Hotellin metsastysta

Trip Start Sep 09, 2010
1
59
119
Trip End Ongoing


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Aditya

Flag of India  , Union Territory of Pondicherry,
Wednesday, December 15, 2010

Pondicherry on hyvin raskalaisvaikutteinen kaupunki. Se jakautuu intialaiseen osaan, joka on perusintiaa ahtaine elamaa pursuavine katuineen ja ranskalaiseen osaan, jossa on leveat rantakadut ja kapeat, mutta rauhalliset huvilakujat. Ranskalaisella alueella on paljon hienoja asuintaloja, erinaisia patsaita, kirkkoja, kalliita hotelleja, pikku kuppiloita ja pari isohkoa puistoa. Taalla viina on halpaa ja sen nakee katukuvasta. Yleensa Intiassa,toisin kuin Suomessa, paihtynyt vastaantulija on harvinainen naky, mutta taalla heita nakee varsinkin viinakauppojen lahistoilla lukuisia. Jostain syysta alkoholista pitavat ihmiset jaavat nauttimaan sita aivan viinaputiikin lahistolle. He asettuvat katukivetyksille tai suoraan kaupan eteen ja istuvat tai makaavat paihtymyksen kulloisestakin tilasta riippuen.

Toissapaivana jo katselimme muutamia hotelleja joulua ajatellen. Silloin kiersimme vain muutaman paikan ja laitoimme yhden varteenotettavan ehdokkaan mieleen. Eilen sitten etsiskelimme hotelleja urakalla. Ongelmana oli, etta lahes kaikki keskitason hotellit olivat varattuja jouluksi. Lodget eli yleisesti vahan huonommat paikat taas olivat niin homeisia ja pimeita, ettemme halunneet sellaista varata, koska haluamme jouluksi hieman paremman paikan. Hienoja hotellejakin loytyi, mutta useat pitivat itseaan hienompana kuin tosiaasiassa olivat. Tormasimme moniin 1000 rupian paikkoihin, jotka olivat aivan samantasoisia kuin meidan nykyinen 500 rupian hotellihuoneemme. Monet noinkin kalliit hotellit olivat huonosti siivottuja ja jos pyysimme nahda "deluxe" huoneita, joiden piti olla parempia, ero halvempaan huoneeseen saattoi olla pelkka jaakaapin lasnaolo. Intiassa saa kylla maksaa tyhjasta helposti jos haluaa "hienon" hotellin!

Olisin ollut valmis maksamaan joulun kunniaksi huoneesta vaikkapa jopa 2000 rupiaa, mutta kylla silla hinnalla pitaisi saada rahoilleen jotain vastinettakin. Ei ole mitaan jarkea maksaa tyhjasta. Malesiassa tuolla reilulla 30 eurolla voisi saada jo uima-altaankin ja oikeasti siistin huoneen. Kiertelimme hotelleja reilun viiden tunnin ajan. Tosin kavimme kylla valilla syomassa ja tietenkin katselimme kaupunkia siina ohessa. Pidin paljon ihanista vaaleista kartanomaisista taloista ja kaduista, joilla kasvoi vanhoja vehreita puita. Intialaiseen katukuvaan kuuluu harvoin minkaanlaiset istutukset tai kaupunkitaide, joten nautin suuresti aina, kun tormaamme tallaisiin kaupunkeihin, jossa on panostettu ihmisten viihtyvyyteen. Kavelimme kaupungin ristiin rastiin hyvin tehokkaasti, silla jalkeenpain, kun katselin erasta esitetta, jossa mainittiin kaupungin paanahtavyydet, huomasin nahneeni ne kaikki. Naimme siis Gandhi-patsaan, joka on rannassa meren tyrskyjen aarella, monia katedraaleja ja auroville ashramin ym.

Monissa ashrameissa olisi varmaan saanut edullista ja silti viihtyisaa ja tasokasta majoitusta, mutta ne olivat kaikki varattuja jouluksi. Viimein paadyimme siihen, etta ottaisimme Nest hotellista huoneen, joka oli hyvin rauhallisella pikku kujalla ja silti aivan ydinkeskustassa ja joka oli edullinen ja silti suhteellisen siisti. Olimme jo edellisena paivana katsoneet sen hyvaksi vaihtoehdoksi. Ongelmaksi vain muodostui, ettemme enaa taysin muistaneet sen sijaintia. Jalkani olivat jo muusina kokopaivaisesta kavelysta, joten Kalle parempi kuntoisena ja parempana suunnistajana sai jatkaa etsiskelya ja mina menin ilmastoituun jaatelobaariin hemmottelemaan itseani. Pian Kalle tuli takaisin ja ilmoitti loytaneensa paikan, mutta oli tullut uusia ongelmia: huoneessa ei nakynyt elokuvakanavat. Jouluksi elokuvat olisivat juuri mukavaa ylellisyytta ja yleensa kaikissa hotelleissa nakyy ne jos vain on televisio. Jatkoimme siis huoneen etsiskelya edelleen.

Seuraavaksi vaihdoimme hotellihuoneen metsastysaluetta. Nykyinen hotellimme on bussiaseman lahistolla, jossa toottien melu ja autojen nostattama poly ei tee siita mitaan kovin miellyttavaa paikkaa, mutta siina on naapurissa muutama todella hieno ja uusi hotellikompleksi, jotka paatimme katsastaa. Yhdessa huoneessa haisi jalleen home, toisessa televisio nakyi huonosti, kolmas oli tosi hyva, mutta hyvin kallis. Meinasimme ottaa huoneen Green hotellista, joka oli tosi hieno, jossa oli todella hyva ravintola (olemme kayneet siina pari kertaa evastamassa. Tana aamuna soimme siina perinteisen hotelliaamiaisen, jossa oli seisovapoytatarjoilu ja hyvat ruuat vaikkakaan ei aivan yhta monipuoliset kuin eurooppalaisissa hotelleissa. 2,5 euron hinta oli kuitenkin tuosta tarjoilusta edullinen. Soimme hyvin pitkaan ja lopulta tarjoilija toi meille laskun meidan sita pyytamatta ikaan kuin vihjauksena, etta eikohan se ala jo riittaa.Kalle sai mahansakin kipeeksi liiallisesta ahmimisesta, mutta pitaahan sita koko rahalla nauttia tarjoilusta), mutta edullisimmat huoneet olivat jo varattuja ja jaljella oli enaa 40 euron huoneita. Jos siihen olisi kuulunut vaikkapa uima-allas ja saunjatilat olisimme voineet maksaa, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei huoneeseen kuulu tarpeeksi etuisuuksia, etta se olisi tuon arvoinen. Ylellisyydet olivat:jaakaappi,iso taulu tv, mikro, baaritilat ja kuntosali. Viimeksi mainittuja hotellin tyontekija esitteli ylpeana. Kuka jaksaa rehkia jouluna kuntosalilla?

Suunnistimme jalleen illalla keskustaan. Kaytimme taas tempoja eli moporiksoja, joihin mahtuu paljon porukkaa kyytiin, ja jotka kulkevat tietyn reitin. Ihmiset ahtautuvat niihin aina niin, etta useat roikkuvat ulkonakin, vaikka riksoja lahtee koko ajan. Menemme Kallen kanssa aina tyhjaan tempoon ja paasemme helposti istumaan. Ihmettelemme sitten aina, miksi ihmiset ankeavat niihin kaikkein taysimpiin. Aina viime hetkella ennen liikkeelle lahtoa riksa, joka on ollut tyhja meidan kivutessa kyytiin, tayttyy aariaan myoten. Hammastelemme aina: Mista tata porukkaa ilmaantuu kuin tyhjasta?

Taysin kyllastyneina hotelliralliin, suunnistimme varaamaa sen paikan, jonne olimme alusta asti ajatelleetkin menna. Takapakkia tuli ainoastaan siina, etta se oli kyseinen paikka, jossa ei nakynyt television elokuvakanavat. Turhaan edes maksamme televisiosta, josta ei ole meille mitaan iloa hindunkielisine kanavineen. No, paikassa on paljon myonteistakin eli taydellinen sijainti, ilmastointi, sangyn hyvat patjat ja kuumavesi ympari vuorokauden. Pitaa nyt nauttia tuosta televisiosta, kun se meilla viela on. Toisaalta sielta ei useinkaan nay mitaan hyvaa, joten ei siina alyttomasti meneta, vaikkei sita olekaan. Parhaat elokuvat tuntuvat tulevan 23 aikaan yolla. Eilen illallakin tuli uskomattoman huono "Disaster movie", jossa raskaanaolevan aidin vauva potki mahan lapi toista tappelukaveria ja ihmiset siirtyivat ajatuksen voimalla paikasta toiseen meteoriittien sadellessa taivaalta. Ei pienintakaan juonenideaa! 

Viimeksi kirjoitin muuttumattomasta Intiasta. Voisin nyt viela listata muutamia muitakin esimerkkeja, miten vuosisatainen elamanrytmi nakyy taalla. Kadulla mies tayttaa pussista hiilia naisen silitysrautaan, temppelinorsua maalataan koreaksi, haiden aikaan naiset koristelevat hiuksensa kukilla ja pukeutuvat kirkkaisiin vareihin, haahuone koristellaan kukkakoynnoksin ja baniinipuiden oksilla, ( Kanchipuramissa saimme seurata lahelta haiden juhlintaa, haakansaa vaelsi kaduilla ja he olivat vallanneet ravintolan, jossa soimme. Mekin saimme kuokkavieraina haiden kunniaksi tarjottavan ilmaisen jalkiruuan), hindumiehet maalaavat kasvonsa, pukeutuvat kaapuihin ja lahtevat vaeltamaan tiettyn ian saavuttaessaan yms. Esimerkkeja olisi lukuisia, mutta tietenkaan niita ei nyt akkiseltaan tule mieleen.

Kyllahan se monien ihmisten elama taalla varmasti on vaativaa. Ei Lankalla nakynyt lahellekaan niin paljon kerjalaisia saati lapsityontekijoita kuin taalla Intiassa. Taalla lapset usein kauppaavat milloin mitakin. Taman kaupungin erikoisuus tuntuu olevan keltaiset popcornit, joita vahintaan 10 poikaa kaupustelee isoissa sakeissa aseman ymparistossa. Useinmiten kerjalaiset eivat kuitenkaan enaa jaksa herattaa minussa myontatuntoa. Jos heita olisi vahemman, varmaan saalisin enemman, mutta lukuisa maara turruttaa myotatunnon ja tekee heista tavallaan nakymattomia. Outoa sinaansa! Erikoista on myos, miten minua liikutti paljon enemman nakemani myotatunto kuin tuo karsimys. Nain Chennaissa teini-ikaisen pojan kavereineen kyykistelemassa huolestuneen nakoisina kissan pojan vieressa. Poika rapsutti tuota pienta raapaletta paasta ja yritti juottaa sille maitoa. Jokainen kissan pojan luu paistoi lapi ja siita naki, ettei se todennakoisesti elaisi pitkaan. Silti poika yritti tuossa autotallin nurkassa pelastaa sita. Miten ihmiset, jotka nakevat ymparillaan niin paljon inhimillistakarsimysta jaksavat valittaa yhden pienen kissan kohtalosta? Se on jollain tavoin hienoa. En tarkoita sita, etta asettaisi elainten karsimykset ihmisten edelle, vaan ettei ylipaataan kyynisty kaiken kurjuuden keskella vaan jaksaa yha valittaa. Jaksaa valittaa ylipaataan jostain, vaikkapa sitten vain yhden vahapatoisen kissaraukan elamasta...

Nyt lahdemme kaymaan eka kertaa laakarissa taman reissun aikana. Ajattelimme kysya asiantuntijan mielipidetta punkeistamme. Nyt on ollut taas hyva kausi punkkien suhteen, silla olemme ostaneet uusia vaatteita, tai lahinna mina olen. Olen havainnut, etta aina niina paivina, kun nostan rinkan selkaan, patteja ilmestyy enemman. Se viitaisi siihen, etta niita saattaa asustaa rinkassa. Ei niiden kanssa elaminen nyt mitaan mahdotonta ole, usein tulee vain pari pattia paivassa, mutta jos niista olis mahdollista paasta eroon, olishan se aika hienoa. Haluan tietaa jos vaikka olisi jokin aine, mika tappaisi ne...

 
Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: