Fillarointia
Trip Start
Unknown
1
30
40
Trip End
Ongoing
Kävimme tänään aamutuimaan polkaisemassa pyörillä. Lähdimme reippaasti silmät ristissä klo 8 hotellilta kohti Batur-tulivuorta, jonne ajelimme ensin autokyydillä noin kaksi tuntia. Tien ylimmällä kohdalla vaihdoimme auton fillareihin. Ylhäällä oli sumuista ja kylmää. Muutamia vesipisaroita tipahteli, joten sonnustauduimme ehkä paksuimmasta muovista ikinä tehtyihin sinisiin sadetakkeihin.
Meillä oli oppaana Toto, jonka oikea nimi oli kuitenkin Wayan, hän on perheen ensimmäinen lapsi. Lapset nimetään aina neljänteen saakka näillä tietyllä nimillä: 1. Wayan, Putu, Gede, Ni Luh 2. Made, Kadek, Nengah 3. Nyoman, Komang ja 4. Ketut riippumatta siitä onko lapsi tyttö vai poika. Viides lapsi on "uudestaan Wayan". Nimiä on myös kastijärjestelmän mukaisesti. Toto kertoi, että Jakartassa on paljon Lauroja, hmmm. Toto oli kiinnostunut kuulemaan lumesta jota ei ole ikinä nähnyt tai siihen koskenut. Lisäksi hän haluaisin nähdä karhuja. No, ei muuta kuin lippu Suomeen Toto!
Takaisin fillarointiin.Lähdime siis ajelemaan tulivuorta alaspäin melko reippaaseen tahtiin. Matkan varrella näimme Balin suurimman tulivuoren Agungin, joka uskomusten mukaan on kopio Meru-vuoresta joka on maailmankaikkeuden keskiakseli. Tämä Agung näyttäytyi meille sumuun kietoutuneena mystisenä jättikokoisena 3,7 km korkeana herkkusienenä. Ei, en ole popsinut mitään siemeniä...
Ja takaisin fillarointiin. Reitille osui kuvauksellisia riisiviljelmiä. Riisinviljely on täällä käsityötä. Porukkaa häröilee tuolla pelloilla ilman mitään koneita. On härät ja aura ja ukko. Fillarointi oli melko paljon alamäkeä, jota pääsi vauhdilla huristelemaan alaspäin. Yksi isompi ylämäki tuli vastaan, mutta sisukkaasti poljimme ylös asti. Nyt oli jo niin hiki, että sadetakit lähtivät päältä sekunneissa. Eipä sitten enää satanutkaan. Toto sanoi, että meillä oli hyvä tuuri!
Fillaroinnin jälkeen kävimme viereisessä Candidasa-kylässä. Candidasassa on yksi päätie, jonka varrella oli lukuisia ravintoloita ja pikkukauppoja. Ruokapaikkojen määrästä päätellen täällä on varmaan sesongin aikana paljonkin väkeä.
Meillä oli oppaana Toto, jonka oikea nimi oli kuitenkin Wayan, hän on perheen ensimmäinen lapsi. Lapset nimetään aina neljänteen saakka näillä tietyllä nimillä: 1. Wayan, Putu, Gede, Ni Luh 2. Made, Kadek, Nengah 3. Nyoman, Komang ja 4. Ketut riippumatta siitä onko lapsi tyttö vai poika. Viides lapsi on "uudestaan Wayan". Nimiä on myös kastijärjestelmän mukaisesti. Toto kertoi, että Jakartassa on paljon Lauroja, hmmm. Toto oli kiinnostunut kuulemaan lumesta jota ei ole ikinä nähnyt tai siihen koskenut. Lisäksi hän haluaisin nähdä karhuja. No, ei muuta kuin lippu Suomeen Toto!
Takaisin fillarointiin.Lähdime siis ajelemaan tulivuorta alaspäin melko reippaaseen tahtiin. Matkan varrella näimme Balin suurimman tulivuoren Agungin, joka uskomusten mukaan on kopio Meru-vuoresta joka on maailmankaikkeuden keskiakseli. Tämä Agung näyttäytyi meille sumuun kietoutuneena mystisenä jättikokoisena 3,7 km korkeana herkkusienenä. Ei, en ole popsinut mitään siemeniä...
Ja takaisin fillarointiin. Reitille osui kuvauksellisia riisiviljelmiä. Riisinviljely on täällä käsityötä. Porukkaa häröilee tuolla pelloilla ilman mitään koneita. On härät ja aura ja ukko. Fillarointi oli melko paljon alamäkeä, jota pääsi vauhdilla huristelemaan alaspäin. Yksi isompi ylämäki tuli vastaan, mutta sisukkaasti poljimme ylös asti. Nyt oli jo niin hiki, että sadetakit lähtivät päältä sekunneissa. Eipä sitten enää satanutkaan. Toto sanoi, että meillä oli hyvä tuuri!
Fillaroinnin jälkeen kävimme viereisessä Candidasa-kylässä. Candidasassa on yksi päätie, jonka varrella oli lukuisia ravintoloita ja pikkukauppoja. Ruokapaikkojen määrästä päätellen täällä on varmaan sesongin aikana paljonkin väkeä.



Comments
Terveisiä Impivaarasta!