Come on Cambodia!!

Trip Start Nov 03, 2008
1
12
24
Trip End Feb 20, 2009


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of Cambodia  ,
Friday, December 5, 2008

We got a lift to Pakse airport courtesy of Bangkok Airways at 7am and had to wait on standby to see if we could get on the Lao Airlines flight to Siem Reap. Luckily we got the last two seats on the plane and despite the plane having propellers instead of engines, it was a really good flight. In less than an hour we arrived safe and sound in Cambodia..
 
It was quite a contrast coming from laid back Laos to the hectic Siem Reap, typified by the irrepressible tuk-tuk driver who followed us for a good 20 minutes whilst we were trying to find our guesthouse. We spent the rest of the day wandering around the town and getting used to being back in a busy large city again.  We took full advantage of having to choose between more than 3 places to eat/drink and went to the old colonial style Foreign Correspondents Club bar for some happy hour drinks and then on to a couple of other establishments. As lovely as Beerlao was, it was nice to sample some different brews!
 
On Saturday, Sunday and Monday we hired bicycles every morning and spent the days exploring the temples of Angkor. When we went to buy our temple passes, Heli went to one of the counters only to be told by a helpful woman 'you must go to another counter, she is sleeping', at which point Heli thought about asking if there were any jobs going...
 
The temples were amazing and vary from the giant Angkor Wat (the largest religious complex in the world) to small piles of rubble that used to be monuments in the 11th century or so. We took loads of pictures and put a few up here for your viewing pleasure but it is really hard to capture the scale and size of the temples (not to mention the countless kids and adults trying to sell absolutely everything!).
 
On Monday afternoon we also visited an orphanage within the Angkor area and spent some time with the kids who live there. It is pretty amazing how good their English was - they are taught on and off by volunteer teachers who are usually tourists visiting the temples. It was really nice to see how well they were looked after and they soon got down to using the art supplies we gave them to produce some cool original artwork for us to take home :)
 
 
On Tuesday we hired a tuk-tuk for the day and went to a temple called Beng Melea, which is about 70km outside of Siem Reap. It is probably the most impressive temple we saw as the jungle is slowly eating the actual temple and there were very few people around (we particularly enjoyed not having herds of Korean/Chinese/Japanese tourist groups around taking pictures of everything). Our day got an even more dramatic ending as on the way back to town we became part of another local custom, a tuk-tuk/truck sandwich. Given that there are no rules and 'make your own lane'approach to driving, it was pretty inevitable that we would be involved in some kind of traffic accident. A truck was driving into the on-coming traffic and decided to cut across our lane without any warning. Luckily our driver was going quite slowly and most of the damage was done to the vehicles. Following the accident smiles and laughs were exchanged instead of insurance details and we witnessed the most civilised argument ever! The police arrived and spent a couple of minutes at the scene before leaving without seeming to do anything at all... Fortunately no one was seriously injured but some pants may have been seriously soiled (happy to report neither of our undergarments were harmed).
 
- - - -
 
Perjantaiaamuna suuntasimme aamuvarhain Paksen lentokentalle, ja kuin ihmeenkaupalla saimme viimeiset paikat Lao Airlinesin lennolle Paksesta Siem Reapiin Kamputseaan. Pienella potkurikoneella lentaminen oli kauhunsekaista jannitysta herattava naky, mutta itse lento sujui yllattavan mukavasti, saimme maittavan aamiaisen ja saavuttiin Kamputseaan vielapa hieman etuajassa.
 
Kamputsea on todella erilainen maa kuin rento Laos - varsinkin suosituimmat kohteet Siem Reap ja Pnom Penh, missa tuk-tuk-kuskit ja monenlaiset kaupustelijat ja kerjalaiset kilpailevat turistien huomiosta. Siem Reapiin saavuttuamme yksi tuk-tuk-kuski liimaantui meihin valittomasti ja seurasi meita noin 20 minuutin ajan - opimme kokemuksesta olemaan kohteliaan torjuvia tuk-tuk-kuskeja kohtaan; paras tapa selviytya tuntui olevan hymyilla kohteliaasti, toistella ei kiitosta muutamaan kertaan ja kavella rivakasti ohi.
Kuskit kun tuntuivat tulkitsevan hienovaraisemman "ehka myohemmin" -vastauksen lahes ehdottomaksi lupaukseksi kayttaa heidan palveluitaan myohemmin.
 
Perjantai-iltapaiva kului rennosti kaupungilla kierrellessa ja ruokaillessa. Tuntui lahes kasittamattomalta olla jalleen paikassa missa valinnanvaraa oli ihan runsaudenpulaksi saakka - varsinkin pienemmilla paikkakunnilla Laosissa ruokapaikkoja oli sangen kituliaasti ja sama ruokalista oli usein kaytossa useammassa ravintolassa. Kavimme muutamalla oluella myos paikallisessa Foreign Correspondents Clubissa - upea ranskalaisten viime vuosisadan alkupuolella rakentama villa, joka jossakin vaiheessa toimi myos nimensa mukaisesti jonkinlaisena ulkomaisten kirjeenvaihtajien paikkana. 
 
Lauantaina suuntasimme pyorilla Angkor Watin temppeleita kohti ja ostimme kolmen paivan temppelipassit. Lippuluukkuja oli useampi joten menimme ostamaan passeja luukulta, missa ei nakynyt olevan jonoa - ja syy tahan selvisi pian. Virkailija kun nakyi nukkuvan virkistavia paivaunia! Ennen kuin tohdin herattaa hanta, toinen virkailija huuteli etta hei leidi, ei sille luukulle koska virkailija nukkuu paivauniaan - ole hyva ja liity jonoon johonkin toiselle luukulle.
 
Loppulauantai, sunnuntai ja maanantai kului Angkor Watin temppeleita polkupyoralla kierrellessa  - temppelialue on aivan valtava ja minakin loysin paljon uutta nahtavaa, mita en ollut viime kerralla ehtinyt nahda (tai rehellisemmin sanottuna jaksanut - muutaman paivan jalkeen temppelit alkaa nayttaa enemman tai vahemman samalta, eika mikaan enaa jaksa savayttaa..). Maanantai-iltapaivalla kavimme myos temppelialueella sijaitsevassa orpokodissa - kodissa asuvat lapset olivat houkutelleet meita edellispaivana leikkimaan ja piirtamaan, ja orpokotia yllapitavat aikuiset ottivat meidat yhta sydammellisesti vastaan. Oli mukava nahda etta vaikka olosuhteet olivat aika alkeelliset, lapsista pidettiin hyvaa huolta ja kaikki olivat terveen ja hyvinvoivan oloisia. Monet puhuivat myos hammastyttavan hyvaa englantia - ilmeisesti aika useat turistit poikkeavat orpokotiin ja vahan valia joku jaa pidemmaksikin aikaa opettamaan lapsille englantia.
 
Tiistaina matkasimme noin 70km (siis parin tunnin tuk-tuk-matkan) paassa sijaitsevaan Beng Melea -temppeliin, mika oli ehka kaikista nakemistamme temppeleista vaikuttavin. Ymparoiva viidakko on hitaasti mutta varmasti tuhoamassa temppelia, ja valtavia puita ja pensaita kasvaa mita uskomattomissa paikoissa - korkeiden tornien paalla, seinien ja muurien valista, aivan kaikkialla. Ja mika parasta, koska temppeli on Angkor Wat'in temppeleita paljon kauempana, meidan lisaksi temppelialueella oli vain kourallinen muita turisteja - eika yhtakaan japanilais/korealais/kiinalaisturistiryhmaa, joita Angkor Watin temppeleissa oli valilla aivan riesaksi saakka.
 
Paluumatka temppeleilta Siem Reapiin sujui mukavasti, kunnes saavuimme keskustan ruuhkaliikenteeseen. Paikalliseen liikennekulttuuriin nakyy kuuluvan hyvin vahan (jos mitaan) saantoja; kaistoja on virallisesti yksi kumpaankin suuntaan, mutta kaytannossa kummallakin kaistalla saattaa menna valiin kolme tai neljakin moottoripyoraa vieri vieren, ja osa liikenteesta jakautuu valilla toiselle kaistalle. Aina vahan valia joku ajaa myos vaaralla kaistalla, ja yleensaottaen pienemmat kulkuvalineet vaistelevat suurempia. Onneksi valtaosa liikenteesta on sentaan suhteellisen hidasta. Me olimme siis keskustassa ja oikealla kaistalla, kunnes yhtakkia kuin tyhjasta eteemme ilmaantui vaaraan suuntaan (siis meita kohti) ajava lava-auto. Kuljettajamme hidasti minka ehti ja lava-auto yritti viime hetkelta kaantya pois tielta, mutta ei ihan ennattanyt ajoissa, ja tuk-tukimme pyora kosahti lava-auton kylkeen. Onni onnettomuudessa etta kukaan ei loukkaantunut, joskin tuk-tuk-pyorasta lahti muutama pala irti. Mutta ehka uskomattominta tilanteessa oli se, miten osapuolet selvittivat tilanteen. Lava-autossa olleet hymyilivat ja naureskelivat viattomasti ja vaittivat, etta syy oli selvastikin tuk-tuk-kuskin, koska han ajoi liian kovaa. Kuljettajamme oli luonnollisesti toista mielta ja syytti lava-auton kuskia vaaralla kaistalla ajamisesta. Mutta missaan vaiheessa kumpikaan osapuolista ei nayttanyt kuin korkeintaan aavistuksen verran harmistuneelta - kukaan ei korottanut aanta, nayttanyt vihaiselta tms. Jossakin vaiheessa myos poliisi saapui paikalle, mutta viipyi paikalla vain muutaman minuutin - koska mitaan varsinaista vahinkoa ei ollut tullut, tapaus ei tuntunut kiinnostavan heita. Mutta siis loppu hyvin, kaikki hyvin - kuljettajamme veli saapui paikalle ja vei meidat majapaikkaamme, ja loppupaivan kuljimme kaupungilla tiiviisti omin jaloin, kaiken varalta...
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: