Seikkailu

Trip Start Sep 09, 2010
1
56
119
Trip End Ongoing


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow
Where I stayed
Medum villa

Flag of Sri Lanka  ,
Thursday, December 2, 2010

Tanaan koimme pitkasta aikaa pienimuotoisen seikkailun. Lahdimme aamulla suunnistamaan Junge beachille. Olimme silmailleet opaskirjaa eraan ravintolan hyllysta ja todenneet, etta tuonne rannalle paasisi helposti kavellen. Kirjassa kylla suositeltiin venetta ja varoiteltiin eksymisesta jos lahtee kavellen.

Alkumatka meni mukavasti vaeltaessa tieta myoten. Oli sen verran aamu, etteivat kauppiaat olleet viela herailleet ja saimme kavella ilman jatkuvia "Hello madam, hello sir" huutoja. Pian olimme jo rauhallisimmilla seuduilla, missa ei edes ollut mitaan putiikkeja. Ajattelimme loytavamme parhaiten perille rantaa myoten. Pahkailimme, ettemme voisi eksya jos seuraisimme rantaviivaa. Ranta oli hyvin kivikkoista ja valilla tuli vastaan niin korkeita kivia, etta vaivoin selviydyimme niiden ylitse. Onnistuimme kuitenkin kiipeilemaan, pudottautumaan ja hyppimaan pienen matkan, kunnes maasto alkoi kayda viela vaativammaksi. Sopivasti kohdalle osoi yksinainen hotelli, jonka lapi paattelimme paasevamme takaisin tielle. Hyppelimme pihan lavitse ja uima-altaan luona aurinkoa ottava seta oli niin ihmeissaan sinne kivikkoisille syrjaseuduille eksyneista reissaajista, etta kohottautui istumaan ja seuraamaan matkaamme. Hotellia tietenkin laajennettiin, silla lahes joka puolella taalla rakennellaan ja saimme raivata tiemme rakennustyomaan lavitse. Kivihyppelyssa Kallen kenka oli hajonnut ja korjasin sita tuolla tyomaalla, mista loysimme sakset mukanamme olleen narun katkaisemiseen ja narulla sidoin Kallen revenneet sandaalinremmin kiinni. 

Pian olimme takaisin tiella ja kyselimme oikeaa reittia vastaan osuneilta paikallisilta. Tie kapeni koko ajan ja muuttui nopeasti poluksi. Ajattelimme, etta onpa kivan tasainen ja helppo polku. Ei samanlainen kuin Tiomanin kiipeily ja liukastelu viidakkoreitti. Yhtakkia polku kuitenkin katosi. Saimme koko ajan miettia, missa se mahdollisesti jatkuisi. Ajattelimme, etta ehka se on niin harvoin kaytetty, etta puita on kaatunut reitille. Pian tajusimme, etta olimme eksyneet totaalisesti. Polkua ei enaa nakynyt, emmeka olleet taysin varmoja edes tuloreitistamme. Vastaan tuli sitten puro ja paattelimme puron laskevan aina ennemmin tai myohemmin mereen. Ehdotin, etta seuraisimme puroa. Se vain laski aika jyrkasti alas pain ja naytti paatyvan jopa pienimuotoiseen putoukseen. Kaannyimme sitten pian takaisin ja yritimme loytaa toisen reitin. Isojen kivien paalta tahystimme, etta meri nakyisi suhteellisen lahella. Viidakko vain oli niin tiheaa, etta paadyimme lopulta palaamaan uudelleen purolle. Varovasti kahlasimme matalassa vedessa ja jyrkemmissa kohdissa paasimme kiipeamaan Mangrove puiden oksille ja etenemaan niita myoten. Pian naimme meren, mutta hiekkarannasta ei ollut tietoakaan. Olimme hyvin aika pettyneita! Emme halunneet kuitenkaan vielakaan luovuttaa, silla halusimme loytaa tuon koralleistaan kuuluisan rannan ja emme halunneet palata samaa viidakkoreittia takaisin. Koskaan aikaisemmin emme olleet vaeltaneet niin tiheassa viidakossa! Lahdimme siis taas kivihyppelemaan. Olimme taysin varmoja, etta seuraavan niemen takaa aukenee maisema hiekkarantoineen. Pettymys oli suuri, kun sinne saavuttuamme rantaa ei edelleenkaan nakynyt. Kallio alkoi olla myos niin jyrkkaa, ettei siita ilman kiipeilyvarusteita olisi selviytynyt.

Ihailimme vahan aikaa upeita tyrskyja, jotka loivat voimakkaasti kallioihin ja muodostivat valtavia parskeita. Sitten jarki voitti viimein ja lahdimme paluumatkalle. Loysimme yllattavan hyvin paluureitille ja paasimme lopulta polulle takaisin, josta olimme tulleet. Pian kuulimme myos ihmisaania. Naimme pari muuta reissaajaa, jotka olivat ymmartaneet polun jatkuvan puron toisella puolen. Polku oli vain vaivoin havaittavissa, mutta ehka he olivat vain viisaampia, tai heilla oli kartta tai opas mukana, joten he olivat loytaneet oikean reitin. Meilla oli vesi taysin lopussa ja nalkakin alkoi jo hiipia, joten vahan aikaa mietittyamme, paatimme, ettemme enaa tanaan jaksaisi suunnata tuolle todennakoisesti oikealle polulle. Huomenna uusi yritys! Palasimme rannalle, joka on taynna ravintolaa ja muuta yritysta, mutta ihmeesti siellakin vesi on viela sailynyt aika kirkkaana. Joimme cokiksen virkistyaksemme ja snorklasimme tuossa vedessa vahan aikaa. Emme mitaan kovin ihmeellista nahneet, mutta perhoskalat olivat upean varisia ja yhdessa vaiheessa eteemme nousi kuin kalaisa seina, se oli valtava parvi isoa kalaa. 

Kallis netti, joten ei nyt enempaa tarinaa...


  
Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: