Loppuraporttia Lankasta

Trip Start Sep 09, 2010
1
57
119
Trip End Ongoing


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Sunil rest

Flag of Sri Lanka  ,
Tuesday, December 7, 2010

Olemme nyt Polhanan (tai jotain sinne pain) kylassa, joka on Mataran kupeessa. Vihdoinkin oikea kyla! Aika paljon olemme olleet pikku kaupungeissa taalla Lankalla. Tama Polhana on Delhausin vuoristokylan ja Kandyn kaupungin ohella suosikkipaikkani talla saarella. Taalla on hyvin uinuva tunnelma: pikkuisia tieta vierustaa paaasiassa banaanipuut ja kivitalot pihoineen, ei mitaan turistimyyntikoppeja, autoja on hyvin vahan, samoin tuktukeja ja ihmiset ovat ystavallisia, mutta sailyttavat kohteliaan valimatkan. 

Keli on ollut edelleen hyvin epavakainen. Tahan asti reissuillamme auringonpaiste ja lampo ovat olleet niin itsestaanselvyys, etten ole kelista edes juuri mitaan kirjoittanut. Joka paiva on aina auennut samanlaisena eli aurinko on paistellut sinitaivaalta. Talla reissulla taas on sadellut ennatysmaisen paljon! Thaimaassa ja Malesiassa sadekausi ei juuri hairinnyt. Siella oli monia taysin aurinkoisia paivia ja jos sattui satamaan, se meni nopeasti ohitse. Burmassa sade muodostui ongelmaksi ainostaan Mandalayssa, jossa kadut tulvivat. Taalla Lankalla sita vastoin monet paivat ovat menneet hieman hukkaan, kun olemme vain odotelleet mokissamme sateen taukoavan. Monesti olemme heti lahteneet liikenteeseen, kun sade on vahan hellittanyt ja sitten olemme kastuneet, koska usein sade alkaa udestaan taysin yllattaen. Weligamassa oli sinaansa janna kokemus, kun oli taysin kirkasta ja yhtakkia naytti kuin joku yliluonnollinen voima olisi taivaassa avannut suihkun venttiilit. Koskaan ennen en ole kokenut yhta akillista taivaan repeamista, se oli kuin jokin outo luonnonoikku. 

Tanaan on sentaan ollut aurinkoista, varhaisaamua lukuunottamatta. Aamulla olimme vahan pettyneita, kun oletimme, ettemme taaskaan paasisi vesille. Vesitihkussa siirryimme aamupalalle guesthousimme terassille. Tilasimme kasan leipia, kuten taalla on usein tapana. Tassa maassa on hauska tapa, etta usein ravintolassa ihmiset tilaavat suunnattoman kasan erinaisia leivonnaisia ja pullamaisia leipia. Sitten he syovat niin paljon kuin jaksavat ja maksavat vain niista leivista, jotka ovat syoneet. Loput palautetaan takaisin lasitiskin alle. Itse olen osallistunut tallaiseen ateriaan vain varmistuttuani, etta leivat ovat tulikuumia ja eivat siten ole viela kayneet kenenkaan edessa poydalla. Katevahan tama jarjestely on, mutta en pida ajatuksesta, etta leipiani olisi aiemmin jo joku mahdollisesti hipeloinyt. Toinen mahdollinen leipien ja curryjen tarjoilutapa on se, etta maksetaan konttasumma ja silla saa puffetin tapaan syoda niin paljon kuin jaksaa, eteesi tuodaan aina lisaa lautasesi tyhjentyessa. Viimeksi mainittu puffeetyylinen ateria syotiin nyt aamupalaksi. Sadehtivasti hymyileva guesthouse-seta sai paistella paahtoleipia urakalla eteemme vadille, koska niita soivat pari muutakin vierasta meidan lisaksemme. Nama Britit, jotka ovat taalla kuulema joka vuosi aina tahan aikoihin kuukauden tai pari, sanoivat, etta nyt on sadellut poikkeuksellisen paljon. Toinen heista esitteli meille innoissaan hankkimaansa elektronista kirjaa. Mekin olemme joskus harkinneet tallaisen laitteen hankintaa, silla se vahentaisi huomattavasti rinkan painoa. Siina ohessa syodessamme, kavin huomaamattomasti keittiossa pakastimella ja laitoin sinne punkkisia vaatteitamme jaatymaan. Olisimme voineet tietty tiedustella lupaakin, mutta ajattelimme, etta ehka omistaja pelastyisi meidan punkkejamme. Hanhan saattaisi jopa karkoittaa meidat. Tosin han on kylla harvinaisen leppoisa ja hauska seta, joten en usko, etta nain kavisi. Parasta silti yrittaa toimia huomaamattomasti...Pakastinlokero oli taysin tyhja, joten mahdollisuudet kiinnijaamiseen ovat varmaan suhteellisen olemattomat. Onhan se vahan nolo jos han huomaa vaatteemme siella, koska on kohtalaisen vaikea selittaa, miksi ne ovat siella... 

Syodessamme ilma alkoi yhtakkia selkiintya. Vahan aikaa maltoimme odottaa, etta vesi kirkastuisi sateen jaljilta. Sitten lahdimme rantaa kohti ja tienvarrella meita ystavallisesti opastettiin, mista lyotyisi parhaat korallit ja kalat. Nyt oli taman reissun paras koralliriutta! Kalojakin oli paljon, mutta olivat sen verran arkoja, etta ehtivat usein livahtaa piiloon korallien koloihin. Kaikki muut kalat olivat ujoja, paitsi eras musta yksilo, joka ensin jahmettyi paikoilleen tarkkaillessani sita ja sitten lahti uimaan suoraan kohti. Se teki usein hyokkayseleita, mutta kaantyi viime hetkilla takaisin, kun naki, etta peraannyin kunnioittavasti. Hikkaduwassakin kalat uivat meita kohti ja piirittivat meidat seisoessamme vedessa. Niita oli selvasti ruokittu ja siksi ne pyrkivat lahellemme. Siella ne vaistivat kuitenkin samantien, kun ui kohti, mutta taalla nuo mustat kalat vain jahmettyivat ja kohta lahtivat uimaan minua kohti suu vahan auki ja irvistellen uhkaavasti. Olivat kylla sen verran pienia, etteivat muhun nuo uhkailut tehneet suurtakaan pelottavaa vaikutusta, mutta peraannyin silti aina varmuuden vuoksi. Hienointa, mita nyt naimme oli valtavat vaasikorallimuodostumat, pehmea punainen koralli, joka oli kerannyt kuollutta korallinpatkaa suojakseen, kala, jossa oli ikaan kuin kolmiomaista kuvioa ja ylipaataan isot korallimuodostelmat, joissa oli upea varimaailma, kun ne loistivat vihrean, punaisen ja sinisen eri savyissa.

Riutta oli monin paikoin hyvin matalassa vedessa, joka muodosti omat haasteensa. Yhdessa vaiheessa eksyimme kummatkin yhta aikaa eraalle matalikolle ja uimme pieneen syvanteeseen, jossa sitten pyorimme ja tonimme toisiamme, seka loimme jalkojamme koralleihin yrittaessamme loytaa poispaasy tieta meita ymparoivasta matalikosta koskematta koralliin. Koralleihin ei kannata koskea tietenkaan siksikaan, koska koskeminen voi vahingoittaa niita, mutta yhta hyvin siina puuhassa voi myos ihminen vahingoittua. Olemme lukeneet sen verran paljon korallikirjaamme, etta tiedamme useiden korallilajien polttavan meduusojen lailla(ovat sukua toisilleen), mutta sen verran vahan olemme perehtyneet opukseen, ettemme viela muista, mitka nimenomaiset lajikkeet polttavat.

Huomenna suuntaamme kohti Colomboa. Lahdemme liikkelle puolen paivan aikoihin, joten ehka ehdimme viela aamulla kavaista riutoilla. Colomboon menee varmaan 5-6 tuntia ja sitten tapamme aikaamme kaupungilla. Olisi kiva juhlistaa jollain tavoin Lankan kiertueen paattymista, ehka kaymme elokuvissa tai jossain hienossa museossa. Yovymme jalleen lentokentalla jos sita yopymiseksi voi kutsua, silla lentomme lahtee jo 4 yolla.  

En nyt jaksa tehda tasta maasta mitaan samanlaista tiivistelmaa kuin Burmasta. Luettelen nyt vaikkapa mita tasta tulee ensiksi mieleen eri "alojen" puitteissa. Urheilulajeista kriketti on ehdottomasti suosituinta. Jo useita vuosia sitten Lanka voitti kriketin maailmanmestaruuden ja yha kaduilla esitellaan ylpeana tuon voiton kunniaksi lyotya kolikkoa.Buddhalaisuus on uskontona voimissaan, mutta uskonnollisuus ei ole kovin nakyvaa. Suhteellisen harvoin nakee kenenkaan tekevan rukousharjoituksia alttareiden luona ja kotialttarit ovat hyvin vaatimattomia. Ruoka on tulista, mutta ei samalla tavoin chilitulista kuin Intiassa, taalla tulisuus tulee myos inkivaarista, pippureista ja valkosipulista. Riisi ja curry on ehdottomasti suosituin ruoka. Hopperit, jotka tehdaan kulhon mallisiksi leivonnaisiksi, paaraakaaineena luultavasti riisi ja kananmuna ovat kansallinen herkku ja erittain edullinen ruoka. Yhteiskunnalliset olot ovat suhteellisen vakaat, pohjoisessa katukuvassa nakyvista sotilaista huolimatta, vakaus voi kuitenkin olla tilapaista. Sosiaalinen eriarvoisuus ei ole niin raikeaa kuin Intiassa: kerjalaisia nakyy vahan ja jos heita nousee busseihin kerjaamaan, lahes kaikki antavat jonkun kolikon. Turistin Lanka: Ulkomaalaisiin suhtaudutaan uteliaasti, mutta yleensa osataan olla peruskohteliaita. Turismiravintoloissa ruoka on hyvin kallista. Elintarvikkeiden hinnat ovat viime aikoina nousseet taalla vauhdilla. Monet ovat selittaneet, kuinka kookos esimerkiksi oli ennen 30 r ja nyt se on 60 r ja sipulien hinta on myos lahes kaksinkertaistunut. Kuitenkaan nuo elintarvikkeidenhintojen nousut eivat selita turismiruuanhintoja. Jos oikeasti haluaa elaa taalla halvalla, kannattaa nahda vaivaa ja etsia paikallisia ravintoloita. Esimerkiksi kansallisruuasta riisista currylla voi joutua maksamaan turistipaikassa 600 ja muualla se on 100-200 rupiaa. Riisin hintakin on kylla huolestuttavasti noussut. Silti kaupoissa hintoja tarkkaillessamme olemme huomanneet halvan riisilajikkeen olevan edelleen noin 50 rupiaa kilolta, joten perusruuan hintoihin elintarvikkeiden maailmanlaajuinen kallistuminen ei ole viela radikaalisti vaikuttanut, ei ainakaan turistin nakokulmasta. Paikallisillehan muutaman rupiankin nousu voi joskus olla ratkaisevaa.

No niin...Lanka on ollut kokonaisuudessaan myonteinen elamys. Sade on vahan varjostanut reissaamista taalla, mutta muuten kaikki on sujunut yllattavan hyvin...
              
Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: