Kuala Lumpur (KLIA - LCCT)
Trip Start
Mar 29, 2009
1
21
27
Trip End
Apr 15, 2009
Sepang, Selangor, Malaysia
Sunday, April 12, 2009
Ensinnakin Air Asian Manado - Kuala Lumpur -lennon loppupuoli jostain Borneon laidalta alkaen oli ihan kamalaa. Kauheinta kaikesta oli rojahtaminen pariin valtavaan ilmakuoppaan. Koko kone rytisi ja tuntui kuin olisimme syoksyneet syvyyksiin. Hirveimpien turbulenssien jalkeen koko loppumatka ukkosmyrskyn riivaamalle Kuala Lumpurin kentalle oli yhta karsimysta. Kadet tarisivat viela passijonossakin.
Ja passijono oli valtavan pitka. Meidan jatkolentomme Penangiin piti lahtea klo 16.30 ja viela kolme varttia ennen lahtoa olimme terminaalin toisessa paassa arviolta ainakin parinkymmenen minuutin mittaisen passintarkastusjonon paassa. Valittelimme kohtaloamme yhdelle jonoja kurissa pitaneelle henkilokunnan edustajalle, joka ohjasikin meidat sitten jonon ohi. Tunsimme selkapuolellamme ikavan selvasti varmasti ihan yhta kiireisten kanssamatkustajiemme katseet...
Check-in-monitorin mukaan meidan lentomme tiski oli jo suljettu, kun ehdimme terminaalin lahtoaulaan. Menimme kuitenkin etsimaan sopivaa tiskia ja olihan siella kuitenkin viela paikalla virkailija, joka antoi meille boarding passit sinne Penangin lennolle. Ja sitten vain kiireella portille, jossa saimme huomata, etta tana sunnuntaina oli Sepangin lentokentalla ihan samanlainen tilanne kuin viikkoa aiemmin Sepangin formularadalla. Paikka tulvi ja koko lahteva lentoliikenne oli pysaytyksissa melkein parin tunnin ajan. Vain formulakisoista tutut punaisten lippujen heiluttajat kiitotien varsilta puuttuivat.
Laakitsimme ilmakuoppiin syoksymisista aiheutunutta lievaa lentopelkoa suklaalla ja kokiksella. Ja yritimme keskittya lukemiseen ja valilla jazzin peluuseen. Lopulta keskityimmekin niin hyvin, etta emme kerta kaikkiaan huomanneet, etta meidan melkein pari tuntia myohastynyt lentomme oli kuin olikin jo kuulutettu ja muut matkustajat (paitsi me) olivat nousseet koneeseen. Onneksi Kasperi parempikuuloisena nappasi jostain kuulutuksesta sanan "Kuulasmaa" ja niinpa tajusimme viimein rynnata portille, josta meidat hoputettiin sateisen kentan lapi koneeseen, jossa muut matkustajat jo istuivat paikoillaan. Ja taas havetti. Taytyy vain toivoa, ettei siella koneessa, joka joutui odottelemaan meidan takiamme ylimaaraisia minuutteja muun myohastymisen paalle, ollut liian paljon niita samoja tyyppeja, joiden ohi passijonossa torkeasti kiilasimme...
