Muuttumaton Intia

Trip Start Sep 09, 2010
1
58
119
Trip End Ongoing


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of India  , Tamil Nadu,
Saturday, December 11, 2010

Olin ihan varma, etta Intia olisi ainakin sikali muuttunut, etta tanne olisi tullut edes muutamia tavallisia ruokakauppoja ja jotain ravintolaketjuja. No viimeksi mainittua "kehitysta" on kylla tapahtunut ja Kalle luki jostain lehdesta, kuinka naita Pizza hutin kaltaisia ketjuja sovelletaan Intian ruokakulttuuriin. Usein ollaan huolissaan, miten lantinen pikaruoka syrjayttaa eri etnisia ruokaperinteita, mutta Intian kohdalla en olisi huolissani. Tama ruokaperinne on aivan liian vahva, arvostettu ja omaleimanen, etta voisi ihan helposti jaada jalkoihin.

Kauppoja taalla ei edelleenkaan nay katukuvassa. Varmastikin niita on satunnaisia, mutta niin harvassa, ettei niihin vahingossa tormaa kaduilla vaeltaessa. Voi tietenkin olla, etta muualle pain Intiaa niita on ilmestynyt, mutta naissa kaupungeissa,missa me ollaan oltu ei ole nakynyt. Lankalla oli paljon suomalaistyylisia pienehkoja ruokakauppoja, joista sai katevasti kaikki arkielaman kayttotarpeet. Nyt olemme saaneet kierrella eri apteekkeja, kun tarvitsemme hyttysmyrkkya, saippuaa, shamppoota ja pyykinpesupulveria ym.

Intia on siis ennallaan! Eipa nain iso ja yhteiskunnallisesti jaykkarakenteinen valtio hetkessa muutu. Tarkoitan talla tietenkin muitakin muutoksia kuin vain talouteen ja kaupan vapautumiseen liittyvia. Monet ihmiset elavat taalla yha kuin heidan isovanhemansa: punovat koreja kadunreunossa, korjaavat kenkia, ajelevat harkavankkureilla, paimentavat aaseja, kerjaavat ruokaa jne. Uskonnollisuus on varmasti pysynyt myos aika muuttumattomana, vaikka useissa muissa maissa maallistuminen on yleinen ilmio. Yhta viela taalla pyha mies astuu bussiin ja siunaa matkustajia ihannan tuoksuisella sakealla pyhalla savullaan, ennen han on varmaan siunannut hevosrattailla matkaajat.

En nyt kirjoita kovin pitkasti, silla nappaimia saa hakata voimalla, etta yksikaan kirjain suostuu ilmestymaan naytolle. Nyt on autokorjaamoistaan kuuluisa oljylle haiseva Chennai vaihtunut Kanchipuramiin, joka on silkistaan kuuluisa polyinen pikku kaupunki. Kirjassa sanotaan tata kaupunkia yhdeksi epamiellyttavimmista Tamil nadun kaupungeista, mutta mielestamme tama on paljon viihtyisampi kuin Chennai. Ovahan ne kadut polyisia,mutta ilma on hengitettavaa ja kaduilla on muutakin elamaa kuin liikennetta. 

Tulimme tanne vaihtaen monta kertaa kulkuneuvoa, silla juna ei tullutkaan suoraan perille, vaikka nain olisi voinut paatella. Menimme ensimmaisen junamatkan bummilla, silla lippujonot olivat kilometrin mittaiset. Toisella etapilla jonotimme kiltisti. Ryntasin kuin paikallinen vaudilla uudelle avautuvalle lippuluukulle ja siksi jonossa ei mennyt puoltakaan tuntia. Joka paikka kylla kuhisee ihmisia! Taas tassakin kaupungissa oli moni hotelli taynna. Nyt onnituimme saamaan jotain tetoa miksi on taytta. Vastaus oli "haat". Kun kysyimme, kuka menee naimisiin ja miten kaikki hotellit voivat silti olla taynna, vastaukseksi tuli vain paan keikutusta.

Tekniikan osaaminen ja sen tehokas hyodyntaminen ei oikein pysy taalla Intiassa kehityksen perassa. Tasta hyvana esimerkkina ravintolatyontekijoinen ihmelaitteet, joihin he kirjoittivat tilauksemme elektronisessa muodossa ylos. Siina meni monta kertaa kauemmin kuin jos asiat olisi kirjoittanut paperille.Vahan valia tuo kone naytti jumittuvan, jolloin tarjoilijat keskustelivat keskenaan, osoittelivat laitetta ja olivat turhautuneen oloisia. Toinen esimerkki on paikallisjunalippujen automaatit. Jonot lippuluukuille olivat parhaimmillaan varmaan tunnin jonoituksen mittaiset, mutta kukaan ei kayttanyt automaatteja. Syy tahan oli ilmeisesti se, etta automaatit olivat tehty toimiviksi jollain korteilla. Miksi ne eivat toimineet kolikoilla, kuten esimerkiksi Malesiassa? Missaan ei kerrottu, mista tuollaisen kortin voi hankkia, milla nama mystiset laitteet toimivat.

Nyt joku tuli vaihtamaan taman nappaimistoni, vaikka en edes sita pyytanyt. Ihmeellista palveluhalukkuutta! Yleensa taalla on ollut tosi nihkeaa kaikenlainen palvelu. Vaikka palvelu olisi, kuinka olematonta, tippia kylla vaaditaan aina. Hotelli poika kantoi reppumme huoneeseemme, avasi oven ja toi lakanat ja sen jalkeen jai kasi ojossa seisomaan. Mielestamme tippauksen tarkoitus on se, etta jos joku tekee tyonsa erittain hyvin ja asiakas haluaa antaa erikoiskiitosta. Mitahan tuonkin pojan normaalityohon kuuluu? Eihan han tehnyt mitaan lisatyota vaan juuri sita, mika hanelle kuuluukin! Olin niin vasynyt edellisen yon punkittelun jalkeen, (lahinna vain Kallea soi, mutta minakin nukuin erittain huonosti. Herasin keskiyolla monta kertaa valilla vilkuilemaan elokuvia, joita Kalle katseli lahes koko yon. Oli kylla hyvin monenlaista otokkaa! Huone oli suhteellisen siistin nakoinen ja siella oli jopa ylellinen uusi taulutelevisio, mutta silti siella asusti kolmenlaisia ihmisen lihasta pitavia otuksia) etta kaivoin muutaman kolikon vain siksi, etta han lahtisi.

Pari paivaa sitten sain viimein paketin postiin. Muistakaahan porukat pitaa sita pakasteessa vahintaan 12 tuntia, etta mahdolliset punkit kuolevat! Sekin oli kylla yhdenlainen episodi. Pari ihmista oli ompelemassa paketteja ja postittajia oli jonoksi asti. Kaikenlisaksi meita etuiltiin koko ajan haikailemattomasti, mika ei kylla ole mitaan uutta vaan kuuluu kulttuuriin. Lopulta lahes vakisin tungin pakettini paketoimispoydalle ja siirsin sita paketoijaa kohden. Miksi nama paketit taytyy ommella sakkikankaasta neulalla ja langalla harsimalla? Miksi nykyaikaisempi pahvilaatikko ei sovi? Jos joku kayttikin laatikkoa, se laitettiin viela sen jalkeen kangaspaallysteisiin. Taas naita Intian mysteereita!

   
Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: