Lhasa2

Trip Start Nov 05, 2007
1
11
25
Trip End Apr 24, 2008


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of China  ,
Tuesday, January 1, 2008

Moi ja Hyvaa Uutta-Vuotta Lhasasta!   Taalla meni Uusi-Vuosi bileillessa jossain megakampassa Lhasan laitamilla. Oli aikamoinen sekotus porukkaa jokapuolelta maailmaa ja ponttokaupalla karmeeta paikallista olutta Changia. Nayttaa kiljulta ja maistuu navetalta. Vaihtoehtona oli etikanmakuinen kiinalainen viini joka parani vasta kun siita tehtiin glogia..    

Lhasassa ei tunnu tervetta paivaa nakevan; valipaivat meni mulla potiessa ruokamyrkytysta, ja nyt on joku koharaka paalla. Melkein kaikilla hostellilaisilla on jotain vaivaa, yleisin on flunssakeuhkotauti joka vaivaa erityisesti pyorailijoita ja trekkailijoita. Sitten voi hankkia vatsatauteja, hypotermiaa ja vanhaa kunnon vuoristotautia... Ei paase kylman eika lampiman paikan vaivoja karkuun ei. Mutta ei hataa, me on alettu sanomaan hostellia parantolaksi ja paivat kuluu katolla auringossa kohien ja kiinalaista pokeria pelaten. Pahimmat tapaukset raahautuu paikalliseen sairaalaan laakariin, ja sitten pitaa tehda poliittinen valinta; taalla voi valita Kiinan armeijan sairaalan tai Tiibettilaisen sairaalan jossa on perinteisiakin laakkeita tarjolla. Onneks mulle riittaa jasmiinitee toistaiseksi.    

Muutamana paivana oon ollut jopa suht hyvassa kunnossa ja kaytiin Lhasan laidalla olevassa nunnaluostarissa. Nunnat tarjosivat meilla jakinvoiteeta ( ihan kuin kaynytta fondueta yak), ja kutsuivat seuraamaan rukoushetkea. Luostarissa on 120 nunnaa joista osa rukoilee, osa meditoi vuorollaan. Kiinan alaisuudessa ei kuulemma voida ottaa uusia nunnia. Nunnilla on noin puoli tuntia rukoilua, puoli tuntia vapaata vuorollaan, 10 tuntia paivassa. Rukoushetki oli yllattavan epamuodollinen,nuoremmat nunnat vitsaili ja pelleili ja halusivat katsella mun kamerasta kuvia. Aina valilla lukivat muutamat ohjeen valaistumisen saavuttamiseksi ja sitten taas juttelivat tms. Mita eraan englantiapuhuvan nunnan puheista kasitin ei se nunnan elama ehka niin kurinalaista ole kuin lansimaisesta nakokulmasta voisi kuvitella.

Tassa luostarissa niinkuin joissain muissakin taalla tehdaan viela perinteisia taivashautauksia, sky burials. Vainaja viedaan vuorelle sky burial paikalle aamuvarhaisella, leikellaan palasiksi ja heitellaan vuorenrinteeseen petolintujen syotavaksi. Tiibetinkielinen sana talle tarkoittaakin kuulemma 'Antaa almuja linnuille'.       

Nyt olen ehka vahan jumissa taalla Lhasassa mutta toisaalta en kipeena aio mihinkaan lahtea ja porukka on kivaa elikka mikas taalla on ollessa. Lhasasta ei virallisesti paase kuin kahta reittia pois: Nepaliin jeepilla/bussilla tai junalla takaisin Kiinaan. Ellei aio lentaa. Ma aion menna takaisiin Kiinan, Chengduun, mutta junaliput on kuulemma loppuunmyyty kymmeneksi paivaksi eteenpain, joten kattellaan... 

Ja lisaa juttui:
Tosiaan, aika kuluu rattoisasti katolla maailman katolla, nakymana Potala Palace ja vuorien ymparoima Lhasa. Paivarutiini on aika tarkkaan sama, ihmiset herailee myohaan ja brunssia syodaan katolla auringonpaisteessa. Iltapaivalla nettaillaan ja pelataan korttia, valilla voidaan intoutua retkelle lahiluostareihin. Illalla mennaan yleensa vakkariravintolaan jossa saa iltayhdeksan jalkeen kakut puoleen hintaan :), 0,30e. Ja niita kakkuja sitten syodaan ja paljon. Aiotaan ehdottaa seuraavaan Tiibetin Lonely Planettiin kattavaa kakku-osiota jossa reitataan Lhasan kakkumestat...kanteen sitruunapiirakka. Kakkuhulluus taitaa johtua siita etta porukka on ollut pitkaan kiinalaisella, mongolialaisella tms ties milla junanuudeliretkiruokavaliolla. Kaakkujen jalkeen yleensa katsotaan leffoja ja yritetaan pimittaa hostellin henkilokunnalta etta meilla on ollut dvd soitin lainassa jo laittoman kauan, leffasessiot venyy joskus aamuun asti. 

Meidan seitseman hengen porukka joka on ollut taalla pitempaan on tiivis ja on kylla vaikeata tehda lahtoa. Mulla on kuitenkin vain 2kk:n viisumi ja yritan myos poistua maasta ennen kiinalaisen uudenvuoden liikennekaaosta.

Kaikki ei ihan ymmarra tallasta hengailua, varsinkaan ns superturistit jotka pyyhaltaa joka paiva jossain nahtavyyksilla ja ovat kayneet viidessa maassa siina ajassa kun me on hengailtu Lhasassa hostellin katolla ja ehka opittu yksi uusi korttipeli. Kun reissaa pitempaan yksin alkaa kaipaamaan kunnon ihmiskontakteja, eika jaksa joka toinen paiva tutustua uusiin typpeihin. Ja kulttuurielamyksista, maisemista jne huolimatta hienointa on uusiin uhmisiin tutustuminen, varsinkin jos porukka pysyy pitempaan samassa paikassa, reissussa kun on aikaa hengata yhdessa 24h vuorokaudessa.

On paatetty taalla reissaajien kesken etta kiinalaisilta pitaa kieltaa sanan "meio" kaytto. Se on ensimmainen sana minka reissaaja oppii kiinaksi ja tuntuu tarkoittavan kaikkea kielteista tyyliin "Ei ole, ei tule." tai "Mene pois arsyttava ulkkis, me pelataan korttia takahuoneessa." Ilmaisee siis ihan vain yleista palveluhaluttomuutta. Toisaalta sita on oppinut kayttamaan itsekin silloin kun taksit yrittaa velottaa ylihintaa tms, ei ole rahaa ei. Ja sitten voi tokkia kasvisruoan lihaklontteja ja sanoa meio lihaa! Valilla on ollut aika reippaita keskusteluita siita mita on tilattu ja lihaisa kasvisruoka on tuupattu vakisin tarjoilijan sylliin ja takaisin keittioon. Tapakulttuurin oppimisessa menee aikansa; jos ei ole kovaaaninen, toniva, vaativa ja teravakyynarpainen ei saa mitaan ikina. Toissapaivana hermostuin raflassa kun kaikki kinkit huusi niin kovaa ja kiljuin taysia englanniksi etta on arsyttavaa kun ihmiset HUUTAA koko ajan eika kuule omaa aantaan. Kukaan ei oikeesti rapayttanyt silmaakaan, taalla on niin normaalia kiljua suoraa kurkkua.   Ja kuulemma jos on pitempaan Kiinassa tai Tiibetissa voi kayda kopelosti kun palaa kotimaahan; ruotsalaiskaveri kertoi sylkeneensa epailyttavan sienen kotimaassa ravintolan lattialle refleksinomaisesti - aiheutti kuulemma hieman hammennysta. Myoskaan ns urheiluniistaminen ei ole suositeltava tapa kotiinviemisiksi...  

Hauska, tai riippuu miten tan ottaa, raflajuttu Lhasasta: Kuulemma jos Lhasalaisilla rafloilla tai baareilla on kilpailua tai kinaa keskenaan ne kay salaa ripustamassa kilpailijoiden seinalle Dalai Laman kuvan, ja eikohan viranomaiset sulje paikan joksikin aikaa...tehokasta.  
 
Lopuksi Tiibettilaisvitsi: Tiibettilainen, kiinalainen, amerikkalainen ja japanilainen olivat junassa matkalla Lhasaan. Vahan aikaa matkustettuaan japanilainen heitti kannykkansa ulos junan ikkunasta. Muut ihmetteli tata mutta japanilainen vain sanoi ettei tarvitse sita, meilla on tarpeeksi kannykoita kotimaassa. Seuraavaksi jenkki heitti lapparinsa ulos ikkunasta ja sanoi ettei tarvitse sita: meilla on tarpeeksi lappareita kotona. Sitten tiibettilainen heitti kiinalaisen ulos ikkunasta ja sanoi: ei me tarvita noita kun meillaon tarpeeksi niita jo kotona... hahha!
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html:

Table of Contents