Madri mandi ja Intian "rikkaus"

Trip Start Sep 09, 2010
1
61
119
Trip End Ongoing


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of India  , Tamil Nadu,
Monday, December 20, 2010

Toissa paivana suunnistimme informaatio keskukseen, joka kertoo Aurovillen synnysta, filosofioista ja aikaansaannoksista. Ajattelimme vuokrata pyorat ja kyselimme niita matkan varrelta, mutta kellaan ei ollut polkupyoria. Paadyimme sitten kavelemaan kaikkien muiden huristellessa ohitsemme mopoilla ja autoilla. Ihmeellinen ekoyhteiso, kun polkupyoria nakyy todella harvoin! Ainoastaan yksi sahkomopo on sujahtanut ihanan hiljaisesti ohitsemme naiden 5 paivan aikana, mita olemme taalla kuljeskelleet. Kavelimme tuon 7 kilometria ja olimme tyytyvaisia, ettei alkanut satamaan, vaikka valista tuli pari tippaa. Perilla lueskelimme opastauluja ja tutustuimme tekmologiaan, mita eri yhteisot hyodyntavat. He olivat keksineet jopa oman vedenpuhdistustekniikkansa, jonka nimi oli dynamisointi. Taytimme innoissamme ilmaista ja raikasta vetta juomapulloomme automaatista, joka oli kaikkien kaytettavissa.

Kysellessamme, kuinka paasisimme katsomaan Madri mandia eli kultaista golfpallon nakoista rakennusta sisalta pain, meidat ohjattiin katsomaan videota. Myohemmin, kun palasimme taas tiskin aareen, josta saattoi kysella infoa toimintatavoinsta, taas varmistettiin, etta olimmehan nahneet videon. Tietty holhoava asenne, johon tuo "pakko katsoa video" liittyi, oli paikassa hieman arsyttavaa. Ikaan kuin he olisivat uskoneet, ettei ketaan oikeasti kiinnosta heidan asiansa ja he haluaisivat siksi puoli vakisin tuputtaa tietoa. Seuraavaksi meidat ohjattiin toiseen rakennukseen toisen tiskin taakse, josta sai tiettyyn kellonaikaan varattua ajan paasta Madri mandiin. Tuon ensimmaisen videon katsomisen jalkeen sai vain lipun, jolla paasisi ihailemaan rakennusta ulkoapain. Me kuitenkin tahdoimme sisalle, silla Kalle oli jo aiemmin nahnyt sen ulkoa. Saimme varattua ajan seuraavan aamun opastettuun esittelykierrokseen. 

Takaisin kavely tuntui jo ajatuksena niin uuvuttavalta, etta vastoin periaatteitamme kyselimme tuktukin hintoja. He eivat tietenkaan tienneet edes guesthousimme sijaintia, joten hintaneuvottelu oli vaikeaa. Kun saimme muilla maamerkeilla selitettya, minne tahtoisimme, hinta pompsahti niin ylos, etta poistuimme paikalta. Seuraavaksi suunnistimme lukuisia busseja kohden. Jostain syysta tuota reittia ei kulkenut mikaan vakituinen bussilinja, eika edes tempo. Kasittamatonta! Ankesimme sitten joidenkin pakettimatkalaisten kyytiin, kun kuski sanoi kahden paikan olevan sopivasti vapaana. Hekin rahastivat aivan liikaa, pyysivat 150 ja mina alistuin maksamaan 100, koska kuitenkaanhan emme kuuluneet porukkaan ja he olivat hyvaa hyvyyttaan(tai rahan takia) ottaneet meidat kyytiin. Oikea hinta tuosta matkasta olisi ollut korkeintaan 15 rupiaa.

Illalla metsastimme pyoria seuraavaa aamua varten. Eraalla miehella olisi ollut skootteri edulliseen hintaan ja han sanoi, ettei kukaan vuokraa pyoria, koska niille ei ole kysyntaa. Miten nama ekologisesti ajattelevat ihmiset voivat olla niin laiskoja, etteivat jaksa pyorailla, ja syovat omat periaattensa laiskuutensa vuoksi? Loysimme sitten viimein yhden ainoan pyoravuokraamon, jonka pyorat olivat sen nakoisia paksun poly kerroksen alla, ettei niita tosiaan oltu vahaan aikaan vuokrattu. Useissa oli kumi puhki, jarrut ruostuneet kiinni tai penkit irti. Varasimme joka tapauksessa naista pari pyoraa.

Seuraavana aamuna pyorienhuolto kesti sen verran kauan, etta pelkasimme jo myohastyvamme. Kun paasimme matkaan, otimme pyoristamme kaiken irti ja olimme perilla reilussa 25 minuutissa, mika oli hyva saavutus noilla pyora vanhuksilla. Parkkipaikalla meinasi olla hieman ongelmia pyoranlukon kanssa, silla avain oli ruostunut kiinni. Vakisin saimme vaannettya lukon kiinni, mutta avain ei irronnut. No, aattelimme, ettei sita enaa saa kukaan muukaan auki ja se, miten me sitten saisimme sen avattua, ei olisi sen hetken murhe. Koko ajan naytti silta, etta alkaisi satamaan. Mies, jolta olimme varanneet kiertokayntimme, oli sanonut, etta jos tulee yksikin pisara, koko retki peruuntuu. Porttien luo oli kokoontunut paljon muutakin porukkaa ja kaikki tuntuivat olevan helpottuneita, ettei satanut. Seuraavaksi meilta alettiin taas tiukata joko olemme nahneet videon. Sanoin nahneemme sen eilen, mutta meille sanottiin kyseessa olevan jalleen eri video. Niimpa taas taapersimme kuin kanalauma jonossa katsomaan auditorioon videota Madri mandin rakentamisesta ja muista yhteison saavutuksista. Itseeni teki vaikutuksen lahes parin miljoonan puun istutus ja kuivan hedelmattoman maan muokkaus viljelykelpoiseksi ja tuottavaksi.

Madri mandi oli kylla aikamoinen elamys! Sita oli rakennettu 1970-luvun alusta 2008 vuoteen asti vapaehtoistyo voimin taitavien arkkitehtien johtaessa projektia. Se koostui ulkopain tuhansista kullatuista lautasista, joiden halkaisia oli noin 1,5 metria. Kun astuimme sinne sisalle, naytti kuin olisi noussut avaruusalukseen. Pallo oli ufomaisesti hieman ilmassa ja sinne johti nouseva silta. Sisalla saimme pukea valkoiset sukat jalkaamme ja lahtea nousemaan loivasti viettavaa sprilaalimaisesti kiertyvaa kaytavaa myoten. Lattia oli paallystetty pehmealla valkoisella kokolattiamatolla. Seinat olivat valkoista marmoria ja paikoin rosoista vaaleaa kivipintaa. Aivan nousevan kapean kaytavan reunustalla oli lasia, josta naki alaspain. Koko ajan kuului veden liplatusta, silla seinilla kulki muutama putousmainen kapea puro. Ylhaalla oli iso pyorea huone, jonne oli sijoitettu valkoisia istuintyynyja ympyran mallisesti, kristallin jaadessa keskelle. Iso kristilli, joka oli ainakin joskus ollut maailman suurin kristallipallo, huolehti huoneen koko valaistuksesta, silla se heijasti katosta tulevan luonnonvalon ympari valkoista huonetta. Valo hohti pallosta kuin muodostaen jonkinlaisen energiakentan. Monet paikalla meditoivat varmaan tunsivatkin suuren energian lasnaolon, Kallekin puhui jotain, etta han oli onnistunut hyvin meditoimaan. Itse taas en kovin hekisena ihmisena tuntenut muuta kuin "esteettisen" elamyksen ja jonkinlaista syvaa rauhaa. Rauhan tunnekin johtui varmaan vain siita, etta Intia on yleensa hyvin meluinen ja tuolla oli suuresta ihmismaarasta huolimatta lahes luonnottoman hiljaista.

Oppaamme kertoi meille ennen ja jalkeen Madri mandiin sisalle astumisen, faktoja paikasta. Hyvin selventavaa oli, etta he eivat omista aivan kaikkea maata. Olin ihmetellyt kylalaisten elamaa, lahinna roskaamista ja alueelle syntyvia yleellisia asuinalueita, koska ne mielestani eivat millaan tavoin sovi Aurovillen filosofiaan. Emme kayneet missaan yhteisossa tutustumassa, joten en yhtaan tieda, miten he niissa elavat. Toivon, etta elama olisi niissa edes puoliksi niin ihanteellista kuin tarinat kertovat. Valilla olen nahnyt lansimaalaisia ihmisia syomassa yhdessa intialaisten kanssa ja kadulla nakyy kylla hyvin monenlaisia kansallisuuksia, joten ehka Aurovillen perustajien unelma ( ajatus siita, etta oli paikka joka ei olisi kenekaan ja samalla kaikkien, ajatus, etta kaikki kansat voisivat pitaa sita omanaan ja elaa siella yhdessa rauhassa ja yhteisymmarryksessa) on ainakin osittain toteutunut. Aurovillen yhteiso yrittaa kuulema ostaa nopeasti maata ennen kuin sijoittajat ehtivat, silla maa on vehreydensa vuoksi nykyaan kuulema hyvin houkuttelevaa. Naimme eraan rakennustyomaan, jossa oli portilla mainokset syntyvasta alueesta, joka kasitti valtavia luksushuoneistoja, uima-allasstadionin yms. Toivottavasti nama asuntojenrakentajat eivat ehdi ostaa enempaa maata! Jos tasta on saanut kuvan, etta Auroville olisi jotenkin lansimaalainen hanke, se on vaara, silla puolet yhteisojen ihmisista on intialaisia ja toinen puoli kaikkialta maailmasta tulevia ihmisia. En muista tarkkaan, mutta taalla on kansallisuuksia yli 100 eri maasta, myos monista Aasian maista.

Takaisin pyoraillessamme poikkesin ostamaan mekkoa ja kaupassa ajauduin pieneen vaittelyyn. Se alkoi tinkaamisestani. Myyja oli vaikuttunut tai hieman arsyyntynytkin tinkaajan taidoistani. Han kysyi "Mista maasta tulet, Venajalta?" Sanoessani tulevani Suomesta, han totesi Suomen olevan rikas maa ja tarkoitti selvasti, etta minakin olen silloin rikas. Katsoin tarpeelliseksi puolustautua "niin, Suomi on kylla rikas, mutta mina olen koyha kotimaassani, olen opiskelija ja siivooja". Tuo ei kuitenkaan tuntunut tekevan vaikutusta, mies sanoi "Niin,olet ehka nyt opiskelija, mutt et opiskele ikuisesti ja sitten saat tyopaikan ja rikastut". Huvittuneena lausahdin "Olen opiskellut jo 8 vuotta, voi olla, etta opiskelen ikuisesti". Seuraavaksi mies vaihtoi taktiikkaansa aivan taysin. Kun en ollut vakuuttunut siita, etta Suomen ollessa rikas, minulla olisi varaa maksaa mekosta enemman kuin oikea hinta, han alkoi vaittaa "Ei Intia ole enaa halpa maa". Siihen naurahdin, etta mielestani Intia on kylla melko halpa. Sitten mies vasta innostuikin "Intia kylla kehittyy nopeasti, kohta Intia on paljon rikkaampi kuin Eurooppa, Intia ei ole nytkaan mikaan koyha maa". Myonsin, etta Intia on myos hyvin rikas, vaikkakin samalla myos koyha. Tasta mies kimpaantui, "Ei Intia ole koyha, missa naet koyhyytta? Meneppa Mumbaihin niin naet sellaista rikkautta, mita et nae missaan Euroopassa. Mina olen ollut Ruotsissa ja tiedan, etta Eurooppa tulee koyhtymaan". Olispa mulla ollut tuossa tilanteessa vahan parempi kielitaito niin olisin voinut helposti puhua miehen pussiin. Tiedanhan faktat, etta joka kolmas maailman koyha ja alle dollarilla paivassa toimeentuleva ihminen on intialainen yms. Totta kai tiedan myos sen, etta taloudellinen tulevaisuus on Aasian ja Eurooppa tulee oikeastikin koyhtymaan. Se ei kuitenkaan tapahtu yhtakkia ja Intia on kylla koyha varmasti viela sen jalkeenkin, vaikka jotkut taalla haalisivat taloudellisen nousun ansiosta suunnattomia rikkauksia. Rikkaudet eivat tule koskaan tassa maassa jakaantumaan tasaisesti tavallisen kansan kesken!

Miten ihmiset taalla voivat olla niin sokeita oman maansa suhteen? Onko aidinmaan rakkaus niin suurta, etta ihmiset oikeasti kieltaytyvat nakemasta koyhyytta ymparillaan? Pakkohan heidan on nahda! Toisaalta ihminen nakee usein, mita tahtoo nahda! Ehka tuo mies rakasti omaa maataan niin suuresti ja halusi olla siita ylpea, ettei han oikeasti ollut pannut merkille kerjalaisia ja slummeissa asuvia. Ehka todennakoisinta on, etta han piti heita marginaali ilmiona. Jos ei matkusta paljon tai lue lehtia, voi varmasti helposti ajatella, etta Intiassa on vain satunnaisia todella koyhia, silla tamakin seutu on kohtuu rikasta. Tietenkin saattoi kyse olla myos siita, etta han mielsi kasitteen "rikas maa" eri tavoin kuin mina. Mina Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvattamana miellan rikkauden, etta kaikilla tai ainakin mahdollisimman monilla on ruokaa, hyvat asumukset ja kaikki muut perustarpeet kunnossa. Tuo mies taas saattoi ajatella, etta jos vain rikkaita on hyvin paljon, ei haittaa vaikka koyhiakin olisi paljon, silla rikkaiden rikkaudet peittoavat koyhien puutteen. Se on kuin merkantilistinen ajatus tapa eli, jos maassa vain on tietty maara rahaa ja muuta paaomaa, maa on rikas. 

Lopetan nyt naihin pohdintoihin...   

 


Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: