Tarina jatkuu
Trip Start
Sep 09, 2010
1
85
119
Trip End
Ongoing
Pune, Maharashtra, India
Saturday, February 12, 2011
Tuona iltana kavimme viela ajelemassa autolla Punen yossa ja suuntasimme syomaan herkulliset jaateloannokset. Jaatelo oli lahes kuin pirteloa, siis aika nestemaisessa muodossa ja paalla oli suklaarouhetta. Olihan se vahan eri nakoinen kaupunki, kun ajoimme ilmastoidulla henkiloautolla lapi hienojen asuinalueiden! Paivalla olimme katsoneet kaupunkia vain kuppaisen bussin ikkunasta ja ajaneet silla ruuhkaisia kapeita teita ja ylittaneet likaisia kanavanvarsia.
Seuraavana paivana kavimme kahdestaan pyorimassa kaupungilla. Menimme muun muassa samaan ostoskeskukseen, mihin meita ei viimeksi paastetty rinkkojemme kanssa. Vartijat muistivat meidat ja hymyilivat "nyt olette tervetulleita". Soimme taas Subwaylla, silla se on niin ihanan erilaista ruokaa verrattuna intialaiseen. Kavimme kaupassa, jota isantamme sanoi Punen parhaaksi supermarketiksi, koska sielta saa paljon eurooppalaisia tuotteita. Itseani nuo tuontituotteet eivat paljon kiinnosta, vaan paremminkin arsyttavat, koska ovat aina niin kalliita ja turhahan tanne on Euroopasta asti mitaan raahata. Mutta muuten kauppa oli hieno ja sai sielta onneksi myos Intiassa valmistettuja elintarvikkeita sopuhintaan, kuten erilaisia energiapatukoita junamatkaa varten. Onhan nuo kaupat sikali ihania, etta esim tuollaisia kaura.- ja riisipatukoita ei vain jostain syysta saa kuin naista isommista kaupoista. Kioskeissa ovat aina samat suppeat valikoimat.
Yritimme paasta Osho ashramiin, mista monet lansimaalaiset tuntevat taman kaupungin. Heilla ei kuitenkaan ollut enaa opastettuja kiertokaynteja, kuten aikaisemmin. Vain maksavat asiakkaat paasevat sisaan tuonne salaperaiseen paikkaan, jossa pidetaan monenmoista meditaatio istuntoa. Paikan guesthousi vastasi kuulema 5 tahden hotellia ja muutenkin paikka oli ulkoapain katsottuna hyvin ylellinen ja hinnhat sen mukaiset. Maksaa tuhansia rupioita olla siella pari paivaa.
Iltapaivalla pelasimme krikettia korttelin poikien ja isantamme Dirasjin kanssa. Dirash tosin puhui puhelimessa melkoin koko ajan samaan aikaan kuin yritti pelata. Han oli hyvin kiireisen oloinen kaveri ja teki pitkaa paivaa toita, aloittaen jo ennen 8 ja lopettaen 23 aikoihin. Hanella oli oma ohjelmointiyritys ja ainakin 10 tyontekijaa toimistossaan. Hanen toimistonsa oli talon alakerrassa ja koti ylhaalla. Aika katevaa! Just luin netista, kuinka Nokia oli liittoutunut Mikrosoftin kanssa ja oululaiset tyontekijat pelkaavat tyopaikkojensa puolesta. Tanne kai ne tyopaikat sitten valuvat, Dirasjin yrityksen kaltaisille ohjelmoitsijoille. Itse en naista asioista paljon ymmarra, mutta sanoisin, etta kannattaisi Suomessa pitaa kiinni edes tuotekehittelysta, ohjelmoinnista yms, jos kuitenkin konkreettinen puhelimien ja muun elektroniikan kokoamisvaihe on ulkoistettu ulkomaille. Mita meille kohta jaa? Oikeasti nyt pitaisi alkaa taistelemaan vastaan tata liiallista talouden glopaalisaatiota! Onhan se hienoa, etta Aasian maat kehittyvat, mutta onko kehityksen pakko tapahtua Euroopan kustannuksella. En usko. Sita paitsi mita Intiaa tunnen, niin ainakin viela pitaa paljon tapahtua ennen kuin tarvii oikeasti pelata, etta "taalta tama tulee ja jyraa kaiken". Ovathan nama ihmiset usein hyvin ahkeria ja alykkaita, kuten esimerkiksi Dirasjin, mutta usein yrityksilta puuttuu tiettya johtamistaitoa, jarjestelmallisyytta, huolellisuutta yms. Tallaisen kasityksen olen saanut.
Osuin kriketin peluussa jopa palloon muutaman kerran ja muutenkin oli hauska pelailla. Seuraavana iltana pojat tulivat kysymaan meita jalkapallon peluuseen ja esittelivat meidat samalla koko naapurustolle, jotka olivat tavalla tai toisella heidan sukulaisiaan. Pojat vain koputtivat eri oville, nykasivat ne auki ja sanoivat meille "tassa on minun tati, tassa on minut vaari" ja naille ihmisille he huikkasivat "nama kaksi ulkomaalaista ovat meidan ystavia".
Nyt jaa taas aika pahasti tarina kesken, silla Kalle hopuuttaa lahtemaan etsimaan junaamme. Ehka se on viisasta, silla juna lahtee 20 minuutin paasta, jos on ajoissa...
