 22, 2010


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Somphamit Guesthouse

Flag of Lao Peoples Dem Rep  ,
Tuesday, May 11, 2010

Pari yota on takana Si Phan Donin uneliaassa saaristossa (ei todellakaan ole matkailuaika, varsinkin talla hiljaisemmalla Don Khonin saarella... eipa tuolla party-saarella Don Detillakaan nayttanyt hirveasti menoa olevan). No, sehan sopii mulle, kun tarkoitus oli vain rentoutua hetki Mekongin aarella... tama suunnitelma tosin kaynnistyi erikoisella tavalla. Olin juuri ehtinyt loytaa mukavan majapaikan Mekongin rannalta (todella basic bungalow, mutta tuuletin, hyttysverkko ja ennen kaikkea riippumatto loytyy... kaikki tarvittava siis), kun naapurini Neil kertoi suunnittelevansa seuraavana paivana kajakki-retkea saariston parille vesiputoukselle, seka harvinaisia jokidelfiineja katsomaan (alueella on ilmeisesti jaljella noin 10 yksilon parvi). No, kaksin hinnan sai neuvoteltua jarkevaksi, ja retken tarjoa vaikutti varsin patevalta ainakin varustuksen osalta, joten ei kun menoksi. Ennen iltaa ehti viela pulahtaa Mekongiin ja levytella riippumatossa auringonlaskua katselemassa.

Aikaisin aamulla tuli sitten lahto melontaretkelle (kajakit sellaista paalla istuttavaa mallia). Virta avitti matkantekoa mukavasti, joskin kylla se siina lampotilassa silti ihan voimille otti. Ennen ekaa putousta vedimme kajakit maihin ja kannoimme ne putouksen toiselle puolelle. Neuvottelimme vahan siita pitaisiko kantaa pidemmallekin, kun kummallakaan ei ole ihan hirveasti kokemusta kajakilla, ja virta oli yha silla kohtia aika hurja. Turvavarusteet olivat kuitenkin kunnossa (kyparat, pelastusliivit jne. melko uusia ja oikean kokoisia), ja varusteet sidottuna kajakkiin kuivapussissa, joten paatimme kokeilla miten sujuu. No, eihan se sujunut :) Menin toisena oppaan jalkeen, ja parinkymmenen metrin jalkeen kippasin. No, paasin pintaan, sain pidettya kiinni kajakista, ja melko pian opas tavoittikin minut ja hinasi suojaisaan poukamaan. Eipa siina isompaa hataa ollut, mutta pieni saikahdys kylla. Neil teki saman perassa, ja kippasi tasmalleen samassa kohtaa. Ei vain saanut niissa tyrskyissa pidettya kajakin keulaa eteenpain, vaikka kuinka yritti vaantaa. Myohemmat kosket olivatkin vahan miedompia, ja niissa pysyi pystyssa ilman suurempia ongelmia. Eipa tuo koskenlasku nailla taidoilla ehka kaikkein valkyimpia ideoita ollut, mutta tulipahan tehtya.

Jatkoimme taas rauhallisemmissa vesissa kohti lounasta ja delfiineja. Tassa vaiheessa alkoi myos kayda ilmi vakava puute aurinkovoiteessani... se ei ollut erityisen vedenpitavaa. No, uusin kerrosta, ja toivoin, etten palaisi kovin pahasti. Evaat oli ihan maistuvat, mutta delfiineja ei kylla kovin lahelta paasty nakemaan. Lahimmillaan ehka 20 metrin paahan sielta missa ne polskivat, kun paattivat siirtaa nokkansa valjemmille vesille. Kuvaankaan eivat mokomat suostuneet (kameran kaivaminen kuivapussista ei ollut ihan nopea toimitus). Melomista oli reissulla vahan odotettua enemman, ja auringon paahde alkoi kayda todella voimille loppumatkasta. Perille kuitenkin paastiin (iho kylla iloisesti punottaen). Kumipyorilla kaytiin viela katsastamassa Aasian suurin (virtaukseltaan) vesiputous, joka ei ollut korkea, mutta ihan vaikuttava silti, kun koko Mekongin massa vyoryi muutamaa uomaa alas. Tuli siina mieleen, etta hyvan matkan ovat jo nekin vedet Himalajalta taivaltaneet.

No, eikohan siina ollut aktiviteetti-osastoa hetkeksi aikaa, nyt voisi sitten oikeasti ottaa rennosti ja loikoilla varjoisassa riippumatossa vahan aikaa. Selvisi myos, etta Attapuen lahella taalla etelassa on nykyisin rajanylityspaikka Vietnamiin, joten se lienee seuraava kohde, kun taalta liikkeelle paasen. Kuvia tulee myohemmin, yhteys on ihan hyva (ottaen huomioon, etta saarelle vedettiin sahkot 3 kk sitten... sita ennen mentiin generaattoreilla), mutta aika kallis ja kone niin taynna viruksia, etten viitsi mitaan omia kilkkeita tahan kiinni pistaa). Sabai-dee.

Edit: Kuvia lisätty. Loppu aika (muutama päivä) menikin sitten tosiaan pitkälti riippumatossa chillaillen, ja yllättävänkin mainioita ruokaa syöden (valmistus kesti aina puolesta tunnista tuntiin, koska mitään ei oltu esivalmistettu, mutta eihän siellä kiire ollut).
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: