Hong Kong
Trip Start
Mar 29, 2009
1
24
27
Trip End
Apr 15, 2009
Hong Kong, Hong Kong
Wednesday, April 15, 2009
Tankkauksen jalkeen voimat palautuivat ja kappailimme suoraan edelliselta Hong Kongin reissulta tutulle Chungking Mansionille, joka on karmeanoloinen ja laavamainen (pisteet kaikkien noiden a-kirjainten paalle) koko korttelin kokoinen ja korkea talonrotisko, joka on taynna pienia ja hongkongilaisittain halpoja majapaikkoja. Kaikenlaisia intialaisia ja pakistanilaisia ruokapaikkojakin talon alakerrokset ovat pullollaan. Seurasimme ensimmaista sellaista sisaanheittajaa, joka tarjosi majoitusta niinkin alhaalta kuin 4. kerroksesta. Mm. yhden neljannentoista kerroksen tarjouksen hylkasimme suorilta. Kasperi nimittain muisti elavasti, kuinka kamalia ko. talon ahtaat hissit oikein ovat ja halusimme paikan, johon voi kavella portaikkoja pitkin (vaikka vanhan tiedon mukaan portaikoissa eleleekin epatavallisia lentavia torakoita). Uuden majapaikkamme nimi on helposti muistettava: Maharaja-Ranjeet New Brother Guest House.
Jatimme reput huoneeseen ja lahdimme muutamaksi tunniksi kiertelemaan Hong Kongin oisia katuja. Yritamme venyttaa toiseksi viimeisen matkayon aikataulua (myohaan nukkumaan ja aamulla vastaavasti myohainen heratys), jotta tottuminen Suomen aikaan helpottuisi. Aikaerohan on sen saman 5 tuntia kuin Malesiassakin.
Hong Kongin saaren oinen pilvenpiirtajasilhuetti Tsim Sha Tsuista katsoen on kerta kaikkiaan hieno!
Herasimme aamulla kuitenkin kohtuullisen aikaisin, mika oli hyva asia, kuten pian saimme huomata. Heratimme majapaikan kaytavalla nukkuneen intialaismiehen, joka avasi lukitun ulko-oven ja paasimme aution Chungking Mansionin kaytaville. Yksi muslimiruokala oli jo auki, joten soimme muutaman lattyleivan aamupalaksi. Ja sitten Nathan Roadia ylos kohti Kowloon Parkia ja uintikeskusta.
Ja meidan tuurilla oli tietysti niin, etta ko. uimahallin viikkosiivous tehdaan aina tiistaisin, jolloin halli on kiinni klo 10-18. Olimme altaalla hieman ennen klo yhdeksaa, joten ehdimme sentaan uida tunnin verran. Kasperilta tosin jai harkan loppu 600 metria vajaaksi.
Kasperi ohjattiin uimaan samalle radalle, jossa joukko 13-vuotiaita uimaseuralaisia harjoitteli. Naapuriradan valmentaja selitti Antille useaan otteeseen, miten han muuttaisi Kasperin tekniikkaa. Antin uintivalmennustietouden ohkaisuus ja varsinkin ko. valmentajan kiinalaiskorosteinen englanti takasivat sen, etta todennakoisesti neuvoista ei ollut mitaan suurempaa iloa Kasperille. Antin ymmarryksen mukaan valmentaja korosti sita, etta seka kasien etta jalkojen voima lahtee koko kehon alueelta. Ja ilmeisesti kiinalaissilmin katsoen Kasperin ranne ei ollut vaparivedossa riittavan suorassa. Tai jotain...
Olemme koko matkan yrittaneet etsia eksoottisilla kuvioilla varustettuja uimalakkeja, mutta niita ei ole loytynyt. Em. valmentajan ohjeiden mukaan loysimme lahikadulta Speedon liikkeen, mutta ei siellakaan ollut muuta kuin samaa standardikamaa, jota Suomestakin saa. Jaivat siis uimalakit ostamatta. Onneksi kyseessa ei ollut AMATSIN RAKE -tehtava.
Viimeinen virallinen AMATSIN RAKE -tehtavamme sen sijaan onnistui suunnitellusti, kun jatkoimme aamupalaa uintiharkkojen jalkeen Dim Sum -paikassa. Lottokupongin nakoisesta listasta piti valita mieleisensa hoyrystetyt kantonilaisruuat. Tehtava oli vaikea, mutta heti alkuun paatimme, mita emme ainakaan valitse. Mustalle listalle paatyivat mm. meduusa mausteisessa kastikkeessa, hoyrystetty sianmaha ja friteerattu ankankieli valkosipulilla. Sen sijaa meille kelpasi lopulta mm. friteerattu katkarapu, hoyrystetyt lihapullat ja jonkinlainen kana & riisi.
Klo 12 tsekkasimme tavaramme ulos majapaikasta, veimme ne lentokenttajunan lahtoasemalle sailytykseen. Eksyimme matkalla, eika juna-asemalle meinannut kavellen loytaa. Loytyi kylla yksi kaukalo... Lopulta Airport Expressin asema sitten toki loytyi. Tulimme ilmaisella shuttlebussilla takaisin keskustaan tekemaan ostoksia. Menimme yhteen kauppaa ostamaan yhden jutun, mutta otettuaan jo rahat vastaan myyja alkoi haukkua ostostamme ja sai meidat lopulta ostamaan melkein samalla rahalla kaksi mukamas paljon parempaa juttua. Vahan oli huijattu ja holmistynyt olo, mutta jaa nahtavaksi kuinka hyvat kaupat loppujen lopuksi teimme.
Seuraavaksi Antti saatiin ylipuhuttua kiinalaiseen selkahierontaan, koska samassa paikassa oli Kasperia varten free internet ko. tunniksi. Toivottavasti singaporelaisen akupunktion vaikutus ei kumoutunut tamanpaivaisessa kasittelyssa. Ko. selkahieronta tarkoittaa sita, etta hieroja pitaa kiinni katossa olevista kadensijoista ja kavelee pitkin hierottavan selkaa. Kylla siina ainakin paikat rusahtelivat.
Lopuksi kavimme viela pakollisella Star Ferry -ajelulla ja saimme nain bongattua yhden saaren lisaa taman matkan saarivierailulistalle, joka menee lopullisessa muodossaan nain: Lantau, Taipa, Penang, Sumatra, Singapore, Sulawesi, Ternate, Tidore, Bunaken ja Hong Kong.
Ai niin, kavimme tietysti Kuulasmaan perheen parhaimpia Aasianmatkatraditioita kunnioittaen syomassa viimeisen matkapaivan Pizza Hut -pizzan, kuten aina ennenkin. Iso lihaisa pannupizza ja iso Pepsikannu ja tietysti valkosipulileipaa. Oi, oi...
