Ilmapalloja joulukuusessa

Trip Start Sep 09, 2010
1
62
119
Trip End Ongoing


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Nestle

Flag of India  , Union Territory of Pondicherry,
Thursday, December 23, 2010

Nyt on jouluherkut osteltu ja majoituttu hieman tavallista ylellisemmin. Ylellisyytta tosin on vain tilava huone ja ilmastointi. Jouluherkkuihin tuhlasimme lahes 20 euroa! Ostimme monenmoista suklaata (se on taalla kallista toisin kuin Lankalla, koska lahes kaikki on tuontitavaraa), rusinoita, pahkinoita, tortilla snaksuja, ison mehupurkin, aidosta omenasta tehtyja hieman luumun makuisia snaksuja yms. Taalla voi kylla kayda kaupassa tosi edullisestikin jos ostaa paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita, mutta kauppaan saa menemaan myos huomattavia summia jos suosii ulkomaista tai jos kauppa on niin hieno, ettei siella edes ole juuri paikallisia tavaramerkkeja. Tuossa kaupassa, jossa nyt kavimme ei esimerkiksi ollut kuin Sun maid rusinoita, joita iso pussi maksoi 180 rupiaa eli 3 euroa, kylakaupassa Aurovillessa taas sai kotitekoisia rusinoita pienen pussin 20 rupialla.

Tuossa Nilgiria kaupassa joulu nakyi selkeasti: Joulukoristeita oli ripustettu sinne tanne, kaupan ovensuussa vartijoi puhallettava joulupukki ja joululaulut raikuivat. Yleisesti Intiassa joulu ei tietenkaan paljon nay. Ne, jotka viettavat joulua saattavat viettaa sita myos hyvinkin eri tavoin kuin Euroopassa. Eilen nain esimerkiksi joulukuusen, joka oli nostettu keskelle poytaa ja koristeltu ilmapalloilla. Meillahan ilmapallojen ei voisi kuvitellakaan liittyvan jouluun! Niissa on jotain liian riehakkaan juhlan tuntua, joulun ollessa rauhaisa juhla. Intiassa taas ilmapallot tuntuvat liittyvan kaikkeen juhlintaan, joten ei ihme, etta he ovat paatelleet niiden sopivan hyvin myos jouluun.

Viimeset Auroville paivamme vietimme kuljeskellen ja ajellen pyorilla ympariinsa. Eilen vuokrasimme jalleen pyorat ja kavimme kiertelemassa pienia metsaisia polkuja Matrimandirin ymparistossa. Kavimme viela myos tuijottelemassa tata kultaista palloa. Naimme kierroksellamme Tiibetin paviljongin, monenlaisia pikkuviljelyksia ja taloja aurinkopaneeleineen (alueella oli yli 20 yhteisoa, jotka tulivat toimeen pelkan aurinkovoiman turvin) ja kirjaston ulkopain. Etsiskelimme kirjastoa vahan aikaa ja, kun loysimme sinne, olimme pettyneet sen kiinnioloon. Se oli mennyt jo 13.30 kiinni! Monia "virkoja" hoidetaan tuolla vapaehtoisvoimin, joten nahtavasti kaikkialle ei riita tyontekijoita. Kalle tutustui kirjakaupassa ja infokeskuksessa viela yhteison periaatteisiin ja luki monia opuksia minun lukiessani ulkopuolella "Tuulen viemaa" romaania. Hienoa oli, etta eraassa opuksessa oli myonnetty Aurovillen energian olevan viela talla hetkella kestamatonta, vaikka kestavaan kehitykseen pyritaan. Monissa opuksissa nimittain turhaankin hehkutettiin yhteison saavutuksia. Itsekin olin pannut artyneena merkille lukuisat mopot ja generaattorit ym.

Aika tiukat paasyvaatimukset noilla Auroville yhteisoilla oli. En muista enaa tarkkaan kaikkia vaiheita, mutta paakohdat menivat: ensin tulet yhteisoon tutustumaan, jos kaikki menee hyvin saat suosituskirjeen, jonka viet oman maan lahetystoon, sitten paaset 3 kuukaudeksi vieraaksi yhteisoon, jos haastattelut menevat ok ja olet sopeutunut paaset koeajalle 3 kuukaudeksi ja sitten vasta sinut voidaan hyvaksya. Paaomaakin pitaa olla reilusti. Pariskunnalla voi kuulema 3 ensimmaisen vuoden aikana menna hyvinkin 50 000 dollaria. Kuullostaa paljolta, mutta eihan se toisaalta ole kuin reilu 5 000 euroa yhdelta vuodessa. Monet varmasti tuhlaavat koti-Suomessa enemman rahaa vuodessa kuin 5 tonnia ja menee kai itsellanikin lahes 3000. Mietittiin Kallen kanssa, et oliskohn tassa meille hyva tulevaisuuden nakyma. Pitaiskohan isona muuttaa Aurovilleen? Voi kylla olla, etten lapaisisi paasyvaatimuksia...

Korvani on valilla parempi ja valilla huonompi. Aloitin antibioottikuurin, vaikka pelkaankin, ettei mahani kesta sita. Pelkaan lahinna, etta puolustuskykyni muita bakteereita vastaan laskee. Nythan valkosoluni ovat kaikesta paatellen olleet huippuvireessa, silla edelleenkaan en ole sairastanut yhtaan ripulia taalla Intiassa. Tohtori nimeltaan Kamala, ei ollut kylla yhtaan kamala, mutta turhankin leppoisa, silla tuntui, ettei han oikein paneutunut korvaongelmaani. Han kirjoitti kuin liukuhihnalta ne antibiootit. Han olisi saanut vahan huolellisemmin kurkistella korvaani, etta onko siella jotain "ylimaaraista", kuten tuntuu. Voikohan korvaan ylipaataan menna mikaan roska tai elain? Hmm...valilla tuntuu, etta jokaisen reissaajan pitaisi olla samalla myos laakari, tai ainakin jonkinlaiset laaketieteen perusopinnot suorittanut.

Joulunaika menee varmasti lahinna syodessa, kuten varmaan monilla kotimaassakin. Hauskaa joulua kaikille lukijoille! Jos jaksatte joskus kommentoida jotain, olisi kiva saada jotain pienta palautetta!

 



 
Report as Spam

Comments

Tiia Kaikkonen on

Olen taysin varma, että sinne korvaan on muninut hamahakki. Tuon takia mina pysyttelen taalla suomessa. Naen ensi yona varmasti painajaisia... Hyvaa Joulua teillekin ja kirjoita heti kunkorva ongelma selviaa! :)

anssku
anssku on

Saali tuottaa pettymys, mutta korvani on jo parempana:) Hamahakkiteoria ei siis valitettavasti taida pitaa paikkaansa. Olishan se kylla ollut mukava saada sellainen oma lemmikki asumaan korvaani:) Nyt pitaa vain tyytya punkkeihin, jotka nekin ovat lahes kaikki meidat hylanneet..

Add Comment

Use this image in your site

Copy and paste this html: