Pikkukaupunki Zhuzhou
Trip Start
Oct 01, 2009
1
5
7
Trip End
Nov 17, 2009
Where I stayed
At friend's place
Changshan jälkeen otimme junan Zhuzhou:hun tapaamaan uutta tuttavaamme Erikaa. Asemalla meitä oli vastassa Erikan lisäksi myös pilvenpiirtäjät ja kirkkaat neonvalot. Yllätyimme ensi näkemästä, koska luulimme saapuvamme pienempään kaupunkiin. Zhuzhou ei ole lonelyplanetissa, joten jostain syystä oletimme kaupungin olevan pieni idyllinen maaseutukaupunki. Tai no jos ei ihan maaseutua niin pieni kaupunki kuitenkin. Kuinka sitä ihminen voi erehtyä! Kiinassa pieni kaupunki tarkoittaa jotain ihan muuta kuin Suomessa. Kyselin asukkailta, paljonko kaupungissa on asukkaita, jolloin sain vastaukseksi että noin 1-7miljoonaa ihmistä. Tarkistin asian wikipediasta: Zhuzhoussa on vaatimattomat 3,65 miljoonaa asukasta. Eli ei ihan maaseutua varsinaisesti.
Erika itse asui kaupungin laitamilla, Zhuzhoun Foreign language - koulun vieressä, niinkuin suurin osa muistakin opettajista sekä oppilaista. Erika tuli Kiinaan puoleksi vuodeksi opettamaan englantia, ja pesti kestää hänellä tammikuun loppuun saakka. Saimme tutustua muihin opettajiin sekä oppilaisiin viikonlopun aikana. Perjantaina kävimme esittelemässä itsemme yhdelle luokalle, kerroimme jotain Suomesta ja sen jälkeen oppilaat kyselivät meiltä kysymyksiä englanniksi. Kysymykset olivat "Mitä pidät Kiinasta?" -tyyppisiä. Oppilaat olivat suloisia ja vähän ujoja, mutta hyvin eloisia ja äänekkäitä myöskin.
Koulu oli julkinen ja se näkyi luokkakoossa: Erikalla oli keskimäärin 50-60 oppilasta samassa luokassa. Kiinassa on suuri tarve englannin opettajista ja töitä löytäisi täältä helposti. Palkka ei tosin ole hääppöinen, mutta palkkaaan kuuluu oma asunto ja ja ilmainen ruoka 3krt päivässä. Yksityiset koulut puolestaan maksavat hyvin ja luokkakoot ovat pienet. Olemme törmänneet useisiin länsimaalaisiin, jotka ovat täällä töissä jonkin aikaa opettajina.
Oppilaita kävi vähän sääliksi. Heräsimme joka aamu mahtipontisen (mutta innostavan?) musiikin ääneen, jonka tahdissa opiskelijat jumppasivat. Kilpailu tulevista koulutuspaikoista on kovaa, jonka vuoksi oppilailla ei ole juurikaan vapaa-aikaa. Pari oppilasta kertoi keskimääräisen päiväohjelman kestävän aamukuudesta ilta kymmeneen. Kerroinkin luokalle, että Suomen ja Kiinan erona on se, että Suomessa nuorilla on enemmän vapaa-aikaa.
Vietimme Erikan luona mukavan, pidennetyn viikonlopun, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme Kiinan etelä-osaan Kunmingin kaupunkiin hankkimaan Vietnamin ja Kambodzan viisumit.
Erika itse asui kaupungin laitamilla, Zhuzhoun Foreign language - koulun vieressä, niinkuin suurin osa muistakin opettajista sekä oppilaista. Erika tuli Kiinaan puoleksi vuodeksi opettamaan englantia, ja pesti kestää hänellä tammikuun loppuun saakka. Saimme tutustua muihin opettajiin sekä oppilaisiin viikonlopun aikana. Perjantaina kävimme esittelemässä itsemme yhdelle luokalle, kerroimme jotain Suomesta ja sen jälkeen oppilaat kyselivät meiltä kysymyksiä englanniksi. Kysymykset olivat "Mitä pidät Kiinasta?" -tyyppisiä. Oppilaat olivat suloisia ja vähän ujoja, mutta hyvin eloisia ja äänekkäitä myöskin.
Koulu oli julkinen ja se näkyi luokkakoossa: Erikalla oli keskimäärin 50-60 oppilasta samassa luokassa. Kiinassa on suuri tarve englannin opettajista ja töitä löytäisi täältä helposti. Palkka ei tosin ole hääppöinen, mutta palkkaaan kuuluu oma asunto ja ja ilmainen ruoka 3krt päivässä. Yksityiset koulut puolestaan maksavat hyvin ja luokkakoot ovat pienet. Olemme törmänneet useisiin länsimaalaisiin, jotka ovat täällä töissä jonkin aikaa opettajina.
Oppilaita kävi vähän sääliksi. Heräsimme joka aamu mahtipontisen (mutta innostavan?) musiikin ääneen, jonka tahdissa opiskelijat jumppasivat. Kilpailu tulevista koulutuspaikoista on kovaa, jonka vuoksi oppilailla ei ole juurikaan vapaa-aikaa. Pari oppilasta kertoi keskimääräisen päiväohjelman kestävän aamukuudesta ilta kymmeneen. Kerroinkin luokalle, että Suomen ja Kiinan erona on se, että Suomessa nuorilla on enemmän vapaa-aikaa.
Vietimme Erikan luona mukavan, pidennetyn viikonlopun, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme Kiinan etelä-osaan Kunmingin kaupunkiin hankkimaan Vietnamin ja Kambodzan viisumit.

