Puuterin voimalla jaksaa..

Trip Start Dec 26, 2009
1
4
7
Trip End May 02, 2010


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of France  , Provence-Alpes-Côte d'Azur,
Monday, February 8, 2010

Grave antoi taas parastaan ja reissu oli enemmän kuin mahtava, joten kyllä tämän voimalla jaksaa taas hetkisen. On kyllä ollut älyttömän hyvät laskut tällä kaudella mun osalta. Tällä reissulla tuli taas seitsemän laskupäivää vaikka alun perin ajattelin, että tuskin varmaan edes lasken joka päivä. Ikävä kyllä ei saatu Valtterin kanssa sen saikun takia yhtään yhteistä laskupäivää mutta muuten oli mukavaa viettää yhdessä aikaa.

Ensimmäisten metsäpuuteripäivien jälkeen laskettiin parina päivänä Chirouzea, joka varsinkin Miikan, Danin ja Mikon kanssa laskettaessa oli tosi hyvä. Seuraavana päivänä laskettiin se Miikan ja Erkan kanssa ja tuuli oli vähän tehnyt kuorta sinne mutta ei Chirouze petä silti koskaan. Yhtenä päivänä laskettiin Miikan ja Dägän kanssa Freuxin kuru ja siellä sattuikin pikku tilanne, kun yläosa oli hieman jäinen ja Dägähän löikin hanat kiinni ja päätti jäädä siihen missä oli vaikka me oltiin jo ehditty laskea kuruun Miikan kanssa. Olin niin fiiliksissä ku Dägä pääsi pitkästä aikaa mäkeen mutta näköjään oli taidot ruostuneet..olis ollu ihan sika nihee kiivetä takaisin siinä kovassa jyrkässä yläosassa ja pohdin ihan hulluna mitä nyt, kun koira ei tuu suostutteluista huolimatta. Yhtäkkiä ylhäältä kuuluu "What, a dog..” ja Dägän pelastukseksi sieltä tuli Skottituttumme Waldo, joka kaappasi Dägän syliin mutta täytyy sanoa et pari kuittailua tuli sen jälkeen kuultua Dägän urhoollisuudesta, heh. No tulipahan Freux laskettua, jopa Dägänkin, alkukankeuden jälkeen.

Viimeiset pari päivää sääherra palkitsi sitten meitä taas erittäin mukavalla dumpilla ja aivan älytöntä hurmostahan se metsäpyyda olikin. Poikien kanssa pistettiin menemään metsälasku toisensa perään ja se oli vaan niin siistiä!! Just sopivasti kuivaa paksua puuteria koskemattomat kentät edessä, nautin! Miikan, Erkan, Markun, Teemun, Danin ja Mikon kanssa oli kyllä mukava laskea ja pojat piti musta hyvää huolta..tai sitten minä ainoa lautatyttö pidin huolta noista suksiheeboista, heh.

Kyllä kelpasi afterilla palkita päivän työ ja sinne kokoontuikin joka päivä kiitettävästi suomalaisia. Laskin, että meitä oli tolla viikolla 36 suomalaista mestoilla. Älytöntä! Ikinä ollut noin paljon suomiporukkaa mutta ison osan tekikin Reuterin kurssi, jolle osallistui ainakin 15 suomalaista. Santukin oli siinä porukassa, joten oli mukava nähdä. Isompi porukka oli Kurolan kämpillä, pari suomalaista oli Pellen majotuksessa, Hanski saapui mestoille ym. paljon oli tuttuja naamoja. Se olikin ihan sika mukavaa..olin niin tyytyväinen, että valitsin tuon viikon. Kelit oli kohdillaan, sain oikein hyvää laskuseuraa vaikka Valtteri ei voinutkaan laskea ja aktiivin määrä oli vakio. Yks ilta tehtiin porukalla tartiflettea, yhtenä ilta oltiin ulkona syömässä, perjantaina pelattiin meijän kämpillä shottirulettia ja jatkettiin Pellen baariin bändi-iltaan viettämään Danin ja Mikon läksiäisiä..kaikkea mukavaa sosiaalista elämää siis.

 Oli kyllä ihana viettää rauhoissa aikaa Valtterin kanssa. Olipa kiva taas kokkailla, kun oli ruokapöydässä seuraa..käytiin Brianconissa tekemässä varastojen täydennys ja siitä vasta herkuttelu alkoikin. Racletteiltaa, texmexiä, herkkulautasia, ihania juustoja ym. Vähän sai nautiskella, kun kummatkin on yksikseen olleet suurin piirtein syömälakossa.  

Sain suoritettua myös urotekoja tuolla viikolla, sillä lopultakin saatiin netti kämpille. Kävin diilaan yläkertalaiselta salasanat ja loggaus onnistui hyvin eikä mitään pätkimisiä edes ilmaantunut. Nyt voi pelihelvetti taas alkaa! Yläkertalainen yritti kyllä hävyttömästi kusettaa netin hinnasta mutta onneksi tämä ranska sujuu edes tällä tasolla niin pistin kampoihin.. näin myös omaa vuokraisäntäämme ja sain vuokrat hoidettua ja vapautettua sen France Telecom taistelusta, joten ei turha keikka. Silti uskomatonta tuo France Telecomin touhu.

Niin se ihana viikko vierähti ja sunnuntaina oli kotiin lähdön aika taas kätevästi poikien kanssa Corsalla. Tavaran määrä oli vakio ja matkan pituus tällä kertaa vain 13h, kun lentokin oli vielä vähän myöhässä. Tosin pysähdeltiin kyllä aistimaan Italialaista kahvilaa ja nautittiin jo ihanan lämpöisesti paistavasta kevätauringosta ja upeista maisemista. Tällä kertaa ei edes tuntunut ihan kammottavan haikealta palata kotiin. Kiva, kun tietää että Valtterilla netti toimii ja se voi jo muutenkin paremmin ja oli käynyt jopa meidän lähtöpäivänä fiilistelemässä aurinkopyydaa Chirouzella. Lupasin itselleni, että nyt en vaivu taas ahdinkoon vaan shoppaan maaliskuun viikonlopulle lentoliput, niin sen voimalla jaksaa mitä vaan ja nyt on Valtterin vuoro nauttia Alppien parasta antia ja iloinen jälleennäkeminen odottaa taas pian!   
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: