Poolhall junkies

Trip Start Oct 06, 2010
1
7
49
Trip End Ongoing


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Hotel Fatima

Flag of Russia  , Tatarstan,
Saturday, October 16, 2010

Kazan, Tatarstanin paakaupunki ja samalla koti noin 1,1 miljoonalle ihmiselle joista 40% on tataareja. Helpottavaa huomata oli alentunut hintataso joka mahdollisti meidan majoittumisen hotelliin 15,5e/yo. Alennusta huomaa lahinna elintarvikkeiden hinnoissa ja majoituksessa. Hostelleja kun tastakaan kaupungista ei loydy. Syominen ulkona kustantaa halvimmillaankin edelleen noin 150 ruplaa (reilu 4e).

Lauantai aamu oli kaupungissa hyvinkin rauhallinen. Ensimmaisena tehtavana oli ottaa heti selville mina paivina paasisimme lahtemaan kohti Irkutskia. Rautatieasemia oli kolme noin 50 metrin paassa toisistaan. Kukin myi lippuja eri paikkoihin ja eri tavoilla. Saapuma-asemamme kioski ilmeisesti oli vain internetista ostettujen lippujen lunastamiseen, seuraava lahiseuduille meneviin juniin ja kolmas kaukojuniin. Paiva oli mukavan lammin ja aurinkoinen. Saatuamme selville Irkutskiin lahtevan Minskista junia paivittain valipysakkina Kazan 2700-3000 ruplan hinnalla (76e-84e) ostimme liput seuraavalle maanantai-illalle. Kaupungissa olisi viihtynyt kylla varmasti useammankin paivan mutta ottamalla liput jo maanantaille saimme ne 2654 ruplalla (muina paivina 3000 ruplaa) seka juna tulisi olemaan perilla paivalla kuuden maissa iltapaivalla. Uuteen kaupunkiin ei todellakaan huvita saapua keskella yota. Majotuksen loytaminen ja hoidettavat asiat kun ovat aika stressaavia. Seuraavien paivien junien platskartit olivat taynna ja junat saapuivat kahden jalkeen yolla Irkutskiin. Lippujen ostossa meita auttoi suuruudenhullu Vladimir joka vaitti kovasti etta junamatka Irkutskiin Kazanista kestaa ainakin kuus paivaa ja etta Irkutskissa on -10C kun Kazanissa on +5C. Eipa mies uskonut edes vaikka kuinka koitimme vakuuttaa etta tiedamme junamatkan kestavan 2-3 paivaa. Meidan lyhyt viipymisemme jai harmittamaan myos silta osalta etta saimme kuulla AK Barsin pelaavan maanantaina jaakiekko-ottelun kaupungissa. Liputkin olivat Vladimirin mukaan vain sadasta kahteensataan ruplaan. 

Hotellimme sijaitsi hyvalla paikalla aivan Kremlin muurien kupeessa. Paikkaa oli kuitenkin vaikea loytaa silla kadulla mille osoite oli merkitty ei kukaan tuntunut tietavan koko hotellin olemassaolosta mitaan. Hotellin etuovi oli sijoitettu niin, etta sen saattoi nahda vaan muutaman metrin matkalta jattimaisessa kerrostalossa olevan aukon lavitse kadulta jonne sen osoite oli kirjoitettu. Loysimme mainoskyltin seikkailupelinomaiseen tyyliin ja saimme onneksemme varattua hotellin viimeisen huoneen. Suihkutilat ja wc:t olivat jaetut. Saimme 200 ruplalla/henki puhtaat silitetyt vaatteet sangyillemme ekaa kertaa reissulla. Kiitos hotellin henkilokunnan. Kaksi ensimmaista paivaamme kaupungissa menivat vilahtaen ohi levyttamisen ja kaupungin ihastelun ohella. Vaikuttavimpana nahtavyytena voi pitaa Kremlin muurien sisasta loytyvaa jattimaista moskeijaa. Loysimme vahingossa yliopiston vapaa-aikatalolta unixista biljardisalin jossa vietimmekin useampia tunteja maksaen 80 ruplaa tunnilta. Loysimme kaupungista vain kaksi paikkaa jossa paasi nettiin joista toinen maksoi 100 ruplaa tunnilta ja toinen 20 ruplaa tunnilta. Halvempi olikin paljon vaikeampi loytaa.

18. Maanantai

Venytimme check-outtia hotellista viimeseen asti kirjotellen, lukien seka nukkuen pitkaan. Jatimme rinkat hotellille odottamaan iltaa jolloin lahtisimme junalle. 20r/henkilo. Saimme huomata jopa Kremlin lahella olevien katujen tayttyneen autoista tienreunoilla, silla viikonloppuna kadut olivat hyvin hyvin hiljaisia lukuunottamatta paakavelykatu Baumanaa. Suuntasimme unixin hamyiselle biljardisalille jossa omistaja otti meidat vastaan hyvin innokkaasti kertoessamme olevamme suomalaisia. Pian pelin aloitettuamme poytamme viereen tuli nojailemaan Alsu. Nainen joka on harrastanut kolme vuotta biljardia ja lisaksi vuoden Pyramidia. Kummastuneena kysyimme sitten pelin jalkeen tahtoisiko han mahdollisesti pelata meita vastaan. Tokihan sita sitten Lauri aloitti pelaamisen voittaen. Seurasin voitolla jonka jalkeen kysyimme voisiko Alsu opettaa meille kummalliselta nayttavan ison pelipoydan salaisuudet. Alsu opetti meille American Pyramidin salat joka on helpompi versio Russian Pyramidista. Peli oli erittain haastava ja sainkin kattavan opetuksen lyontiasentoni virheellisyydesta. 

 Paikan johtaja oli Russian Pyramid-ammattilainen joka valmensi Alsua ja kuulemma tunsi Juha Miedon. Hiihtanytkin hanen kanssaan Pietarissa. Alsu tarjoutui nayttamaan meille kaupunkia ja esitteli meidat Arthurille. Arthur on pelannut myos Russiania useamman vuoden kilpailutasolla, mutta oli pitanyt nyt vuoden taukoa ja oli aikeissa jatkaa uraansa. Hypattiin Arthurin Lada Samaraan (joka kaynnistyi napinpainalluksella auton ulkopuolelta!) ja menimme syomaan tataarien perinneruokia paikallisten suosimaan kuppilaan Alsun toimiessa venajankielen tulkkinamme. Erittain maukasta oli ja niin taynna en ollut viela matkalla ollutkaan. Arthur tarjosi ruuan 733 ruplaa (21e). Seuraavana esittelypaikkana olikin Kazanin biljardipejaajien mekka. Paikka jossa tehdaan ammattilaisten kepit kasin. Hinnat olivat sadasta tuhanteen euroon. Laurihan oli taivaassaan ja pikkupojan elkein kapisteli keppeja testaten niiden ominaisuuksia poydalla. Arthur osti Laurille lahjaksi koristepuuesineen johon oli kaiverrettu Tatarstanin ja Kazanin vaakunat. 800 ruplaa. Sitten menimmekin pelailemaan laheiseen viihdekeskukseen tuota rakasta pelia. Kaikki hossotys pelin ymparilta sai itsessanikin pelikuumeen nousemaan. Valitettavasti matka Rolls-klubille (venajan kolmanneksi suurin biljardiklubi) oli kiireiselle aikataulullemme liian pitka. Kulutimme pelin parissa aavistuksen liian pitkaan niin etta meille tuli kovakin kiire vieda Alsu tanssiharjoituksiin, hakea Arthurin tyttoystava Leea ja meidan rinkat ja viela ehtia juna-asemalle. Onneksi juna oli myohassa vaikka olisimme siihen aikataulussakin nipinnapin ehtineet.

Kaikenkaikkiaan Kazan oli kaupunkina erittain siisti ja viihtyisa. Kokokin oli sopiva silla matkat taittuivat helposti kavellen. Liikennekulttuurikin oli paljon huomaavaisempaa kuin muualla eika ikina katua ylittaessa tarvinnut miettia tuleeko auto paalle asti (taysin Moskovan ja Pietarin vastakohta). Useimmiten riitti etta meni tien reunaan seisomaan ja autot tekivat tieta. Englanninkielen taito ei tosin ollut kaupungissa kovin kovassa huudossa. Suosittelen kaupunkia kuitenkin lampimasti tahan mennessa Pietarin ohella viihtyisampana kaupunkina Venajalla.

-E-
Slideshow Report as Spam

Comments

Leena on

Tosi mielenklinntoista luettavaa. Tuntuvat olevan vieraanvaraisia ja ystävällisiä

Hanna on

Napista käynnistettävä Lada!!!:D Ja kaveri hiihdelly Miedon kanssa. Kaikkea sitä kyllä Venäjällä...

Näitä on ihan tolkuttoman hauska lukea, lisää lisää!

jt on

Käytönnölisyyden huippu toi lada! Mä haluun opelitskii samanlaise käynnistykse! D;D

ensio
ensio on

Sen jalkeen ollaan nahty jo useampiakin napista kaynnistettavia autoja. Mutta kylla se Ladassa vaan tuntu niin erinomaisen hienolta ominaisuudelta. Mukavaa etta tykkaatte!

Add Comment

Use this image in your site

Copy and paste this html: