Laakarilla

Trip Start Sep 09, 2010
1
60
119
Trip End Ongoing


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of India  , Tamil Nadu,
Friday, December 17, 2010

Viimeksi jain siihen, etta olimme menossa tohtorille. Kavimmekin kavelemassa "tohtori katua", jossa oli lukuisia laakareiden pikku klinikoita, mutta kaikki olivat suljettuna. Lahes kaikkien vastaanottoajat olivat aikaisin aamulla tai myohaan illalla. Eipa siina sitten auttanut kuin luovuttaa sen asian suhteen. Seuraavaksi metsastimme pankkiautomaattia, mutta siinakaan meilla ei ollut enempaa onnea. Kavimme kokeilemassa useita automaatteja ja testailimme paljonko niista saisi rahaa irti, mutta summat olivat kaikissa yhta pienia. Eraassa luvattiin 15 000, joka sekin olisi ollut jo siedettava summa, mutta silti kone ei suostunut luovuttamaan noita rahoja. Saimme sitten vain 10 000, joka tuskin riittaa kuin pari viikkoa. Jokaisesta nostosta joutuu maksaan pankille taalla ja kotimaassa sen verran, ettei kiinnostaisi jatkuvasti nostaa. Siina menee kymmenia euroja taysin hukkaan.

Noiden selkkausten jalkeen elama taas hymyili vahan aikaa, silla loysimme tosi mahtavan jaatelobaarin, josta sai myos muuta roskaruokaa. Jaateloissa oli kaikkia mahdollisia erikoisiakin makuja ja ne olivat tehty aidoista marjoista ja hedelmista. Itse tilasin tylsasti minttusuklaata, kun se oli niin herkullisen nakoista, mutta kalle otti erikoisemman mustaherukka pallon. Ravintola oli kivasti myos taysin vege eli sielta sai esimerkiksi tosi ihania kasvisburgereita.

Nyt olemme Aurovillen kylassa, joka on aivan Pondin kupeessa. Tama kyla on kuuluisa henkisyydestaan. Tarkemmin ei ole viela selvinnyt, mita tahan Sri Auropindon perustamaan henkiseen elamantyyliin kuuluu, silla emme ole viela vierailleet Madri mandissa, joka on meditointi keskittyma, josta varmaan irtoaisi vahan enemman tietoa. Nyt tiedan vain sen, etta tanne virtaa hippihenkista porukkaa kaikkialta maailmasta etsimaan henkisia elaman-arvoja ja yhteisollisyytta. Taalla on paljon yhteisoja, joissa viljellaan yhdessa maata ja tehdaan muita toita. Heidan paamaaranaan nahtavasti on maailmankaikkeuden olemuksen syvempi ymmartaminen. Kiintoisaa!

Asken saimme viimein vierailtua tohtorilla. Sekin reissu taytyi tehda kahteen kertaan, silla taas erehdyimme suuntaamaan sinne keskipaivalla, jolloin paikalla ei ollut ketaan. Nyt illemmalla menimme uudestaan ja paasimme sujuvasti laakarin juttusille. Meilla oli kaksi ongelmaa eli punkit ja minun ajoittainen korvakipuni. Kun kerroimme olevamme Suomesta, laakari alkoi hyrailemaan jotain Sibeliuksen sinfoniaa. Sitten han siina hyrailynsa lomassa kurkisti korvaani ja alkoi mitaan kommentoimatta kirjoitella papereitaan. En viitsinyt kysya, kuten olisin suomalaiselta tohtorilta heti kysynyt, etta nakyiko mitaan tulehdusta. Olen jo tottunut, etta taalla asiat tapahtuvat ajallaan ja laakarin arvovaltaa ei saa kyseenalaistaa turhia kyselemalla. Kuten arvattavaa, laakari kirjoitti kolmea eri laaketta. Sitten han piti minulle saarnan siita, kuinka korvaa ei saa puhdistaa ja naytti seinalla olevia kuvia korvakaytavasta. En oikein ymmartanyt, miksi korvaa ei saisi puhdistaa, silla sitahan varten korvatopsit ovat keksittykin. Mutta nahtavasti han tarkoitti, etta olin liikaa puhdistanut korvaani, tai yrittanyt puhdistaa liian syvalta. Totta kai olin pumpulipuikolla yrittanyt rapsutella korvaani, koska siella oli ollut tunne kuin siella olisi vetta.

Seuraavaksi kerroimme tarinaa punkeistamme. Ensin naytti, ettei laakarilla olisi niista mitaan uutta ja yllattavaa kerrottavana. Han vain pudisteli paataan siihen malliin, et niista on vaikea paasta ja koputteli poytaansa. Emme heti ymmartaneet, mita han haki poydan naputtamisella, mutta sitten selvisi hanen tarkoittaneen, etta ne pesivat helposti puuhuonekaluihin. Han selitti niiden kuolevan kiehuvassa vedessa, mita olimme arvelleetkin, mutta mista ei ole meille mitaan apua, silla emme saa mistaan suuria maaria kiehuvaa vetta. Pienia annoksia olen usein keittanyt vedenkeittimellani ja joskus olen saanut talla tavoin punkit karkoitettua tietyista vaatteista. Lopuksi laakari mainitsi jostain tietysta spray aineesta, jolla punkit kuolisivat. Se oli juuri sita mita olin toivonutkin hanen kertovan! Kalle oli koko ajan ollut epailevaisena, etta niihin auttaisi mikaan myrkky tai, etta laakari tietaisi siita. Talla tohtorilla kuitenkin oli kuin olikin ehdottaa jotain myrkyn tapaista. Tuollaisella aineella ne olis niin kivan helppo tappaa jos nyt vain loydamme jostain tuollaisen pullon. Han kirjoitti nimen onneksi paperille, joten eikohan sita jostain loydy.

Lopuksi menimme apteekkiluukulle hakemaan laakkeitani, silla laakarin mielesta minulla oli ollut selva korvatulehdus. Yritin sanoa apteekkarille, etten valttamatta tarttisi kahdenlaisia antibiootteja, mutta sitten katsoin helpoimmaksi ottaa vain ne kaikki maaratyt laakkeet, jopa turhat allergiapillerit. Ne kaikki olivat niin halpoja (reilun euron kaikki yhteensa), etten jaksanut jaada tappelemaan. Sikali vain nurinkurista, etta menin tuolla laakariasemalle juuri siksi, etta kuvittelin saavani sielta jotain ayurvedahoitoa ja, etten haluaisi syoda antibiootteja. Apteekissa myytiinkin monenlaista luontaisrohtoa, mutta jostain syysta minulle maarattiin noita lansimaisia myrkkylaakkeita. Viimeksikin taalla antibioottien jalkeen mahani oli niin herkkana, etta sain jatkuvasti ripulin. Nyt ei ole ollut yhtaan ripulia, mika on aika saavutus Intiassa! No, ehka kaytan antibioteista vain sen kuurin, mita laitetaan suoraan korviin niin se ei rasita mahaani.

Taalla maalla on kylla mukavaa! Ihanaa, etta tiella mahtuu hyvin kavelemaan ja melusaaste ei ylita sietokyvyn rajoja, kuten monissa kaupungeissa. Rauhoittuis nyt taas tama yltynyt punkitus ja paranis korvatulehdus niin jaksais tehdakin jotain. Ollut aika vasynyt olo viime aikoina. Jospa se johtuis vain tulehduksesta! Ollaan lahinna lueskeltu, syoty hyvin, nukuttu paljon, katsottu telkkaria ja taisteltu punkkeja vastaan. Uusin yrityksemme hankkiutua punkeista eroon oli kokeilla silitysrautaa, mutta eivat ne siita valittaneet mitaan. Se on hammentavaa, kun useimmiten niita ei nay, mutta joskus saattaa loytyakin jokin pieni otus. Kun Kalle tyhjensi rinkan, sielta monki esiin kahdenlaista otusta. Oli vain juuri ja juuri nahtava pieni vaalea otokka ja isompi musta kovakuoriaisen nakoinen. Voi olla, etta nama pienimmat ovat niita meidan vakikavereita, mutta usein niista ei kylla nay vilaustakaan vaatteessa, joka silti kutittaa.

Kohta taas syomaan. Ruuat ovat kylla olleet viime aikoina yllattavan onnistuneita, sanoisin jopa herkullisia..
Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: