Kuuba
Trip Start
Jul 30, 2008
1
12
Trip End
Dec 17, 2008
Havana - San Fuegos, Cuba
Friday, August 1, 2008
Saavuttiin keskella yota Vedadoon -Pepen varaamassa(suomi kuuba seuran sivulta) Casa Vera-Rodrigues -casa particularissa ei ollut ketaan kotona 01:00 aamulla. Heidan naapurinsa kuitenkin herasi remuamiseemme ja napparana business naisena majoitti meidat pariksi yoksi. Ja auttoi viela majoituksen kanssa seuraavassa kaupungissa, lahtiessa annoimme suomi -pinssit ja pienen minttupullon isannalle joka toimi loistavana kokkina, seta tosin arveli etta viina on tarkoitettu hampaiden pesuun ;)
Pepen maha ei suostunut kunnolla toimimaan, ekana paivana kappailimme Raimon kanssa muutamia tunteja lataamalla rahaa vaihtopisteesta ja ATMsta. Etsimme autoa vuokralle -varsin huonolla menestyksella, syyksi selvisi se etta n.2:n kk:n ajan kuubalaiset ovat saaneet vuokrata autoja ja vuokravirmojen autovalikoimat eivat ole balanssissa kovan kysynnan takia. Tamahan yllatti meidat taysin housut kintuissa ja jouduimme valitsemaan Bussimatkan cine fuegokseen(sata tulta). Ekan paivan iltana kuitenkin kavimme Club Jazzissa syomassa maailman yrjottavinta Tonni-Kana fajitasia, paikassa piti kuitenkin paskoa vahintaan 10CUCia joten temmoimme Mojitoja isolla tahdilla. Harhailtuamme pimeilla Havanan kujilla etsien baaria aikamme kavimme katukahvillassa yhdella ja poistuimme vasyneina casalle.
Ilman mitaan kuuban matkaopasta olimme vastaantulijoiden ja eraan naapurinpoika Oton tietojen varassa(myoskin Raipen espanjankielentaidot ja otteet osoittautuivat toimiviksi). Ottopoika olikin kova kuha, saimme hommat napakasti hoidetuksi.. Seuraavana paivana matkasimmekin jo hyvanlaatuisella bussilla maaseudun lapi Cien Fuegoon. Majottauduttuamme kipaisimme kylille ja seurasimme salsapitoista musiikkia Pepen ja Raimon jopa tempauduttua pelaamaan paikallisten kanssa korttelijalkapalloa. Casa Lauran emannat tekivat maukasta lounasta ja paivallista ko. amigojen nappaillessa cuba-libreja ja cervesoja. Kavimme ratsu-taksi fixarin opastamana salaisessa ravintolassa jossa tarjottiin uskomattoman hyvaa grillattua hummeria. Illan kiihdyttya kovaan vauhtiin, tapasimme kylilla Julian nimisen nuoren herrasmiehen, jonka opastuksella tutustuimme kaupungin iltaelamaan, joka oli tosi
caribialainen! Julianin kavereiden kanssa bailattiin tappiin asti ja aamulla olo oli sen mukainen..
Seuraavan aamun valjettua, casan checkout -jannitysten jalkeen suuntasimme Rancho Lunan rannan lampoon, josta suuntasimme bussille ja siita kohti Havannaa ja uusia seikkailuja.Rahaa saatuamme diilattiin paikallisesta farmaseuticasta laksatiiveja jotta kyettiin ottamaan kampan 32 -tilanne kontrolliin.
Takaisin Havannassa 5.8.
Havanassa vierailimme kahdessa tupakka tehtaassa, tosin molemmat olivat kiinni heinakuun puolivalista elokuun puolivaliin. Samoihin aikoihin myos kouluissa on vapaata, ounastelimmekin etta iso osa nakemistamme kuubalaisista naytti ei-paikallisilta. Havanassa oli menossa isot kesa festivaalit, mutta emme enaan olleet niin juhlatuulella etta olisimme halunneet osallistua, rahatkin olivat vahissa. Ostimme kuitenkin matkaevaaksi aidot havanalaiset ja pullon seitsenvuotiasta rommia tehtaankaupasta. Opimme myos etta kommunistisen maan kaupoissa tinkaaminen on aavistuksen verran kuriositeetti.
Pyorahdettiin art-deco museossa ja Havannan nakototornissa jossa tutkailtiin keskustaa kieroutuneimmalla tirkistelylaitteella ikina! Kulutimme viela aikaa keskustan infran keskella pyoriessa ja kavaisimme vallankumouksen aukiolla. Paivallinen nielaistiin hienohkossa Bacardin talossa aidosti reissun reiluimpaan hintaan.
Illlalla Casa Vera&Rodriquesin porukka(Carita) kutsui meidat kahvittelemaan ja jutskaamaan suomi-kuulumisia. Paljastui etta Caritan poika Eelio on Nystromien lentopallo kaksosten valmentaja ja asustaa siis suomessa Imatralla. Emanta ise oli opiskellut lingvistiikkaa venajalla ja oli tehnyt 25v uran simultaanitulkkaajana, hauskaa seuraa, olisimme viihtyneet pidempaankin ellei kurniva nalka olisi ajanut meita tuhlaamaan viimeisimpia pesojamme ravintolaan.
Lahdossa Kuubasta.
Mita jai kateen? Maan kaksivaluutta systeemi on hyva asia, vaikka se tuntuu pahalta pikkubudjetilla matkaavan miehen mielessa, totuus on etta kehittyneiden maiden(vauraiden) turistien kayttovarat vaaristavat yhteiskuntaa heidan liikkuessaan paikallisten joukossa ajattelematta asiaa -turistit kayttavat rahaa vastuuttomasti syytaen sita puolelta toiselle, totaalisen epakunnioittavasti. Miten itse reagoisit ihmiseen joka tulee kotona vastaan luullen pystyvansa ostamaan kaiken? Kaksoisvaluuttaa kayttaessa tulee isoveli valvoo tunne, mutta isoveli oikeasti pystyy valvomaan, se tuntuu toimivan kaikista kehittyvista maista joissa olen matkustanut on taalla ollut vahiten tunne etta paikallisia kustaan selkaan. Rikkaat tulevat aina olemaan rikkaita ja koyhat koyhia, mutta kehittyvissa maissa
liikkuessa tulisi ihmisten muistaa paikkansa muiden ihmisten joukossa. Yksi matkailun viehatyksesta eittamatta on se tunne missa olet erillaan yhteiskunnasta ja arjesta. Voit aina kuvitella olevasi kotona paremmassa asemassa kuin nama ihmiset taalla, joka on tietysti se kohta missa asiat lahtevat menemaan vaaraan suuntaan.
Oman sukupolveni elama tietoyhteiskunnassa ostaen lahes kaiken reaalisen maailman palvelun ja tavaran automaatio tai semiautomaatiotehtaassa tuotetusta vakuumipakatusta synteettisesta selampesusienesta, pakastepitsasta putkimiehen ammattitaitoon keittioremontissa tuntuu taalla jotenkin keinotekoiselta. Taalla munat otetaan kanan alta poytaan, banaanit napataan puusta, autoja korjataan kadulla vasaralla ja jakoavaimella ja maa kaannetaan hevosella jotka paikoin toimivat myos taksin vedossa. Mika oudointa, huomasimme vasta Kuubasta lahdon jalkeen etta siella ei ollut missaan mainoksia. Karua.
Tietoyhteiskunnan tuotteet ja palvelut ovat taalla, ne eivat vaan ole kaikkien saatavilla puhumattakaan etta varsinainen yhteiskunta olisi tieto -sellainen siis ihmiset. Taalla pitaisi asua kuukausia ennenkuin heidan systeemiaan voisi arvioida, mutta ainakin illuusio siita milta viikon maassa viettavan silmaan asia nayttaa he ovat onnistuneet luomaan onnistuneesti. ihmiset opiskelevat jonkin verran, varsinkin laakari opiskelijoiden maara oli suuri yliopistoissa ja valmistuvia kursseja juhlittiin jokapuolella, samoin lekuriopiskeliolle omistetut patsaat koristivat torikuvaa.
Toki naimme myos kerjalaisia, mutta rahaa ei suoraan pyytanyt kuin pari hassua setaa.
Turistit tuovat maahan paljon rahaa, taksinkuljettaja ei vaikuta ollenkaan huonolta ammatilta ja tiukimmat amerikaraudat vm.50+ ovat tosi napakasti pimpattuja. Paikoitellen nakee 1kg painoisia kelloja ranteissaan kantavia herrasmiehia joilla on kultaa rajusti hampaissa ja parhaaseen tyoaikaan veltostelevat baarissa tempomassa mojittoja juoksutten tarjoilijoita, rahaa on -eika kyseessa ole pellkastaan lansimainen rappio. Miehet pitavat huolta kropastaan, naisilla meikkia loytyy naamasta -jos on aikaa ja energiaa trimmata yli 50 vuotta vanhaa suurikulutuksellista autoa (joka on yksityiskaytossa) ei voi ihan nalkaa nahda.
Lopuksi voidaan todeta reissun peruslakien mukaisesti: "kuuba on kuuba kuubalaisille" meille muille se on suht kallis lomakohde, jonka antimista ja tunnelmasta on oiva nauttia, rahan tuoma nautinto kannattaa unohtaa, paras tapa tehda se on luopua pesoistasi -mahdollisimman rivakasti!
Niin me teimme.
-M-
