Macao

Trip Start Mar 29, 2009
1
5
27
Trip End Apr 15, 2009


Loading Map
Map your own trip!
Map Options
Show trip route
Hide lines
shadow

Flag of Macau  ,
Tuesday, March 31, 2009

Saavuimme iltakahdeksalta Macaon satamaan. Passintarkastus meni vauhdikkaasti ja Kasperikin paasi 5 vuotta vanhalla passikuvalla lapi, kun yritti nayttaa mahdollisimman lapselliselta. Laivaterminaalin hotellitiskilta pyysimme mahdollisimman halpaa hotellihuonetta ja paadyimme Metropole-hotelliin, jossa standardhuone olisi ollut 480 rahaa, mutta innokas seta sai meidat nostamaan tasoa n. 5 euron lisapanostuksella ja paadyimme superiorhuoneeseen hintaan 530 HKD. Sitten vain ilmaisella bussikyydilla hotellille.

Lahdimme etsimaan iltapalaa ja eksyimme vanhan kaupungin sokkeloisille kujille. Mieleista ruokapaikkaa ei tahtonut loytya ja suurin osa kuppiloista oli jo mennyt kiinni iltayhdeksan jalkeen. Lopulta repaisimme ja menimme - yllatys, yllatys - Pizza Hutiin syomaan Meat Lover's Pan Pizzaa ja joimme pitserillisen Pepsia. Olipas varsinainen etnoelamys! Mutta herkutteluhetki oli kylla ansaittu kaiken hokellyksen ja huonosti nukutun lentokoneyon jalkeen. Vatsat taynna lahdimme viela yokavelylle ihailemaan taman Aasian Las Vegasin valkkyvia kasinorakennuksia. Oikein komeaa itse asiassa. Viela hotellihuoneen ikkunastakin nakyi mm. mahtavan Grand Lisboa -pilvenpiirtajan valke.

Hyvin nukutun yon jalkeen piipahdimme ensimmaisessa nuudelikeittopaikassa, joka hotellimme lahelta loytyi. Ah niin herkullista kananuudelikeittoa! Vahan hankalaa tama kommunikaatio mm. ruokapaikkaa pyorittavan mummelin kanssa oli, koska seka portugalin etta kiinan kielen taitomme on mita on. Kylla Indonesiassa olisi helpompaa ;-)

Senaatintorilla, joka kai on jokaisen Macau-turistin pakollinen eiffeli, odottelimme turistitoimiston aukeamista ja ryntasimme sitten tasan klo 9 sisaan varaamaan paikan molemmat ilmaiset internetyhteydet. Saali vain, etta kuvien lataaminen blogiin ei kyseisista koneista onnistunut niin kuin ei myohemmin lentokentan free internet -pisteessakaan. Yritimme itse asiassa koko paivan etsia internetkahvilaa, mutta sellaisia tassa maailmankolkassa ei nayta liiemmalti olevan. Ainakaan me emme loytaneet kuin yhden, jonka kyltissa tosin oli lupaavasti, etta "Open 24 hours". Paikka ei kuitenkaan ollut auki...

Hotellista uloskirjautumisen jalkeen kavelimme reput selassa Lisboa-kasinon lahella olevalla bussipysakille, josta nousimme ensimmaiseen paikallisbussiin, jonka numero loytyi kartastamme Taipan saaren ison stadionin kohdalta. Sinne siis ja suoraan sisaan hulppeaan PISCINA OLIMPICA DE MACAU -uintikeskukseen. Olipa kerrassaan hulppea halli! Kasperi veti taas tayden pitkan radan treenin ja Anttikin vahan uiskenteli. Kasperin vinstan selari kellotettiin 38.15 ilman kunnollista starttia. Altaan reunoilla partioi hengenpelastajia taysissa varusteissaan enemman kuin altaassa oli uimareita. Oli ihan pakko saada ottaa taas pari todistevalokuvaa tastakin hallista, joten Antti alkoi neuvotella kuvauslupaa useammankin virkailijan kanssa. Lopulta ei auttanut muu, kuin ottaa puhelu Herra Uimahallin Suurjohtajalle, joka sitten heltyi, kun Antti selitti, etta Kasperi on ikaluokkansa parhaita uimareita koko Suomessa ja olisihan se niiiiin hienoa, jos voisi nayttaa uimarin valmentajalle, etta me ihan oikeasti olemme treenanneet tassa valtavan hienossa ja kuuluisassa hallissa...

Ja mainittakoon sekin, etta tassa hallissa ei altaaseen ole kellaan asiaa ilman uimalakkia! Se vain jai harmittamaan, etta hallista (sen paremmin kuin kuulemma mistaan lahimailtakaan) ei voi ostaa Macau-uimalakkeja. Lakittomalle Antille kylla toimistosta loytyi pappamallin lainapaahine.

Uinnin jalkeen sitten Taipan vanhaan portugalilaiskylaan syomaan ENSIN jalkiruokaa eli paikallista serradura-herkkua, joka oli kuin jaateloannos, jossa paalla oli hienonhienoa keksipolya. Jalkkarin jalkeen menimme syomaan paaruokaa portugalilaistyyliseen Galo-ravintolaan, jossa herkuttelimme: Galinha Africana (afrikkalaista kanaa) ja Bife a Portuguesa (portugalilaistyylista pihvia). Namia oli.

Kun Macaun pakolliset kuviot (uimatreenit ja portugalilaisruoka) olivat napsakkaasti plakkarissa, lahdimme patikoimaan kohti lentoasemaa. Matkalla piipahdimme paikallisen yliopiston kampukselle. Yritimme tilata opiskelijakuppilasta listalla ollutta mansikkapirteloa, mutta eihan siita mitaan tullut. Kantoninkiinan tai mandariinin tai edes portugalin taito olisi taalla varmaankin kova sana. Tosin se serradurapaikan tati naytti ymmartavan hyvin suomeakin, jota kokeilimme, kun tilasimme juomaksi yhden vesipullon (tosin taisi Antilla olla samalla yksi sormi pystyssa nonverbaalisena tehokeinona).
Slideshow Report as Spam

Use this image in your site

Copy and paste this html: